Kreetalainen koulukunta
Wikipedia
Kreetalainen koulukunta on käsite, jolla kuvataan sitä merkittävää maalaustaiteen koulukuntaa, joka kukoisti 1500- ja 1600-luvuilla Kreetan ollessa Venetsian tasavallan vallassa ja jonka edustajat kehittivät erityisen ikonografisen tyylin sekä idän että lännen taiteellisten traditioiden ja suuntausten vaikutusten alla.
Candiassa (jota nimeä venetsialaiset käyttivät Chandaxista, nykynimeltään Herakleion) toimi 1500-luvulla pari sataa taidemaalaria, ja he olivat järjestäytyneet killoiksi italialaisen esikuvan mukaan.[1] Itäisten ja läntisten traditioiden sekoitus ja rauhallinen ortodoksisen ja roomalaiskatolisen kirkon välinen vuorovaikutus synnytti saarella taiteen kultakauden "kreetalaisen renessanssin". Kirjallisuus ja maalaustaide kukoistivat, ja saarella oli runsaasti työhuoneita, joissa merkittävät kreetalaiset taidemaalarit loivat teoksiaan. Osa maalareista halusi noudattaa Konstantinopolin jälkibysanttilaista traditiota, kun taas toiset saivat vaikutteita Venetsian renessanssin mestareilta, kuten Giovanni Belliniltä ja Tizianilta.[2] Näiden mestareiden teoksia ja niiden jäljennöksiä oli saaren luostareissa ja kirkoissa, kun taas flaamilaisten taiteilijoiden teoksia oli Candian katolisissa kirkoissa tai varakkaiden venetsialaisten ja kreikkalaisten yksityiskokoelmissa.[1]
Taidehistoriassa erotetaan kaksi päätyyliä: maniera greca (alla greca, vastaa bysanttilaista muotokieltä) ja maniera latina (alla latina, noudattaa läntisiä tekniikoita), jotka taiteilijat tunsivat ja joita he sovelsivat aina tilanteen mukaan, ja tuloksena oli jonkinlaista "eklektisyyttä".[3] Toisinaan molempia tyylejä oli nähtävissä samassa kuvassa rinnakkain.[1] Merkittävimpien kreetalaisten maalareiden maine levisi kaikkialle Kreikkaaan, Välimerelle ja muualle Eurooppaan. 1500-luvun alussa kreetalaisilla taiteilijoilla oli enemmän tilauksia ja heidän teoksensa olivat kysyttyjä, sillä he olivat alkaneet käyttää uusia aiheita ja mukauttaa maalaustapaansa ajan uusien suuntausten mukaan. Maineikkaita kreetalaisia taiteilijoita olivat Theophanis Strelitzas , Michael Damaskenos ja Georgios Klontzas.[2] Myös nuoren El Grecon älyllinen ja taiteellinen persoonallisuus muotoutui tässä taiteellisessa ympäristössä. El Greco oli 22-vuotias vuonna 1563, jolloin häntä luonnehdittiin eräässä asiakirjassa ”mestariksi" ("maestro Domenigo"), mikä tarkoitti, että hän toimi jo virallisesti maalarin ammatissa.[4]
1500-luvun jälkimmäisellä puoliskolla monet kreetalaiset taiteilijat lähtivät Venetsiaan hankkimaan toimeksiantoja ja arvostusta. Toisin kuin El Greco, muut sinne siirtyneet kreetalaiset maalarit eivät täysin muuttaneet tyyliään eivätkä työtapojaan. He vain käyttivät enemmän italialaisia aiheita, joita he muokkasivat bysanttilaiseen tyyliin. Jonathan Brown esittää analyysin siitä, miten El Greco erottautui muista Venesiassa toimivista kreetalaisista taiteilijoista, ja Richard G. Mann puolestaan väittää, että "yksikään näistä taiteilijoista ei omaksunut renessanssin ajatuksia että muutos olisi välttämätön taideteosten luomisessa".[5]
Kreetalaisen koulukunnan huomattavia edustajia 1500- ja 1600-luvuilla olivat Isä Emmanuel Tzanes ja Theodoros Poulakis. Kreetalaisten maalareiden menestys jatkui siihen asti kunnes osmanit valtasivat saaren 1669.[6]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 M. Lambraki-Plaka, El Greco-The Greek, 40-41
- ↑ 2,0 2,1 M. Tazartes, El Greco, 23-24
- ↑ M. Lambraki-Plaka, El Greco-The Greek, 40-41
* M. Tazartes, El Greco, 23-24 - ↑ N.M. Panayotakis, The Cretan Period of Doménicos, 29
- ↑ J. Brown, El Greco and Toledo, 76-78
* R.G. Mann, Tradition and Originality in El Greco's Work, 88 - ↑ X. Papaefthimiou, Popular Aspects of the Greek Iconography
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Brown, Jonathan (1982). “El Greco and Toledo”, El Greco of Toledo (catalogue). Little Brown. ASIN B-000H4-58C-Y.
- Lambraki-Plaka, Marina (1999). El Greco-The Greek. Kastaniotis. ISBN 9-60032-544-8.
- Mann, Richard G. (2002). "Tradition and Originality in El Greco's Work". "Journal of the Rocky Mountain" 23: 83-110. Ladattavissa pdf-tiedostona
- Panayotakis, Nikolaos M. (1986). “"The Cretan Period of the Life of Doménicos Theotocópoulos”, Festschrift In Honor Of Nikos Svoronos, Volume B. Crete University Press.
