Kielo
Wikipedia
Kielo | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
- Kielo on myös nimi. Katso Kielo (nimi)
Kielo (Convallaria majalis) on Convallaria-suvun ainoa laji. Se kasvaa kaikkialla pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealla vyöhykkeellä. Helposti kieloja löytää kuivista ja tuoreista kangasmetsistä, metsänreunoilta, kivikkoisilta rinteiltä, lehdoista ja niityiltä.
Kielo kasvaa 10-25 sentin pituiseksi. Sen tuntomerkki on kahden suuren (10-25 cm) ehytlaitaisten lehtien keskeltä kasvavat 5–15 kellonmuotoista valkoista riippuvaa kukkaa. Kielon makeatuoksuisia kukkia käytetään hajuvesiteollisuudessa ja kokonaisia kasveja kukkakimpuissa ja -asetelmissa.
Kielo talvehtii juurakkonsa avulla. Kukinnan lopuksi se muodostaa pieniä (5-7 mm) punaisia marjoja, jotka nekin, kuten koko muu kasvi, ovat myrkyllisiä. Varsinkin lapsille ja kotieläimille kasvin glykosidit ovat vaarallisia; tästä huolimatta kieloa on käytetty luonnon lääkkeenä vuosisatojen ajan.
Kielosta on löydetty yli 30 sydämen toimintaan vaikuttavaa glykosidia. Näitä sydänglykosideja on kielossa esimerkiksi konvallariini (C34H62O11, CAS-numero 8001-64-7), konvallatoksiini (C29H42O10, CAS-numero 508-75-8), konvallatoksoli (C29H44O10, CAS-numero 3253-62-1) ja konvallosidi (C35H52O15, CAS-numero 13473-51-3). Koko kasvissa marjoja lukuun ottamatta on myös kelidonihappoa (C7H4O6, CAS-numero 99-32-1), erilaisia alkaloideja ja saponiineja.
[muokkaa] Triviaa
- Kielo on ollut vuodesta 1967 lähtien Suomen kansalliskukka.[1]
- Perinteen mukaan 1. toukokuuta Ranskan kaduilla myydään kieloja.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- Jouni Paarlahti, Myrkkykasvit, WSOY, 2005, ISBN 951-0-30079-9
- Liber Herbarum II: Convallaria majalis