Köyhyys
Wikipedia
Köyhyys on käsite, jolla kuvataan ihmisen taloudellista ja toisinaan myös sosiaalista asiantilaa. 1900-luvulla köyhiksi on kuvattu myös valtioita ja jopa kokonaisia maanosia.
Köyhyys on monimutkainen käsite, jolla on objektiivisia ja subjektiivisia piirteitä. Puhutaan absoluuttisesta ja suhteellisesta köyhyydestä.
Köyhyyden mittaaminen on erittäin hankalaa ilmiön monimutkaisen luonteen vuoksi. Varsinkin Maailmanpankki on pyrkinyt kehittämään erilaisia köyhyyden mittaustapoja, mutta nämä ovat jatkuvan kiistelyn kohteena. Esimerkkinä köyhyyden mittaamisen ongelmista voidaan pitää, että jos suuri joukko ihmisiä siirtyy jonkun määritellyn köyhyysrajan yläpuolelle, tämä näyttää tilastoissa hyvältä, mutta muutos konkreettisessa elämässä saattaa olla samalla varsin pieni.
Vaikka rahaa ja tulorajoja on perinteisesti käytetty köyhyyden mittarina, ei niiden avulla voida piirtää köyhyyden koko kuvaa. Sillä köyhyys on puutetta paljon enemmästä kuin rahasta tai muusta taloudellisin mittarein mitattavasta omaisuudesta. Köyhyys on hyvin moniulotteista puutetta elämän perustarpeista ja hyvinvoinnista.
Köyhyys on puutetta puhtaasta juomavedestä, huonoa ravintoa ja suoranaista nälkää, surkeita asuinoloja, olematonta saniteettihygieniaa, terveydenhuollon puutetta, lukutaidottomuutta ja koulutuksen puutetta, syrjäytyneisyyttä yhteiskunnasta, turvattomuutta, epätasa-arvoa, huonoja ihmisoikeuksia, saastunutta ympäristöä tai sen huonoa tilaa. Köyhillä ihmisillä on myös puutetta ajasta, sillä päivän valoisat tunnit saatavat mennä juomaveden, polttopuiden ja päivän aterian hankkimiseen. Esimerkiksi Aasiassa ja Afrikassa naiset ja tytöt joutuvat kävelemään vedenhaussa keskimäärin kuusi kilometriä päivittäin.
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n mukaan 800 miljoonaa ihmistä kärsii jatkuvasta nälästä. Noin miljardilla ihmisellä ei ole saatavillaan juomakelpoista vettä ja ilman kunnollista sanitettihuoltoa, eli vailla vessaa ja viemäröintiä, elää noin 2,5 miljardia ihmisistä.
Huonon hygienian ja puuttuvan terveydenhuollon vuoksi tarttuvat taudit ovat yleisiä. YK on arvioinut 11 miljoonan lapsen kuolevan vuosittain nälkään ja erilaisiin torjuttavissa oleviin tauteihin, kuten ripuliin. Kehitysmaissa malaria on yleinen vitsaus, samoin tuberkuloosi ja hiv/aids. Kaikkiaan köyhyyden vuoksi – sairauksiin ja nälkään – kuolee YK:n mukaan vuosittain 18 miljoonaa ihmistä.
Kehitysmaiden aikuisista jopa kolmasosa on luku- ja kirjoitustaidottomia, eikä yli 100 miljoonalla lapsella ole mahdollisuutta käydä koulua. Kehitysmaiden asukkaista kymmenet miljoonat elävät järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella; heillä ei ole henkilökortteja eikä heitä ole merkitty mihinkään rekisteriin. Virallisesti heitä ei ole olemassa. UNICEF:in arvion mukaan kehitysmaihin joka vuosi syntyvistä lapsista 55 prosenttia jää rekisteröimättä.
Köyhyys nähdään laajalti yhtenä aivan keskeisimmistä sosiaalisista ongelmista. Kansainvälinen kehitysyhteisö pitää kehitysparadigmanaan nykyään "köyhyyden vähentämistä" (poverty reduction). Aiemmin taas teollistuminen ja modernisaatio nähtiin ratkaisuina köyhyyden ongelman voittamiseksi.
Kehityskriitikot ovat usein arvostelleen köyhyyden käsitettä siitä, että sillä kuvataan ulkoapäin ihmisten elämä kurjaksi välittämättä heidän omasta arviostaan. Eräisiin aatteisiin kuuluu asketismin ihanne, joka pitää itse valittua, usein tilapäistä, köyhyyttä positiivisena asiana.
