Keraami
Wikipedia
Keraamit ovat epäorgaanisia, ei-metallisia aineita, joiden raaka-aineita ovat useimmiten metallioksidit, nitridit tai karbidit. Keraameja valmistetaan korkeissa lämpötiloissa. keramiikassa tehdään keraamisia esineitä savesta.
Keraamien tyypillisiä ominaisuuksia ovat muun muassa hyvä lämmönkestävyys, hyvä mekaanisen rasituksen kestävyys, kovuus, alhainen tiheys, kestää kulutusta ja korroosiota sekä pieni kitka.
Tekniset keraamit tai konstruktiokeraamit ovat koneenrakennuksessa viime vuosikymmeninä käyttöön otettuja uusia rakennemateriaaleja, jotka joissakin tapauksissa korvaavat metalleja useimmiten korkeaa käyttölämpötilaa, kovuutta ja kemiallista kestävyyttä vaativissa kohteissa. Keraamisten materiaalien ongelmana on niiden hauraus. Osan mitoitusta ei voida tehdä lujuuden perusteella, vaan joudutaan ottamaan huomioon säröistä aiheutuvat satunnaistekijät. Keraamit kestävät puristusta jopa kymmenkertaisesti enemmän kuin vetoa. Keraamisia esineitä valmistetaan yleensä jauhemetallurgisin menetelmin.
[muokkaa] Keraameja
- posliini, jota käytetään paitsi keramiikassa, myös pesuhuonekalusteissa, sähköeristeissä ja suodattimissa.
- lasi, josta on olemassa monia muunnoksia
- Pii, jota käytetään puhtaana piikiekoissa puolijohdeteollisuuden sovelluksissa sekä piioksidi
- Piikarbidi (SiC)
- Piinitridi
- Kuutiollinen Boorinitridi
- Titaaninitridi
- Alumiinioksidi
- Timantti
- keraamiset magneettimateriaalit
