Klusiili
Wikipedia
Klusiili on äänne, joka syntyy, kun ilmavirta ensin pysäytetään ääntöväylässä ja sitten annetaan sen purkautua äkillisesti. Englannin kielestä lainattua nimitystä plosiivi käytetään suomessa vain harvoin. Klusiilin ääntymiseen voi liittyä aspiraatiota.
Suomen kielessä klusiileja ovat bilabiaaliklusiili /p/, alveolaariklusiilit /t/ ja /d/, velaariklusiili /k/ ja glottaaliklusiili. Lisäksi lainattuina muista kielistä suomessa esiintyy sekä bilabiaaliklusiili /b/ että velaariklusiili /ɡ/. Muitakin klusiileja on olemassa.
Monissa kielissä, eurooppalaisista mm. brittienglannissa ja saksassa esiintyy glottaaliklusiili. Saksassa sitä ei merkitä kirjoitukseen, mutta se esiintyy yleensä mm. etuliitteen loppuvokaalin ja sanajuuren alkuvokaalin välissä, esim. beachten [bəˈʔaxtən]. Brittienglannissa sanansisäinen t puolestaan usein merkitsee glottaaliklusiilia.
Klusiilit voivat olla soinnillisia tai soinnittomia. Soinnittomia klusiileja ovat [k], [t] ja [p]. Niitä vastaavat soinnilliset klusiilit ovat [b], [d] ja [ɡ].
