Kauhun tasapaino
Wikipedia
Kauhun tasapaino on kylmän sodan ajoilta periytyvä termi kahden tarpeellisella määrällä mannerten välisiä ydinohjuksia varustetun valtion välisestä ulkopoliittisesta suhteesta: molempien valtioiden saatua tarpeeksi tulivoimaa ydinasesarsenaaliinsa päästään tilanteeseen, jossa kumpikaan valtio ei enää uskalla ärsyttää toista peläten toisen aloittavan maailmanlaajuisen, molemmat valtiot aina kivikautiselle tasolle asti tuhoavan, ydinsodan.
Kun valtioilla on toistensa moninkertaiseen tuhoamiseen riittävä määrä ydinaseita, ei kummankaan valtion ole enää rationaalista uhata toista valtiota siinä määrin, että vastapuolta uhkaisi alistuminen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että toista osapuolta ei voi uhata suorasti ydinaseilla, koska se aloittaisi todennäköisesti koko ihmiskunnan tuhoavan konfliktin. Kysymys siitä, miten paljon vastapuolen epäsuoria intressejä tai nukkevaltioita voi häiritä on hankalampi. Selvää on, että vastapuoli ei saa joutua epätoivoiseen tilanteeseen, jossa sen elintärkeät edut olisivat uhattuna. Sen sijaan reuna-alueilla kriisit voivat kärjistyä sodiksi. Hyvänä esimerkkinä toimii Vietnamin sota, joka käytiin tällaisella vähämerkityksisellä reuna-alueella. Sen sijaan esimerkiksi Neuvostoliitto ei olisi voinut ryhtyä samanlaiseen toimintaan Lähi-idässä, koska öljynsaannin turvaaminen oli länsiliittouman elintärkeä etu.
Toisaalta, jos esimerkkivaltio x tietää esimerkkivaltion y ajattelevan tällä logiikalla järkipohjaisesti, ns. rationaalisesti, se voi vapaasti uhata valtiota y; koska valtio x tietää valtion y olevan tarpeeksi rationaalinen välttääkseen ydinsodan vaikka x kuinka röyhkeästi loukkaisi y:n kansallisia etuja ja valtapiiriä. Sen sijaan jos valtio y teeskentelee olevansa tarpeeksi järjetön ollakseen valmis tuhoamaan koko ihmiskunnan kansallisten etujensa ja valtapiirinsä tähden, valtio x tietää valtion y etujen loukkaamisen olevan järjetöntä ja ei uskalla hyökätä tätä vastaan, suorasti tai epäsuorasti.
Näin ollen saavutetaan mielenkiintoinen tilanne, niin sanottu kauhun tasapaino, jossa molempien valtavat ydinasearsenaalit omaavien valtioiden (kylmän sodan aikana Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton) tulee teeskennellä olevansa tarpeeksi järjettömiä ollakseen valmiita hyökkäämään ydinasein toista valtiota vastaan, ylläpitääkseen järjellistä rauhantilaa ja estääkseen toisen valtion aggressiivista ulkopolitiikkaa ja ydinsodan riskiä; molempien valtioiden tulee myös ylläpitää tätä järjettömyyden illuusiota rakennuttamalla jatkuvasti voimakkaampia ja tuhokykyisempiä ydinaseita toistensa perässä. Sisäpolitiikassa samaa tavoitetta palvelevat ns. haukat, jotka suureen ääneen vaativat aggressiivista, epärationaalista ulkopolitiikkaa ja joita ”vastuullisina” esiintyvät valtionpäämiehet voivat käyttää argumentteina keskusteluissa vastapuolen kanssa.
Kauhun tasapaino on periaatteessa melko vakaa, mutta voi vaarantua, jos jompikumpi osapuoli on saamassa kyvyn tehokkaaseen ensi-iskuun. Tällä tarkoitettaisiin tilannetta, jossa toinen osapuoli voisi suorittaa ensi-iskun, joka tuhoaisi suurimman osan vastapuolen strategisista ydinaseista. Tämän estäminen on eräs tärkeimmistä ydinstrategian tavoitteista ja siihen pyritään yleensä rakentamalla useita rinnakkaisia asejärjestelmiä (ballistiset ohjukset siiloissa, strategiset pommikoneet, sukellusveneet), joita on mahdoton tuhota yhtä aikaa.
Tehokas ensi-isku on mahdollinen myös, jos toisella osapuolella on toimiva torjuntajärjestelmä. Tällöin se voi suorittaa ensi-iskun pelkäämättä kostoa. Jos vastapuoli on saavuttamassa kyvyn torjua kostoisku, on toisen osapuolen rationaalista suorittaa ensi-isku ennen kuin vastapuoli saa ylivoimaisen neuvotteluaseman. Tämä on eräs tärkeimmistä ohjuspuolustushankkeita vastaan suunnatuista argumenteista.
Vaikka yleensä kauhun tasapainolla tarkoitetaan ydinaseiden luoman pelotteen tasapainoa, kauhun tasapaino pätee myös muissa joukkotuhoaseissa, joskaan ei yhtä voimakkaana. Kuitenkin tämä mekanismi esti kemiallisten ja biologisten aseiden (BC-aseiden) käytön toisessa maailmansodassa. Näistä aseista saatu hyöty olisi ollut liian pieni vastapuolen BC-aseiden aiheuttamaan harmiin nähden eikä niiden käyttö ollut millekään osapuolelle kannattavaa.
