Kiertoliittymä
Wikipedia
Kiertoliittymä on teiden tai katujen risteyskohtaan rakennettu ympyränmuotoinen liittymäjärjestely, jonka liikennevirta oikeanpuoleisen liikenteen maassa on vastapäivään.
Liikenneympyrää käytetään usein kiertoliittymän synonyyminä, mitä se ei kuitenkaan ole. Molemmissa on keskellä saareke, mutta liikenneympyrässä väistämissäännöt eivät välttämättä poikkea tavallisesta liittymästä, kiertoliittymässä kylläkin. Nykyään lähes kaikki Suomen liikenneympyrät on muutettu liikennemerkein kiertoliittymiksi.
Tullessaan kiertoliittymään ajoneuvot tulevat kärkikolmion takaa ja ovat näin väistämisvelvollisia ympyrässä jo oleviin ajoneuvoihin nähden. Kiertoliittymään saavuttaessa ei tule käyttää vilkkua.[1]
Lähtiessään kiertoliittymästä ajoneuvo on aina oikealle kääntyvä, ja näin ollen pakotettu käyttämään suuntavilkkua. Suuntavilkku on myös osoitus siitä, että vastakkaisesta suunnasta tuleva ajoneuvo pääsee ajamaan kiertoliittymään ilman sitä odotusviivettä, joka syntyy ajoneuvon kuljettajan tarkkaillessa tilannetta ollessaan epävarma siitä, mitä vasemmalta tulevan kiertoliittymässä olevan ajoneuvon kuljettaja aikoo tehdä.
Kiertoliittymä toimii siis vetoketjun tavoin, ja vähentää ajoneuvon joutokäyntiä liikennevalo-ohjattuun risteykseen verrattuna. Näin ollen kiertoliittymä on myös ympäristöystävällisempi ratkaisu toteuttaa kahden tai useamman tien risteys.
Parantuneen liikenteen sujuvuuden lisäksi kiertoliittymä on perinteistä risteystä turvallisempi, sillä ajoneuvojen on pakko käyttää pienempiä nopeuksia ja usein perinteisen risteyksen tyyliset suorat kylkitörmäykset ovat jopa mahdottomia ajoneuvojen ollessa enempi-vähempi samansuuntaisia.
[muokkaa] Lähteet
