Kohti Bosnian sotaa
Wikipedia
Bosnia-Hertsegovinan väestö oli ja on yhä sekä etnisesti että uskonnollisesti voimakkaasti hajaantunutta. Karkeasti ottaen asukkaista puolet on bosniakkeja, kolmannes serbejä ja viidesosa kroaatteja. Bosniakit ovat maallistuneita muslimeja, kroaatit puolestaan voimakkaasti katolilaisia. Serbit ovat ortodokseja, mutta uskonto ei yleensä ole heille määräävässä asemassa.
Kun Jugoslaviaa koossa pitänyt voima Josip Broz Tito kuoli, maa ajautui sekasortoon. Uskonnollisten mielipide-erojen lisäksi kansanryhmillä oli eriäviä käsityksiä maansa hallinnollisesta tulevaisuudesta: kroaatit halusivat tehdä Jugoslaviasta valtioliiton, serbit säilyttää liittovaltion. Bosnian itsenäistymistä vastustettiin; näin vältettiin kansallisuuksien välisiä konflikteja.
[muokkaa] Poliittinen tilanne
Bosnia-Hertsegovinassa järjestettiin ensimmäiset monipuoluevaalit 18. marraskuuta vuonna 1990. Vaalien suurimmat puolueet olivat bosniakkien SDA (Stranka Demokratske Akcije) johtajanaan Alija Izetbegović, Serbien demokraattipuolue SDS (Srpska Demokratska Stranka, Radovan Karadžić) ja kroaattien HDZ (Hrvatska Demokratska Zajednica, Stjepan Kljuić). HDZ ja SDA eli bosniakit ja kroaatit tekivät yleensä yhteistyötä Bosnia-Hertsegovinassa.
Kroatian tilanteen takia EY lupasi 16. joulukuuta 1991 tunnustaa ne entisen Jugoslavian alueella olevat valtiot, jotka täyttivät Badinterin komitean ehdot. Tämä loi paineen Bosnia-Hertsegovinan itsenäisyysjulistukselle ja sodalle, sillä serbit vastustivat itsenäistymistä. Serbit halusivat välttää sotaa Bosniassa jonkin aikaa, koska sota raivosi vielä Kroatiassa. Näin serbien ei tarvinnut käyttää voimiaan kahdella taistelutantereella yhtä aikaa.
Serbit perustivat ennen Kroatian itsenäisyysjulistusta Bosanska Krajinan, serbien itsehallintoalueen Bosnia-Hertsegovinaan Banja Lukan ympäristöön. Tämä ja muut perustetut serbialueet (SAO) käsittivät noin puolet Bosnia-Hertsegovinan pinta-alasta. Jugoslavian liittoarmeija JNA aseisti Bosnia-Hertsegovinan serbit pääosin vuonna 1991 ja serbien puolue SDS julisti Bosnian serbialueet itsehallintoalueiksi toukokuussa. Kroatiasta vetäytyviä liittoarmeijan joukkoja asettui Bosniaan.
[muokkaa] Sodan merkkejä
Bosnia-Hertsegovina ajautui sodan partaalle jo syksyllä 1991. Heinäkuussa paljastuivat Serbian asetoimitukset Bosnia-Hertsegovinan serbeille, ja kesäkuun alussa Kroatian serbialueen Krajinan miliisit pitivät harjoituksia Bosnian puolella. Sarajevon hallitus kontrolloi todellisuudessa vain pientä osaa maasta. Syyskuun alkuun mennessä Bosnia-Hertsegovinaan oli perustettu jo neljä serbien itsehallintoaluetta, jotka pyysivät Jugoslavian liittoarmeijan suojelusta. Maahan saapuikin kolme liittoarmeijan kolonnaa.
Sodan merkit olivat jo syksyllä selvät, samaan aikaanhan Kroatiassa taisteltiin ankarasti. Bosniakkijohtaja Izetbegović pyysi YK:ta tulemaan Bosniaan, mutta YK ei suostunut, koska Bosnia ei virallisesti ollut sotatilassa. Syksyllä 1991 Länsi-Hertsegovinan kroaatit kieltäytyivät antamasta aseitaan Jugoslavian liittoarmeijalle. Itä-Hertsegovina oli serbien itsehallintoalue.
19. syyskuuta liittoarmeija siirsi lisäjoukkoja Mostarin ympärille, mitä kaupungin hallinto julkisesti vastusti. 30. syyskuuta JNA tuhosi pienen Ravno-nimisen kroaattien asuttaman kylän Hertsegovinassa. Tätä ei kuitenkaan seurannut välittömästi väkivaltaisuuksien laajeneminen. 18. marraskuuta Hertsegovinan kroaatit perustivat oman "Herzeg-Bosnan kroaattiyhteisön" (Hrvatska Zajednica Herceg-Bosna), joka ajoi alueen kroaattien asiaa.
Lokakuussa kroaatit ja bosniakit äänestivät yhteistuumin serbipuolueen pelistä ja julistivat Bosnia-Hertsegovinan suvereeniksi, jolloin serbit kävelivät ulos parlamentista. Serbijohtaja Karadžić uhkasi muslimeja verilöylyllä mikäli Bosnia-Hertsegovina itsenäistyisi. Pian serbit perustivat oman parlamenttinsa, joka jätti Bosnia-Hertsegovinan kiinteästi Jugoslavian yhteyteen. Ajatukseen Bosnian itsemääräämisoikeudesta Karadžić suhtautui jyrkän kielteisesti. Täälläkin SDS halusi pitää serbit saman valtion valtapiirin alla. Joulukuussa 1991 Jugoslavian liittoarmeija ja serbien puolisotilaalliset joukot olivat valmiita sotaan Bosnia-Hertsegovinassa.
Tammikuussa 1992 Bosnian kroaattien kansallismielisen HDZ-puolueen maltillinen johtaja Stjepan Kljuić väistyi syrjään ja antoi tilaa jyrkälle Mate Bobanille, joka edusti länsihertsegovinalaista ryhmittymää ja Franjo Tudjmania. Bosnia-Hertsegovinan kroaatit saivat hieman aseita Kroatiasta, vaikka maalla oli itsellään pula aseista. Kroatiaa tulitettiin ja sinne hyökkäiltiin Bosnia-Hertsegovinasta.
