Deus ex machina
Wikipedia
Deus ex machina tarkoittaa fiktiivisessä teoksessa yhtäkkistä ja epäuskottavaa juonenkäännettä.
Termi on latinaa ja tarkoittaa "jumala koneesta". Se on käännös alkuperäisestä kreikankielisestä ilmaisusta από μηχανής θεός (apo mêkhanês theos). Termin käyttö alkoi antiikin kreikkalais-roomalaisesta teatterista, missä kesken tragedian toivottomimman tilanteen lavasteista laskettiin nostureiden (mêkhanê) avulla näyttämölle jumalpatsaita. Ne selvittivät tilanteen parhain päin loppujen lopuksi.
Deus ex machina -loppu romaanissa, näytelmässä tai elokuvassa tuntuu usein epäuskottavalta ja epätyydyttävältä, sillä loppuratkaisulla ei ole mitään yhteyttä teoksessa aiemmin kehiteltyyn juoneen.
Deus ex machinaa voidaan käyttää myös filosofian ja tieteen käsitteenä kuvaamaan hatusta vedettyä selitystä. Selitys ei sen hetkisen tietämyksen mukaan kuitenkaan ole välttämättä epäuskottava vaan saattaa olla jopa hyvinkin uskottava.
[muokkaa] Esimerkkejä
Deus ex machina -kohtauksia löytyy lukuisia esimerkiksi Stephen Kingin teoksista. Eräässä Kingin romaanissa juoni loppuu kohtaukseen, jossa jättimäisen käden näköinen sähköpurkaus räjäyttää atomipommin vieden Las Vegasin mukanaan. Käden ilmestymistä tai olemassaoloa ei juuri selitetä ja juonen rytmi katkeaa oudosti kyseiseen kohtaan.
Monia sarjakuvasankareita voi nähdä kävelevinä jumalina koneista. X-ryhmä -sarjakuvissa on hahmo nimeltä Lifeguard, jolla on erikoinen kyky kehittää itselleen mikä tahansa ominaisuus. Jos käsikirjoittajat joskus huomaavat kirjoittaneensa päähenkilöilleen liian tukalan paikan, Lifeguardin kykyä käytetään ratkaisuna.
Arthur Conan Doyle päätti lopettaa salapoliisi Sherlock Holmesin tarinoiden kirjoittamisen ja antoi Holmesin kuolla putoamalla vesiputoukseen yhdessä arkkivihollisensa kanssa. Tapaus herätti suurta vastustusta lukijakunnassa, ja Doyle palauttikin Holmesin jälkeenpäin henkiin erikoisella juonenkäänteellä.
