Kultakanta

Wikipedia

Kultakanta on rahakanta, joka perustuu kullan käyttöön rahan arvon perustana. Kultakanta otettiin käyttöön Britanniassa 1816, Suomessa 1878, Ranskassa ja USA:ssa 1870-luvulla ja suurimmassa osassa maailmaa 1890-luvulle mennessä.

Arvometalleihin perustuvat rahayksiköt olivat vallitsevia useimmissa maissa 1900-luvun alkuun asti. Setelit olivat kuitteja arvometalleista; setelejä vastaan pankista sai lunastaa setelissä mainitun määrän tiettyä metallia. Esim. Suomen pankin seteleissä luki vielä 1900-luvun alussa, että "tätä seteliä vastaan Suomen pankki maksaa X markkaa kullassa". Rahayksiköt olivat siis arvometallien painoyksikköjä. Esim. Englannin punta eli pound on sama sana kuin painoyksikkö pauna eli naula (n. 450g). Punta oli hopean painoyksikkö, joten "tämä maksaa kaksi puntaa" tarkoitti samaa kuin "tämä maksaa 900g hopeaa".

Pankkien liikkeelle laskema setelien määrä vastasi pankkien holveissa olevaa arvometallien määrää. Pankki saattoi painaa esim. miljoona puntaa seteleinä vain, jos sillä oli miljoona paunaa hopeaa holvissaan. Ensimmäisen maailmansodan aikana valtiot kuitenkin laskivat liikkeelle katteettomia seteleitä maksaakseen sodankäyntimenojaan; tämä rahamäärän lisäys suhteessa arvometallien määrään johti siihen, että rahayksikköjen kytkös arvometalleihin katkesi. Sodan jälkeen kulta- ja/tai hopeakantaa yritettiin palauttaa monissa maissa, mutta 30-luvun alun Suuren laman aikoihin nämä pyrkimykset ajautuivat karille devalvaatioiden yms. kriisien vuoksi.

Nimellisesti kulta- ja/tai hopeakantaa ylläpidettiin 1970-luvulle asti, mutta oikeus vaihtaa seteleitä kultaan ja/tai hopeaan oli enää keskuspankeilla, ei enää yleisöllä. 1970-luvulla USA:n presidentti Richard Nixon lopetti kultakannan rippeetkin. Sittemmin kullan hinta dollareissa on noussut monikymmenkertaiseksi, eli dollarin arvo kullassa on pudonnut murto-osaan entisestä.

Nykyisin kultakannasta on luovuttu ja rahan arvo määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Kultakannan ongelmana on, että se ei kerro rahan oikeaa arvoa, joka riippuu inflaatiosta ja korkotasosta. Taloushistorioitsija Barry Eichengreenin mukaan kultakannan jäykkyys oli yksi suureen lamaan johtaneista syistä.

Itävaltalaisen taloustieteen mukaan kultakannasta luopuminen, eli rahan liikkeellelasku ilman rahan arvon takeena olevaa arvometallia, vääristää rahoitusmarkkinoiden toimintaa ja aiheuttaa kansantalouden suhdannevaihteluita.

[muokkaa] Suomen markan kultakanta

Suomen markka on ollut sidottuna kultaan 1872 - 1915 ja 1926 - 1931. Vuoden 1872 20 mk kulta-kupari -kolikossa oli 6,45 g 900 promillen kultaa. Vuoden 1926 200 mk kulta-kupari -kolikossa oli 8,42 g 900 promillen kultaa.

[muokkaa] Yhdysvaltain dollarin kulta-arvoja

Vuoden 1792 Coinage Act määritteli, että

• yksi Eagle (10 $) oli 247 4/8 graania (16.0 g) puhdasta, tai 270 graania (17.5 g) standardiseoksista kultaa
• yksi dollari oli 371 4/16 graania (24.1 g) puhdasta, tai 416 graania (27.0 g) standardiseoksista hopeaa

Myöhemmin dollari määriteltiin unssin avulla siten, että yksi dollari oli oli 1/20,67 unssia kultaa (1.5048 g)

Vuoden 1934 Gold Reserve Act muutti dollarin sidoksen 1/35 unssiin. Sidos oli voimassa Bretton Woodsin järjestelmän loppuun saakka 1971.