Kirkkoslaavi
Wikipedia
Kirkkoslaavi (kirkkoslavonia) on muinaisen bulgariankielen ilmeisesti makedonialaisesta murteesta kehittynyt kieli. Kieli on otettu slaavilaisissa maissa ortodoksisen kirkon kirkkokieleksi (vrt. katolisuus ~ latina). Kirkkoslaavin edeltäjä on muinaiskirkkoslaavi.
Kirkkoslaavista on paikallisesti sekoitettuja muunnoksia mm. Venäjällä ja Serbiassa. Taustavaikuttajana kielen syntymiselle lienee ollut Suur-Määriä hallinnut Rotislav, joka pyysi Bysanttia lähettämään maahansa slaavinkielisiä kristinuskon opettajia. Matkaan lähetettiin kaksi veljestä, Methodios ja Kyrillos.
He suunnittelivat oman aakkoston, ns. glagolitsan ja näin syntyi kirkkoslaavi, joka luojiensa oppilaiden kautta levisi Bulgariaan ja sieltä mm. Venäjälle ja muualle slaavilaiseen maailmaan. Ortodoksiset maat omaksuivat kuitenkin melko pian glagoliittisen kirjaimiston tilalle kyrillisen kirjaimiston ja alkuperäinen kirjaimisto säilyi vain katolisessa Kroatiassa.
Kirkkoslaavi vakiinnutti asemansa kielenä, jota käytettiin kirkoissa, asiakirjoissa ja oppineiden toimesta, aivan kuten latinaa.
Kirkkoslaavin eri muotojen kielioppi, jota nykyisin käytetään on jonkin verran modernisoitu ymmärtämisen helpottamiseksi. Erityisesti joitain muinaisia pronomineja on poistettu (esim. еръ /jeter/, "tietty henkilö tai asia" on venäjällä käytössä olevassa kirkkoslaavissa nykyisin нѣкій). Nykyinen kielimuoto on säilynyt muuttumattomana 1600-luvun jälkipuolelta eteenpäin.
Kirkkoslaavista tuli ja se on osittain yhä merkittävä osa slaavilaisten kansojen identiteettiä. Se elää edelleen ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksissa mm. Venäjällä ja muissa slaavilaisissa maissa. Suomen ortodoksisessa kirkossa keskeiset jumalanpalvelustekstit käännettiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa suomeksi, jolloin suomi vakiintui jumalanpalveluskielenä. Joissakin seurakunnissa jumalanpalveluksia on tähän päivään saakka toimitettu myös kirkkoslaaviksi, tai slaavia on voitu käyttää suomen ja muiden kielten rinnalla. Viime aikoina kirkkoslaavin käyttö on slaavilaisen maahanmuuton seurauksena jälleen ollut yleistymässä.
Slaavinkielisiä tekstejä näkyy Suomessa myös ikoneissa, kirkkolipuissa ja kirkkojen dekoraatiossa. Modernissa suomalaisessa ortodoksisessa kirkkotaiteessa kirkkoslaavia on muistettu käyttämällä suomenkielisen tekstin kirjoitukseen kirjasinlajia, joka muistuttaa tyyliltään kirkkoslaavin kyrillistä kirjaimistoa (esim. Porin ortodoksisen kirkon kupoli).
Maailmalla kirkkoslaavi ja kirkkoslaavinkielisten kirjojen julkaisutoiminta elää vahvaa nousukautta. Vaikka Unicode-tuki slaavin ortografialle on toistaiseksi riittämätön, parannuksia on lähivuosina tulossa. Sitä odotettaessa julkaisutoiminnassa on käytettävä epästandardeja ratkaisuja. Historiallisten jumalanpalvelustekstien ohella slaaviksi julkaistaan jatkuvasti myös uudempina aikoina laadittuja tekstejä ja rukouksia (esim. rukous lentokonetta siunattaessa).
