Konepistooli
Wikipedia
Konepistooli on pistoolikaliiperista patruunaa ampuva, yleensä massasulkuinen täysautomaattiase.
Konepistoolit otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aikana juoksuhautojen vyöryttämisessä. Toisen maailmansodan aikana jalkaväen tulivoiman tarve lisääntyi nopeasti ja joukoille annettiin lisääntyvässä määrin konepistooleja. Sittemmin rynnäkkökiväärin käyttöönotto on korvannut lähes kokonaan konepistoolit ja ne ovat jääneet lähinnä erikoisjoukkojen aseiksi.
Ensimmäisen varsinaisen konepistoolin, massasulkuperiaatteella toimivan Bergmann MP18/I:n suunnitteli saksalainen insinööri Hugo Schmeisser vuonna 1916, sen lippaana käytettiin alun perin Parabellum-pistooliin suunniteltua 32 patruunan rumpulipasta. Saksan armeija ehti käyttää asetta ensimmäisen maailmansodan viimeisenä vuonna 1918.
Konepistoolin etuna on aseen ja ampumatarvikkeen keveys ja suuri tulivoima verrattuna kivääriin. Ongelmana on kuitenkin lyhyt tehollinen kantama. Jo sadan metrin matkalla konepistoolin luoti menettää suurimman osan tehostaan, mikä vaatii konepistoolimiesten suojaamista kiväärimiehillä. Lyhyellä etäisyydellä, esimerkiksi metsässä tai sisätiloissa, konepistooli on kuitenkin tehokas. Sen tulinopeus on yleensä suurempi kuin rynnäkkökiväärin, minkä lisäksi konepistoolit ovat usein myös pienikokoisempia. Sarjalla onkin mahdollista vaikkapa "lakaista" juoksuhautaa tyhjäksi.
Suomen Puolustusvoimat pyrkivät toisen maailmansodan aikana sijoittamaan jokaiseen jalkaväkiryhmään yhden konepistoolimiehen. Sodan loppuvaiheessa konepistooleita yritettiin saada joka ryhmään kaksi, minkä lisäksi jalkaväkijoukkueessa olisi tullut olla ainakin yksi pikakivääri. Tämäntapaista kokoonpanoa koulutettiin joissakin joukko-osastoissa vielä 1980-luvulla. Vasta 1990-luvun suuret asehankinnat poistivat konepistoolit tavanomaisten joukkojen välineistöstä.
Tunnetuimpia toisen maailmansodan aikaisia konepistooleja ovat yhdysvaltalainen Thompson M1, saksalainen MP-40, brittiläinen Sten, suomalainen Suomi ja neuvostoliittolainen PPSh 41. Talvisodassa neuvostoarmeija käytti mallia PPD-34.
Nykyaikaisempia malleja ovat 1950-luvulta israelilainen Uzi, 1960-luvulta Heckler & Kochin valmistama MP5 ja 1990-luvulta MP7-sarjan aseet, sekä 1980-luvulta Fabrique Nationalen valmistama FN P90.
