Kentauri (taruolento)

Wikipedia

Mies ja kentauri käsikähmässä.

Tämä artikkeli käsittelee taruolentoa. Tähdistöstä katso Kentauri.

Kentauri (kreik.: Κένταυροι) on kreikkalaisen mytologian olento, joka on puoliksi ihminen, puoliksi hevonen. Kentaurilla on hevosen ruumis, mutta pään tilalla on ihmisen ylävartalo vyötäröstä ylöspäin. Kentauros merkitsee "häränkiertäjää" ja otaksutaan nimen tulleen Thessalian vuoristoseudulla asuneilta ja Etelä-Aasian aroilta tulleilta paimenilta, jotka kaitsivat nautojaan hevosten selästä. Samaten myös Keski-Amerikan intiaanit ratsastavien espanjalaisten olevan eläimen ja ihmisen sekasikiöitä. Varhaisessa kreikkalaisessa taiteessa kentaurit kuvataankin karvaisiksi jättiläisiksi, hevoselementin tullessa mukaan vasta myöhemmin. Kentaurit edustavat kreikkalaisessa taiteessa kesytöntä luontoa ja eläimellisiä haluja.

[muokkaa] Kentaurien synty mytologiassa

Kreikkalaisessa mytologiassa kentaurien syntyhistoria ulottuu Thessaliassa asuvien lapiittien kuningas Iksioniin (eräiden myyttien mukaan itsensä sodanjumala Areksen poika), joka oli naima-aikeissa ja hyvien tapojen mukaisesti lupasi morsiamensa apelle lahjoja. Iksion kuitenkin petti appensa, josta suivaantuneena appiukko ryöväsi kuninkaan hevosen. Iksion heitätti appensa lopulta hehkuvilla hiilillä täytettyyn kuoppaan - teko, joka herätti niin paljon paheksuntaa, että Iksionin oli lopulta haettava itsensä ylijumala Zeuksen apua. Zeus ei ilmeisesti pitänyt appiukon polttamista kovinkaan suurena syntinä, koska lupasi Iksionille paikan jumalten ruokapöydässä. Täällä Iksion iski silmänsä Heraan ja alkoi vikitellä tätä. Juonikas Zeus huijasi Iksionin makaamaan Heran muotoisen pilven kanssa, josta syntyi Kentauros-niminen hirviö. Tämä taas innostui niin Peleias-vuoren rinteillä asuvista tammoista, että siitti kokonaisen hevosihmisten lauman.

Kentaurien isän, kuningas Iksionin loppu oli kurja. Hän rupesi kehuskelemaan suhteellaan Heraan, josta kimpaantuneena Zeus heitti hänet Manalaan, jossa hänet sidottiin ikuisesti pyörivään pyörään.

[muokkaa] Myyttejä kentaureista

Kreikkalaisen veistotaiteen yksi suosituimmista aiheista on kentaurien ja lapiittien taistelu. Se oli kuvattuna Olympian Zeuksen temppelin länsipäädyssä ja useiden muiden temppeleiden (kuten Ateenan Parthenonissa) friiseissä. Runoilija Ovidius kertoili tapahtumasta suurelti Muodonmuutoksissaan.

Tapahtumat saivat alkunsa kuningas Iksionin pojan, Peirithoosin häissä, joihin myös kentaurit olivat kutsutut. Äkkiä kentauri nimeltään Eurytion ponkaisi ylös ja yritti kaapata morsiamen. Samassa muutkin kentaurit ryhtyivät kaappaamaan naisia mukaansa ja yleinen kaaos oli valmis. Lapiitit ryhtyivät luonnollisesti taistelemaan epäkohteliaita vieraitaan vastaan ja lopulta onnistúivatkin karkottamaan kentaurit takaisin vuoristoon. Naisten kohtaloa Ovidius ei valitettavasti kerro.

Toinen myytti kertoo, miten väkivahva Herakles (latinaksi Herkules) tapasi ystävällisen kentauri Foloksen, joka tarjosi sankarille aterian, muttei viiniä, koska ainoa ruukku oli kentaurien yhteistä omaisuutta. Herakles kuitenkin joi ruukun siekailematta tyhjäksi ja ampui myrkkynuolillaan useita kimpaantuneita kentaureja kuoliaaksi - mukaan lukien Foloksen.

Herakleen kuolemaan liittyy myös kentauri. Erään kerran Herakles oli nainut Deianeira-neidon. Matkallaan pariskunta tapasi tieltään kuohuvan joen, jonka yli kentauri Nessos tarjoutui kantamaan Deianeiran. Päästyään toiselle rannalle kentauri koetti paeta Deianeiran kanssa, mutta Herakles ampui tämänkin myrkkynuolellaan (myytin joihinkin versioihin sisältyy Deianeiran raiskaus). Kuoleva Nessos kertoi Deianeiralle salaisuuden veren tahrimasta viitastaan: se oli lumottu ja mikäli joskus Herakleen lempi Deianeiraa kohtaan laimenisi, auttaisi viitta tällöin neitoa. Myöhemmin Herakles jättikin Deianeiran, mutta nainen lähetti Nessoksen viitan sankarille, joka heitti sen ylleen, mutta myrkyttyi siitä niin pahoin, että poltti itsensä mieluummin elävältä.

Poikkeus barbaarisista kentaureista oli viisas ja lahjakas Kheiron, jota on kutsuttu koko Kreikan viisauden isäksi. Hän esim. opetti lääkintätaidon jumala Asklepiokselle kaiken lääkintätaidosta. Kuten monien muidenkin kentaurien, myös Kheironin kohtaloksi koitui hänen oppilaansa Herakles, joka Folos-jupakan yhteydessä ampui myrkkynuolensa myös Kheironiin. Koska Kheiron oli kuolematon, hän rukoili Zeusta ottamaan tämän ominaisuuden pois. Lopulta Zeus sijoitti viisaan kentaurin tähtikuvioksi taivaalle.

[muokkaa] Kentauri symboliikassa

Muinaisessa Kreikassa kentaurit nähtiin viettien, intohimojen ja raa'an eläimellisyyden elämisen ruumiillistumina, joissa inhimilliset piirteet yhdistyivät eläimen luontoon epätäydellisesti. Myöhäisantiikin "kristillisen luonnontieteen" perusteos Physiologus piti kentauria vertauskuvana kerettiläisestä, joka tuntee opin, muttei sisäistä sitä ja jää näin mieleltään kaksijakoiseksi. Keskiajalla kentauri nähtiin vastavoimana nuhteettomalle ritarille, koska - toisin kuin ritari, se ei ole voittanut eläimen luontoaan. Lisäksi sitä pidettiin ylimielisyyden ja paheen ruumiillistumana.

Astrologian symboliikassa on eläinradan yhdeksäs tähtimerkki (Jousimies) kuvattu jousella ampuvana kentaurina, ns. "tulimerkkinä", joka antaa sen vallitessa syntyneille mm. määrätietoisuutta, hyökkäävyyttä, eloisuutta ja pyrkimystä valoon, voimaan ja valtaan.