Kalmanlahden taistelu
Wikipedia
Kalmanlahden taistelu käytiin Suomen sodan aikana 11.3.1808 sodan alkuvaiheessa, kun Savon prikaati käskyn mukaan oli vetäytymässä Pohjois-Pohjanmaalle.
Savon prikaatin olisi tullut vetäytyä Juvan ja Joroisten kautta Kuopioon, Iisalmeen ja Ouluun. Se oli kuitenkin jäänyt joksikin aikaa Mikkeliin, jolloin venäläiset joukot olivat ennättäneet lähelle Mikkelin kirkonkylää Juvan ja Ristiinan teitä pitkin, jolloin saarrostusvaara lisääntyi. Lähtö Mikkelistä oli nopea: hevosia koottiin talonpojilta, elintarvikkeet varusvarastosta ja ylimääräiset vilja- ja heinävarat poltettiin. Ammusvaraston vanhat kiväärit jäivät venäläisten haltuun. Sata paleltunutta sotilasta jouduttiin jättämään kirkonkylän sairaalaan. Paleltumat olivat johtuneet ulkona seisomisesta viikkoa aikaisemmin yön yli, koska venäläisten oli uskottu olevan lähempänä Mikkeliä. Savon prikaati alkoi vetäytyä kohti Kuopiota Leppävirran ja Pieksämäen kautta.
7.3. Savon prikaati oli saapunut Leppävirralle, Kekkilänmäen ja kirkonkylän alueelle. Se oli tyytymätön taisteluitta perääntymisestä ja niin ikään vetäytymistä kritisoinut kapteeni G. Aminoff lähti tiedustelemaan 200 sotilaan kanssa Varkauden suuntaan venäläisten joukkojen etenemistä.
Kello 7 aamulla hän ilmoitti lähetin avulla prikaatin komentajalle, kenraaliluutnantti Johan Adam Cronstedt, että venäläiset joukot ovat tulossa. Aminoff aikoi häiritä venäläisten etenemistä ja hiihtää osastonsa kanssa sitten metsien kautta Leppävirralle. Venäläiset etenivät Unnukan jäätä pitkin noin 1 600 sotilaan osastona kohti Leppävirtaa kirkonkylän suutaan Sotasaareen asti. Heidän oikealla puolellaan oli lähes sulanutta heikkoa jäätä ja vasemmalla rannalle tiellä Savon prikaatin joukkoja. Huomattuaan tilanteen venäläisten eteneminen pysähtyi.
Majuri G. Ehrnrooth pyysi komentajalta lupaa hyökätä venäläisten kimppuun takaa päin ja vangita heidät. Ennen liikkeelle lähtöä kuitenkin komentaja Cronstedt kielsi hyökkäyksen. Tilaisuuden menettämisestä tyytymättömät joukot kuitenkin aloittivat laukausten vaihdon ja Savon prikaati ampui tykeillä noin kolmen tunnun ajan. Venäläisiä jäi vangeiksi kolme, suomalaisia kaatui yhdeksän eikä venäläisten muista tappioista ole tietoa. Tykkitulesta jäi Kalrvikin kartanon rakennuksen seinää tykinlaukauksen reikä. Kulkupuheen mukaan Leppävirran kirkkoherra olisi varoituttanut venäläisiä heikoista jäistä. He eivät hyökänneet jäätä pitkin. Ilmaan mennessä Savon prikaatin joukot vetäytyvät Vehmasmäkeen.
Taistelun muistoksi Leppävirran suojeluskunta pystytti 1933 kivisen muistomerkin, joka sijaitsee valtatien pohjoispuolella.
