Kolikkopeli
Wikipedia
Kolikkopeli on kolikoilla käynnistettävä viihdelaite, joita yleensä sijoitetaan ravintoloihin, pubeihin, bensa-asemille ja kolikkopelihalleihin. Kolikkopeleillä tarkoitetaan suomen kielessä yleensä kolikoilla toimivia videopelejä. Erikseen ovat flipperit. Pelejä, joista voi voittaa itse rahaa, kutsutaan rahapeleiksi.
Varhaiset kolikkopelejä muistuttavat laitteet olivat kolikolla toimivia koneita, jotka kertoivat maksajan tulevaisuuden tai soittivat mekaanista musiikkia. Ensimmäiset kolikoilla toimivat flipperit tulivat 1930-luvulla. Ne olivat mekaanisia 1970-luvun lopulle asti, jolloin elektroniset flipperit yleistyivät.
[muokkaa] Historia
Vuonna 1972 perustettiin yritys nimeltä Atari, joka loi käytännössä videopeleihin liittyvän kolikkopeliteollisuuden Pong -nimisellä pelillä. Videopelejä alkoi 1970-luvun lopussa ilmestyä julkisille paikoille yhä enemmän. Tunnetuimpia varhaisia pelejä olivat Space Invaders (1978), Galaxian (1979), Pac-Man (1980), Battlezone (1980) ja Donkey Kong (1981). Varsinkin Space Invaders (jonka sanotaan aiheuttaneen kolikkopulan Japanissa), sekä Pac-Man aiheuttivat varsinaisen ilmiön ilmestyessään. Pitkään kolikkopelit olivat teknisesti yleensä selvästi edellä kotiin hankittavia laitteita. Monet kotitietokoneiden myydyimmistä peleistä olivat käännöksiä suosituista kolikkopeleistä, jotka olivat kuitenkin usein teknisesti alkuperäisversioitaan heikompia (ja usein kolikkopelikäännökset myös tehtiin hutaisten). 1980-luvun jälkipuoliskolla 16-bittisten tietokoneiden pelit ylsivät parhaimmillaan teknisesti aikansa kolikkopelien tasolle [1], mutta useimmat pelasivat kotonaan yhä 8-bittisillä tietokoneilla tai konsoleilla. 1990-luvun alussa japanilainen SNK toi kolikkopelijärjestelmänsä Neo-Geon sellaisenaan kotikonsoliksi, joka olikin edellä muita ajan kotikoneita. Sen pelien hinta oli kuitenkin erittäin korkea, eikä laite yleistynyt.
1980-luvulla oli kansainvälisellä tasolla kolikkopelien ja pelihallien "kultainen aika", jolloin niiden suosio oli suurimmillaan. 1980-luvun lopussa kolikkopelien katsotaan menettäneen suosiota kotitietokoneiden ja pelikonsolien kehittyessä yhä paremmaksi. Silti 1990-luvun alussa syntyi joitain tunnettuja kolikkopelejä kuten Street Fighter II (1991) sekä Mortal Kombat (1992). 1990-luvun puolivälissä tietokoneiden 3d-kiihdyttimet kavensivat välimatkaa kolikkopeleihin entisestään. 1990-luvun lopulla kolikkopelihalleihin perustunut pelikulttuuri hiipui ja Amerikasta ja Suomesta useimmat pelihallit suljettiin. Japanissa sen sijaan kotikonsolit sekä pelihallipelit lähtivät kilpailuun.
Vaikkakin esimerkiksi Yhdysvalloista löytyy vieläkin runsaasti pelihalleja, Suomessa pelihallikulttuuri on surkastunut. Suomeen ei alun perinkään syntynyt samankaltaista pelihallikulttuuria kuin Yhdysvaltoihin, vaan pelaaminen oli kotikeskeisempää. [2]. Pelikoneita voi pelata enää lähinnä elokuvateattereiden tai muiden palveluiden ohessa ja suurimmat tuontimäärät uusimmista peleistä liikkuvat 50 kabinetin tuntumassa. Tuotavat pelit ovat yleensä ralli- tai ammuskelupelejä tai flippereitä. Nykyisin pelihallissa pelaaminen on suosituinta Japanissa, missä markkinat suorastaan kukoistavat.
Vanhat kolikkopelit ovat saaneet uusia ystäviä emulaattoriohjelmien kautta, joilla voi pelata vanhoja kolikkopelejä kotitietokoneella (rahan syöttäminen on korvattu näppäimistöltä annettavalla komennolla). Tunnetuin emulaattori on avoimen lähdekoodin MAME (Multiple Arcade Machine Emulator), joka on käännetty useille PC-käyttöjärjestelmille.
Kolikkopelit ovat saaneet 1990-luvun lopulta alkaen huomiota käyttämällä ohjaimia, joita kotilaitteissa ei ole. Esimerkiksi Dance Dance Revolution- ja DrumMania-pelisarjat ovat tällaisia musiikkiin perustuvia rytmipelejä.
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Lähteet
- ↑ esimerkiksi Xenonin arvostelussa C=lehdessä (huhtikuu/1988) arvostelija kirjoittaa, että "koneen ympärille voitaisiin laittaa kolikkopelin raamit, eikä kukaan huomaisi mitään"
- ↑ http://www.tuug.fi/~jaakko/tutkimus/jaakko_pelit99.html
