Konstantinopoli

Wikipedia

Konstantinopolin kartta.

Konstantinopolin piiritys. Maalaus vuodelta 1499.

Konstantinopoli (kreik. Κωνσταντινούπολη) oli Bysantin valtakunnan pääkaupunki vuosina 330 - 1453 jaa. Samalla paikalla sijaitsi vuonna 667 eaa. perustettu kreikkalainen siirtokuntakaupunki Byzantion (Βυζάντιον). Nykyään kaupunki tunnetaan nimellä Istanbul.

330-luvulta lähtien, turkkilaisten valloitukseen asti vuonna 1453 kaupunki oli Itä-Rooman eli Bysantin valtakunnan, pääkaupunki (lukuun ottamatta lyhyttä vaihetta 700-luvulla, jolloin Syrakusa toimi silloisen keisarin pääkaupunkina) ja Euroopan tärkein uskonnollinen ja kulttuurillinen keskus. Renessanssin aikana alettiin Roomaan valtakuntaa kutsua nimeltä Bysantti siitä hetkestä, kun valtakunnan läntinen puoli romahti. Bysantin (kaupungin ja valtakunnan) asukkaat kutsuivat itseään roomalaisiksi aina Konstantinopolin menetykseen saakka. Tänäkin päivänä Istanbulin kreikkalaisvähemmistö kutsuu itseään 'roomalaisiksi' (turkiksi 'Rum').

Vuosina 1204-1261 kaupunki oli katolisten ristiretkeläisten vallassa ja se oli latinalaisen keisarikunnan pääkaupunki. Tänä aikana Bysantin keisari piti pääkaupunkinaan Nikaiaa.

Turkkilaiset valtasivat Konstantinopolin vuonna 1453, ja tekivät siitä pääkaupunkinsa.

[muokkaa] Byzantion (667 eaa. - 330 jaa.)

Pääartikkeli: Byzantion

Vuonna 667 eaa. megaralaiset kolonistit perustivat kaupungin Bosporinsalmen länsirannalle. He antoivat kaupungille nimen "Byzantion" johtajansa Byzasin mukaan. Kaupunki sijaitsi strategisesti tärkeällä paikalla, josta käsin voitiin hallita Mustanmeren ja Aigeianmeren välistä liikennettä. Tuolloin kaupunki käsitti vain akropolin ja sitä ympäröivät alueet.

Kaupunki joutui persialaissotien jälkeen osaksi Ateenan hallitsemaa Deloksen meriliittoa. Peloponnesolaissodan aikana se riistäytyi Ateenan vallasta. Vuonna 410 eaa. ateenalaiset valtasivat kaupungin, mutta kaupunki säilytti itsenäisyytensä Ateenan hävittyä sodan Spartaa vastaan.

341 eaa. Makedonian kuningas Filippos II yritti vallata Bysantin osana suurempaa hankettaan vallata Aigeianmeren pohjoisrannikon kreikkalaiskaupungit. Ateenalaiset pelkäsivät Filippoksen pysäyttävän heille elintärkeät viljakuljetukset Mustaltamereltä ja julistivat tämän takia sodan Filipposta vastaan. Filippoksen oli luovuttava aikeistaan.

Hellenistisen ajan lopulla Bysantti joutui osaksi Rooman valtakunnan valtapiiriä. Kaupunki asettui Pescennius Nigerin puolelle sisällisodassa Septimius Severusta vastaan. Severuksen piirityksen yhteydessä vuonna 196 suuri osa kaupungista tuhoutui. Severus antoi laajentaa kaupunkia ja rakennutti sen ympärille uudet muurit.

[muokkaa] Konstantinuksen Uusi Rooma

Konstantinus Suuri pitelee käsissään Konstantinopolin pienoismallia. Mosaiikki noin vuodelta 1000, Hagia Sofiassa.

Rooman keisari Konstantinus Suuri Konstantinus Suuri valitsi 320-luvulla jaa. Byzantionin uuden pääkaupunkinsa paikaksi. Rooma ei enää sopinut valtakunnan pääkaupungiksi koska se sijaitsi liian kaukana valtakunnan itäosista missä keisaria eniten tarvittiin. Byzantionista käsin keisari olisi lähellä levottomia Tonavan ja itärajan (Syyrian) alueita sekä valtakunnan vilja-aittaa, Egyptiä. kiinnitti huomiota kaupungin edulliseen sijaintiin Bosporinsalmen rannalla kolmiomaisen niemen kärjessä. Kaupunkia ympäröi kahdelta puolelta meri ja maapuolelta muurit. Lisäksi alueella sijaitsi yhteensä seitsemän kukkulantapaista, aivan kuin alkuperäisessä Roomassakin.

Konstantinus laajensi kaupunkia, jakoi sen 14 alueeseen, rakennutti uudet muurit sekä useita julkisia rakennuksia ja teki siitä uuden pääkaupunkinsa 11.5.330 jaa. Legendan mukaan hän oli nähnyt kaupungin sijainnin unessa, mutta todellisuudessa hän epäröi pitkään eri vaihtoehtojen välillä (hän oli jo aloittanut rakennustyöt myös Helelspontoksen rannalla, lähellä Troijaa). Konstantinus halusi tehdä kaupungista Uuden Rooman (kreikaksi Nea Roma), joksi hän sen virallisesti nimesi Byzantion-nimen sijasta. Kuitenkin jo 330 -luvulla kaupunkia alettiin kutsumaan Konstantinuksen mukaan Konstantinopoliksi ("Konstantinuksen kaupunki"), joka nimitys myöhemmin vakiintui. Valtakunnan hajottua kahtia siitä itseoikeutetusti tuli Itä-Rooman pääkaupunki. Konstantinus perusti kaupunkiin myös senaatin ja aloitti samanlaisen ruuanjakelun kun Roomassakin. Väitetään että kaupungissa jaettiin päivässä 80 000 annosta ruokaa.

[muokkaa] Rakennukset

Konstantinopolin hippodromissa sijainneet neljä pronssihevosta ovat nykyään nähtävinä Venetsiassa.

Konstantinus antoi tuhota kaikki entisen Byzantionin pakanalliset temppelit ja antoi rakennuttaa uuden kirkon Hagia Sofian. Kirkko tuhoutui kuitenkin pariinkin otteeseen ja nykyinen kirkko on Justinianus I:n rakennuttama. Konstantinus antoi myös rakennuttaa useita muita kirkkoja kuten Hagia Irenen ja Pyhien Apostolien kirkon.

Kaupungin keskelle rakenettiin Augusteum-aukion, jonka pohjoispuolella Hagia Sofia sijaitsi. Senaatin uusi kokoontumispaikka eli Curia sijaitsi basilikassa sen itäpuolella. Aukion eteläpuolelle rakennettiin keisarillinen palatsi. Aivan palatsin lähellä sijaitsi Konstantinopolin hippodromi jonne mahtui noin 80 000 katsojaa. Hippodromia koristivat muun muassa neljä pronssihevosta jotka myöhemmin ryöstettiin ristiretkien aikana Venetsiaa. Aukion länsilaidalla sijaitsi Milion, monumentti josta kaikki valtakunnan etäisyydet laskettiin.

Augusteumista ulos kaupungista johti suuri tie Mese, joka ohitti muun muassa Konstantinuksen foorumi. Augusteumista Meseä pitkin matkaa Theodosiuksen muureille oli seitsemän roomalaista mailia.

[muokkaa] Konstantinuksen jälkeen

Keisari Valens rakennutti Hebdomon-palatsin Propontiksen rannalle, lähelle kultaista porttia. Kaikki keisarit Zenoniin asti kruunattiin keisareiksi juuri Hebdomonissa. Theodosius I rakennutti Johannes kastajan kirkon, jonne pyhimyksen kallo myös siirrettiin. Sen jälkeen kun Länsi-Rooma tuhoutui 400-luvulla, tuli Konstantinopolista valtakunnan kiistaton pääpaikka.

Theodosius I:n toimesta kaupungissa pidettiin toinen ekumeeninen kirkolliskokous vuonna 381.

[muokkaa] Theodosiuksen muurit

Theodosiuksen muurit.

Theodosius II:n aikana vuosina 413-414 rakennettiin uudet, entisiä laajemmat, noin 20 metriä korkeat muurit kaupungin ympärille. Muurien rakennuttjana toimi eräs Anthemius, joka oli valtakunnan itäosan prefekti. Ensimmäiset muurit merelle päin rakennettiin vuonna 439. Theodosiuksen muurit romahtivat maanjäristyksen yhteydessä vuonna 447. Muurit saatiin korjattua pikavauhtia, juuri ennen kun Attila oli hyökkäämässä kaupunkia vastaan. Keisari Leo I antoi vahvistaa muurien pohjoisosa, koska se oli verrattaen heikompi. Maalle päin suuntautuvissa muureissa oli massiivisia neli- ja kuusikulmaisia torneja. Muurin eteläisimmässä kärjessä Marmarameren rannalla sijaitsi niin sanottu Marmaratorni. Muureissa oli kymmenen porttia, joista tärkeimmät olivat:

• Kultainen portti. Oli eteläisin portti Marmaranmeren rannalla. Oli alun perin ollut riemukaari.
• Selymbria-portti, joka johti Konstantinuksen foorumille ja Hagia Sofialle.
• Adrianopel-portti, joka yhdisti kaupungin pääkadun Mesen Adrianopeliin johtavaan tiehen ja Via Egnatiaan.
• Blachernai-portti. Oli pohjoisin portti kultaisen sarven rannalla.

[muokkaa] Justinianus I

Miltä Hagia Sofia olisi saattanut näyttää ennen kun siitä tehtiin moskeija.

Yksi Bukoleon-palatsia koristaneista leijonista. Itse palatsi rakennettiin ehkä Theodosius II:n aikana. Palatsi tuhoutui neljännen ristiretken yhteydessä.

Hagia Irene. Kuva vuodelta 1912.

Hippodromissa järjestetyt ajot olivat jo Roomassa olleet suosittuja. Konstantinopolissa hippodromista tuli ajan myötä myös tärkeä poliittinen areena. Hippodromissa kansalaiset kunnioittivat uutta keisaria, mutta he saattoivat myös avoimesti kritisoida hallitsijaansa tai kovaäänisesti vaatia jonkun erityisen virkamiehen eroa. Justinianuksen aikana hippodromissa toimivat kaksi joukkuetta, "vihreät" ja "siniset". Vuonna 532 hippodromissa alkaneet mellakat johtivat vallankaappausyritykseen, niin sanottu "Nika"-kapina. Kapinassa sanotaan kuolleen jopa 30 000 ihmistä.

Mellakoitsijoiden aloittamat tulipalot tuhosivat Hagia Sofian kirkon. Justinianus määräsi arkkitehti Isidore Miletoslaisen matemaatikko Anthemios Tralleslaisen suunnittelemaan ja vanhan tuhoutuneen basilikan tilalle uuden ja mahtavamman kirkon. Uusi Hagia Sofia vihittiin käyttöön 26. joulukuuta 537. Siitä tuli pian Konstantinopolin ja koko Bysantin valtakunnan tärkein kirkko. Justinianus antoi myös rakentaa uudelleen Pyhien Apostolien kirkon, jota käytettiin keisarien hautauspaikkana aina 1000-luvulle asti. Kirkko hävitettiin lopulta turkkilaisten valloituksen jälkeen. Justinianus kutsui myös koolle viidennen ekumenisen kirkolliskokousen joka pidettiin Konstantinopolissa vuonna 553.

Justinianuksen hallitusajalla, vuonna 542, kaupunkiin saapui paiseruttoepidemia, joka käänsi kaupungin väkiluvun laskuun. Konstantinopolissa tauti levisi nopeasti kaikkiin yhteiskuntaluokkiin. Keisarikin sairastui, mutta toipui. Procopiuksne mukaan tauti tappoi Konstantinopolissa pahimpina päivinä jopa 10 000 ihmistä; kaiken kaikkiaan Konstantinopolissa kuoli 200 000 - 300 000 ihmistä, jopa 2/5 kaupungin asukasluvusta. Kaiken lisäksi tauti jäi alueelle endeemiseksi, ja seuraavien parinsadan vuoden aikana se puhkesi ajoittain uudelleen. Seurauksena oli työvoimapula, erityisesti sotilaista oli puutetta. Ruttoa on pidetty eräänä tärkeimmistä syistä siihen, ettei Bysantti voinut estää Islamin vallan leviämistä alueilleen 600-luvulla.

[muokkaa] Herakleios

Justinianuksen jälkeen Bysantti joutui sotilaallisiin vaikeuksiin. Lännessä valtakuntaa uhkasivat avarit ja idässä Persia. Keisari Herakleioksen aikana tilanne hellitti ja bysanttilaiset kukistivat vastustajansa. Herakleios hellenisoi koko valtakunnan vaihtamalla kreikan viralliseksi kieleksi entisen latinan sijaan. Herakleioksen kuoleman jälkeen muslimit valtasivat suuren osan Bysantin valtakunnasta ja piirittivät Konstantinopolia vuosien 674 ja 678 välillä, mutta eivät pystyneet valtaamaan kaupunkia. Kalifi Umar II:n veljen Maslaman johdolla muslimit palasivat piirittämään Konstantinopolia toistamiseen vuonna 717. Tällä kertaa kaupunkia piiritettiin 80 000 sotilaan kanssa maalta käsin ja lähemmäs 2000 laivan avulla mereltä käsin. Kaupungin puolustajat käyttivät hyväkseen kreikkalaista tulta vihollisen laivastoa vastaan. Seuraavana vuonna bulgarit tulivat bysanttilaisten avuksi ja muslimien oli pakko lopetta piiritys ja perääntyä. Konstantinopolin toista piiritystä on verrattu Toursin taisteluun, käännekohtana joka pysäytti muslimien hyökkäyksen Eurooppaan.

[muokkaa] Kulta-aika

700-luvulla ikonoklasmi riivasi Bysantin valtakuntaa. Keisari Leo III määräsi vuonna 726 tuhottavaksi ikonien ohella myös keisarillisen palatsin sisäänkäynnin yllä sijainneet Jeesusta esittäneet patsaat. Syvästi uskovaiset kansalaiset vastustivat tätä, mutta suuria määriä ikoneja ja muita kuvia tuhottiin. Vuonna 787 ikonoklasmi loppui keisarinna Irenen ansiosta.

Bysanttilainen kulttuuri kukoisti 800-1000-lukujen aikana. Tuolloin Konstantinopoli oli Euroopan, ehkä koko maailman, suurin ja rikkain kaupunki.

Keisari Romanos IV kärsi ratkaisevan tappion selžukkeja vastaan vuonna 1071 Manzikertin taistelussa. Häntä seuranneiden heikkojen keisareiden aikana Bysantti menetti suuren osan alueistaan Vähässä-Aasiassa turkkilaisille. Vuonna 1081 keisariksi nousi Aleksios I Komnenos, joka sai pysäytettyä valtakunnan täydellisen romahtamisen. Aleksioksen aikana Konstantinopolin kautta pyhälle maalle matkustivat ensimmäisen ristiretken jäsenet. Manzikertin tappion jälkeen Bysantti oli joutunut entistä enemmän luottamaan ulkomaalaisiin palkkasotilaisiin, muun muassa länsimaalaisiin ritareihin.

Aleksios rakennutti uuden keisarillisen palatsin Blachernai-kaupunginosaan, joka alun perin oli sijainnut Theodosiuksen muurien ulkopuolella. Muureja oli 600-luvulla laajennettu suojaamaan myös tämäkin osa kaupunkia. Blachernaissa sijaitsi myös Pyhän Marian kirkko, josta tuli kaupungin toiseksi tärkein kirkko Hagia Sofian jälkeen.

[muokkaa] Neljäs ristiretki

Pääartikkeli: Neljäs ristiretki

Ristiretkeilijät saapuvat Konstantinopoliin. Eugène Delacroix'n maalaus vuodelta 1840.

Neljännen ristiretken tarkoitus oli alun perin vallata Egypti, mutta Venetsian painostuksesta retken lopulliseksi päämääräksi tuli Konstantinopoli. Alkuperäisenä aikeena oli palauttaa valtaistuimelle syrjäytetty keisari Isaak II Angelos ja tämän poika Aleksios IV Angelos. Aleksios lupasi tästä avusta suuren palkkion ristiretken jäsenille. Kun ristiretkeilijät olivat saaneet Isaakin ja Aleksioksen valtaan, huomattiin pian ettei heillä ollutkaan tarpeeksi varoja maksaa luvattuja summia. Aleksios yritti hankkia varoja sulattamalla vanhoja ikoneja, joka sai tietysti kaupungin asukkaat raivostumaan. Pian Aleksios oli niin kreikkalaisten kun latinalaistenkin, eli länsimaalaisten, vihaama. Lopulta riita johti suoranaisiin taisteluihin Konstantinopolin sisällä. Yrittessään pakoon venetsialaiset sytyttivät eräitä rakennuksia palamaan. Tuli levisi kuitenkin nopeasti ja tuhosi suuren osa kaupungista. Latinalaiset hyökkäsivät toistamiseen kaupunkia vastaan kun Aleksios Dukas syrjäytti Aleksios III:n. Ristiretkeilijät päättivät nyt vallata kaupungin itselleen. Pitkän ja vaikean taistelun jälkeen he saivat halttuunsa Blakhernain kaupunginosan ja saivat sieltä käsin vallattua koko kaupungin. Ristiretkeilijät ryöstivät Konstantinopolia kolmen päivän ajan. Lukemattomat roomalaiset ja kreikkalaiset taideteokset tuhoutuivat näiden päivien aikana.

Venetsialaiset ja ristiretken johtajat jakoivat kaupungin ja Bysantin valtakunnan keskenään. Ristiretken jäsenet perustivat oman, niin sanotun latinalaisen keisarikunnan, josta ei tullut pitkäikäistä. Maanpakoon lähteneet bysanttilaiset perustivat oman Nikaian keisarikunnan, joka valtasi takaisin kaupungin vuonna 1261.

[muokkaa] Konstantinopolin piiritys ja valtaus

Konstantinopolin piiritys. Kuva 1400-luvulta.

Pääartikkeli: Konstantinopolin piiritys

Konstantinopolin piiritys alkoi 2. huhtikuuta 1453 ja loppui kaupungin valtaukseen 29. toukokuuta. Tästä hetkestä lähtien Bysantin valtakunta lakkasi olemasta. Osmanien sulttaani Mehmed II siirsi Osmanien valtakunnan pääkaupungin vallattuun kaupunkiin ja teki Hagia Sofiasta moskeijan.

Vastoin yleistä käsitystä kaupungin virallinen nimi vaihtui Konstantinopolista Istanbuliksi vasta vuonna 1930, osmanivaltakunnan hajottua. Nimen etymologiasta, ks. Istanbul.

[muokkaa] Väestö

Konstantinopolin asukasmäärää eri aikoina ei tiedetä tarkasti. Arvioiden mukaan kaupungissa oli 400-luvulla noin 300 000 asukasta, 500-luvun alussa lähemmäs puoli miljoonaa. 540-luvulla rutto ja 600-700 -lukujen arabien piiritykset kuitenkin käänsivät asukasluvun laskuun. 800 ja 900-lukujen nousukauden aikana kaupungin asukasluku lähti taas kasvuun. Arvioiden mukaan asukkaita oli tuolloin 500 000-800 000, ja kaupunki oli todennäköisesti maailman suurin. Suuren asukasmäärän ruokkimiseen tarvittiin paljon muualta tuotua viljaa. Aluksi vilja tuotiin pääasiassa Egyptistä, mutta Egyptin muslimivalloituksen jälkeen (vuonna 639 jaa.) vilja piti tuoda muualta.

[muokkaa] Kirjallisuutta

• John Julius Norwich (1989): Byzantium: The Early Centuries. Knopf. ISBN 0394537785.
• John Julius Norwich (1992): Byzantium: The Apogee. Knopf. ISBN 0394537793.
• John Julius Norwich (1995): Byzantium: The Decline and Fall. Knopf. ISBN 0679416501.
• Steven Runciman (1990): The Fall of Constantinople, 1453. Cambridge University Press. ISBN 0521398320.
• G.W.Bowersock, Peter Brown, Oleg Grabar (1999): Late Antiquity. A Guide to the Postclassical World. Belknap Press of the Harvard University Press. ISBN 0674511735.