Josip Broz Tito
Wikipedia
Josip Broz Tito (7. toukokuuta 1892, Kumrovec, Kroatia – 4. toukokuuta 1980, Ljubljana, Slovenia) oli sosialistisen Jugoslavian diktaattori toisen maailmansodan päättymisestä kuolemaansa 1980-luvulla asti. Tito toimi Jugoslavian pääministerinä 1945–1953 ja presidenttinä 1953–1980.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lapsuus- ja nuoruusvuodet
Tito syntyi kroaatti-isän ja sloveeniäidin seitsenlapsiseen perheeseen. Hän kävi alakoulun Kumrovecissa, ja valmistui koulusta vuonna 1905. Broz alkoi työskennellä lukkoseppän apulaisena Zagrebissa, ja päätyi lukkosepän oppiin vuonna 1907. Broz liittyi metallialan työläisten ammattiliittoon ja sosiaalidemokraattisen puolueen jäseneksi vuonna 1910. Hän työskenteli lyhyehköjä jaksoja Kamrikissa, Sloveniassa ja Böömissä sekä Saksassa Münchenissä ja Benzin autotehtaalla Mannheimissa,. Myöhemmin hän siirtyi Itävaltaan Daimlerin autotehtaan testiajajaksi.
[muokkaa] Ensimmäisessä maailmansodassa
Broz oli sotilaana Itävalta-Unkarin armeijassa vuodesta 1913. Ensimmäisen maailmansodan alettua hänet vangittiin sodanvastaisen propagandan vuoksi. Broz lähetettiin itärintamalle Galitsiaan vuonna 1915. Broz haavoittui vaikeasti, ja joutui venäläisten sotavangiksi. Muutaman kuukauden sairaalassa oltuaan hänet lähetettiin työleirille Uralille syksyllä 1916.
[muokkaa] Vallankumouksellisena
Broz oli vangittuna sotavankien vallankumousajatusten lietsomisesta. Myöhemmin Broz pakeni, ja liittyi vallankumouksellisiin Pietarissa 16.–17. heinäkuuta 1917. Hän oli siirtymässä Suomeen, mutta hänet vangittiin ja vietiin Petropavloskin vankilaan kolmeksi viikoksi. Vankileiriltä Kumjanista hän pakeni junalla. Marraskuussa hän liittyi Omskissa puna-armeijaan. Broz hyväksyttiin Venäjän kommunistiseen puolueeseen kesällä 1918. Jugoslavian kommunistiseen puolueeseen Josip Broz liittyi vuonna 1921. Puolue kiellettiin pian, ja hän joutui kuudeksi vuodeksi vankilaan. Vapauduttuaan vuonna 1934 hän otti peitenimekseen Tito.
[muokkaa] Kominternin johdossa
Tito työskenteli Kominternissä Moskovassa vuosina 1934–1936. Stalin valitsi Titon uudeksi Kominternin pääsihteeriksi. Tito oli Espanjan sisällisodassa hankkimassa kansainvälisiä vapaaehtoisjoukkoja tasavaltalaisten puolelle vuonna 1936. Komintern lähetti toveri Walterin (Tito) Jugoslaviaan kommunistisen puolueen pääsihteeriksi vuonna 1937. Tito toteutti uskollisesti Kominternin politiikkaa arvostellen voimakkaasti serbien hallintoa ja valtaa sekä muiden kansallisuuksien huonompaa asemaa Jugoslavian valtiossa. Maanpakovaiheessa suurin osa puolueen jäsenistä joutui Neuvostoliitossa Stalinin vainojen uhreiksi.
[muokkaa] Jugoslavian johtajana
Toisen maailmansodan aikana Tito johti kommunistista vastarintaa partisaanijoukkojen avulla akselivaltojen miehitysjoukkoja vastaan. Hän perusti monarkistien kanssa kommunistihallituksen valtataistelussa saksalaisia vastaan vuonna 1942. Tito saavutti liittoutuneiden luottamuksen, ja perusti kommunistihallituksen Jugoslaviaan vuonna 1945. Sodan jälkeen Titon kansallinen linja kuitenkin suututti entisen suojelijan Stalinin. Maa erotettiin Kominformista vuonna 1948. Tito korosti Jugoslavian itsenäisyyttä ja tasapainoa valtion etujen ja etnisten, uskonnollisten ryhmien välillä. 1960-luvulla Jugoslaviasta tuli Titon johdolla yksi sitoutumattomien maiden liikkeen johtajamaista. Tito kehitti mallin marxilaisesta kommunismista ja itsehallinnosta sekä toteutti liberaaleja talousuudistuksia. Tito arvosteli Neuvostoliiton hyökkäystä Unkariin vuonna 1956, Tšekkoslovakiaan vuonna 1968 ja Afganistaniin vuonna 1979.
Titon johdolla Jugoslavia korosti sitoutumattomien maiden liikkeen merkitystä. Tito puhui sujuvasti tšekkiä, saksaa ja venäjää sekä murtaen englantia. Jugoslavian johtajana Tito tukahdutti Balkanin niemimaalla kytevät kansallisen itsemääräämisoikeuden vaatimukset, ja piti vallanjakopolitiikallaan eri kansallisuuksista koostuneen Jugoslavian pakolla kasassa. Tämän lisäksi Tito on vieraillut Rovaniemellä Hotelli Pohjanhovessa.
[muokkaa] Kuvagalleria
 Aleksandar Ranković, Tito ja Milovan Đilas vuonna 1942 |
 Toisen maailmansodan aikainen etsintäkuulutus Titosta |
 Winston Churchill ja Tito |
 Eleanor Roosevelt ja Tito Brionissa 16.7.1953 |
