Kaupunkiraideliikenne

Wikipedia

Kaupunkiraideliikenne on joukkoliikenteen ja raideliikenteen muoto, joka on tarkoitettu henkilökuljetuksiin kaupungeissa. Kaupunkiraideliikenne on useimmiten sähkökäyttöistä, mutta myös dieselkäyttöisiä junia käytetään.

[muokkaa] Kaupunkiraideliikenteen perusmuodot

Kaupunkiraideliikenteen perusmuodot ovat:

• Raitiotie – raideliikennemuoto, joka soveltuu ominaisuuksiltaan liikenteeseen katuympäristössä muun liikenteen kanssa samassa tilassa.

• Metro – raideliikennemuoto, joka on kokonaan erotettu muusta liikenteestä omille, eritasoisille väylilleen.

• Paikallisjuna – raideliikennemuoto, joka kulkee muun rautatieliikenteen kanssa samoilla radoilla.

Helsingin seudulla nämä kolme eri liikennemuotoa ovat historiallisista syistä kokonaan erillään toisistaan. Helsingin metro, Helsingin raitioliikenne ja pääkaupunkiseudun lähiliikenne ovat keskenään yhteensopimattomia ja niiden linjoja ei voi nykyisellään voi erilaisen raideleveyden ja kuormaulottuman takia yhdistää.

Nykyisin uudet kaupunkiraideliikennejärjestelmät yhdistävät usein näiden kolmen järjestelmän eri piirteitä kuhunkin kaupunkiin ja liikennöintialueeseen parhaiten soveltuvalla tavalla.

Järjestelmiä, joissa yhdistetään raitiotien, metron ja paikallisjunan ominaisuuksia, kutsutaan yleensä pikaraitioteiksi jos käytettävä kalusto soveltuu liikenteeseen myös katuympäristössä. Rautatien ja raitiotien piirteitä yhdistävää liikennettä kutsutaan duoraitiotieksi jos siitä merkittävä osa kulkee yleisen liikenteen rautatiellä.

Paikallisjunan ja metron yhdistäminen on myös yleistä. Esimerkiksi Tokion ja Lontoon metroissa on yhdistetty metro- ja paikallisjunia samaan kiskoliikennejärjestelmään.

Automaattirata on metroliikenteen muoto, jossa kuljettaja on korvattu automaatiolla. Automaattiradat ovat aina metroja, koska automaatio soveltuu vain muusta liikenteestä kokonaan erotettuun liikenteeseen.

[muokkaa] Kaupunkiraideliikenteen ominaisuuksia

Kaupunkiraideliikenne on sekä energiankulutukseltaan että liikennöintikustannuksiltaan edullisin tapa kuljettaa suuria määriä ihmisiä kaupungeissa. Useimmat maailman suurkaupungit käyttävät tämän vuoksi kaupunkiraideliikennettä peruskulkumuotonaan

Kaupunkiraideliikenteen investointikustannukset ovat suuret. Erityisesti paikallisjuna- ja metrojärjestelmiä on hyvin kallista rakentaa olemassa olevaan kaupunkiympäristöön. Maantasoinen raitiotie on edullisempaa sovittaa kaupunkirakenteeseen.

Kaupunkiraideliikenteen linjaaminen on kaupunkisuunnittelun keskeinen kysymys. Suosituimmat kaupunkiraideliikennejärjestelmät on tarkoin sovitettu kaupunkirakenteeseen, ja usein kaupunkirakenne ja kaupunkiraideliikenne on suunniteltu samaan aikaan, kuten Tukholman tunnelbanan, Martinlaakson rata tai tulevaisuudessa Vantaan Kehärata.

Pienen energiankulutuksen takia kaupunkiraideliikenne on hyvin ympäristöystävällistä, erityisesti jos raideliikenne on sähkökäyttöistä. Sähkökäyttöinen raideliikenne on paikallisesti saasteetonta, joten se vähentää ilmanlaatua heikentäviä typenoksidi,- häkä,- hiilivety,- hiukkas-, ja otsonipäästöjä liikenneympäristössä sen korvaamaan yksityisauto- ja bussiliikenteen päästöjen verran. Sähkökäyttöisen vaunun energiankulutus kuljetettua matkustajaa kohden on noin puolet bussien energiankulutuksesta, joten jos sähkö tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla, maailmanlaajuisesti vaikuttavien hiilidioksidi,- ja typenoksidipäästöjen määrä vähenee vähintään puoleen junaliikenteen korvaaman auto- ja bussiliikenteen nykyisistä päästöistä. Energian tuotantotavaksi voidaan valita parhaaksi katsottu tuotantotapa ja esimerkiksi tuulivoimalla siitä saadaan lähes päästötön.

Kaupunkiraideliikenteen arvostelu keskittyy yleensä hankkeiden suuriin kustannuksiin, ja usein esitetään, että bussiliikenteen kehittäminen tulisi edullisemmaksi. Kannattajat kuitenkin usein toteavat, että busseilla ei voida kuljettaa yhtä suuria matkustajamääriä kuin kaupunkiraideliikenteellä. Bussien houkuttelevuus matkustajien kannalta on myös usein raideliikennettä huonompi ja niiden käyttökustannukset ovat raideliikennettä korkeammat, vaikkakin aloittamiskustannukset ovat alhaiset.

[muokkaa] Kaupunkiraideliikennettä muistuttavia järjestelmiä

Kaupunkiraideliikenteen kanssa samanlaisiin käyttötarkoituksiin on toteutettu monorail-järjestelmiä sekä bussimetrojärjestelmiä. Näillä järjestelmillä on samoja piirteitä raideliikenteen kanssa kuten omat väylät ja erilliset asemat. Johdinautojärjestelmillä on sähkökäyttöisen raideliikenteeen kanssa samankaltainen virransyöttö. Lisäksi kaupunkiraideliikenteen vaihtoehdoksi on esitetty raidetaksijärjestelmiä ja maglev-junia joita ei ole kuitenkaan toteutettu. Lisäksi on esitetty vetykäyttöisten bussien korvaavan sähköisen raideliikenteen tarpeen.