Lars Gabriel von Haartman

Wikipedia

Vapaaherra Lars Gabriel von Haartman (myös suom. Lauri), liikanimeltään "Hänen Hirmuisuutensa" (1789 - 1859) oli suomalainen, syntyjään ruotsinkielinen talouspoliitikko. Hän oli kreivi Kustaa Mauri Armfeltin ohella niitä johtavia suomalaispoliitikkoja, jotka kannattivat Suomen tulevaisuuden kehittämistä Venäjän keisarikunnan osana.

[muokkaa] Nuoruusvuodet

Lars Gabriel von Haartman oli Turun yliopiston lääketieteen professorin ja rehtorin Gabriel Haartmanin poika. Lars matkusti isänsä mukana Pietariin 1808 ollessaan 19-vuotias. Isä Gabriel Haartman toimi Pietarissa Turun yliopiston edustajana. Isän motiiveina oli saada pojalle jokin korkea virka Pietarista. Haartman pääsikin nuorella iällä Venäjän ulkoasiainministeriön palvelukseen ja jo vuonna 1811 hänestä tuli Suomen asiain komitean virkamies ja Turun yliopiston kanslerin sihteeri ja hän jäi edelleen Pietariin. Lars toimi Pietarissa lähes yhtäjaksoisesti vuoteen 1827 saakka. Hän tottui Venäjällä vallinneeseen virkavaltaiseen ja taantumukselliseen henkeen, joka näkyi hänen toiminnassaan myöhemminkin.

[muokkaa] Myöhempi toiminta

Lars Gabriel von Haartmanin terveydentila vaati ulkomaanmatkaa ja vuosien 1827-1829 aikana hän teki matkan, joka suuntautui Ruotsiin, Tanskaan, Italian pohjoisosiin, Hollantiin, Belgiaan, Ranskaan ja Englantiin. Paitsi, että Lars hoiti matkalla terveyttään, hän myös tutustui talouden toimintaan eri maissa ja uskoi, että taloudellisen kukoistuksen saavuttaminen on mahdollista vain valtion voimakkaalla tuella ja yksityisen yritteliäisyyden kannustamisella.

Palattuaan Suomeen Lars Haartman kutsuttiin senaatin jäseneksi, mutta jo 1831 hänestä tehtiin Turun ja Porin läänin maaherra. Toimiessaan maaherrana, Haartman oli paljolti tekemisissä talouden kanssa ja osallistui muun muassa Venäjän ja Ruotsin kanssa tehtyjen kauppasopimuksien solmimiseen. Haartman valittiin myös neljään otteeseen Suomen Talousseuran puheenjohtajaksi. Haartmanin toiminnan seurauksena perustettiin Mustialan maanviljelysopisto vuonna 1840. Opiston tarkoituksena oli opettaa tehokasta karjanhoitoa ja Suomen oloihin soveltuvaa vuoroviljelyä. Mustialan opiston perustamisesta alkoi maanviljelysopetus Suomessa.

Vuonna 1840 Haartman palasi senaattiin, jossa hän nousi seuraavana vuonna talousosaston varapuheenjohtajaksi. Hän toimi tehtävässä aina vuoteen 1858 saakka ja tuona aikana hän sai aikaan suuria mullistuksia Suomen talouselämässä. Haartmanin ansiota oli hyvin pitkälti maamme sekavien rahaolojen järjestäminen. Haartmanin tultua Suomen raha-asioitten hoitajaksi ruotsalaiset setelit poistettiin käytöstä. Ne vaihdettiin Tukholmassa hopearahoiksi, jotka taaseen lyötiin Pietarissa hopearupliksi. Haartmanin toiminnan seurauksena Ruotsin raha poistui Suomesta ja hopearuplasta tuli virallinen rahayksikkö ennen vuoden 1860 hopeamarkan tuloa. Myös Suomen Pankin asema muuttui ja siimen tä tuli maamme keskuspankki.

Haartmanin toiminta myös valtion talouteen oli merkittävää. Hänen johdollaan uusittiin tulli- ja leimaverotusta, mikä johti kaupankäynnin vilkastumiseen, salakuljetuksen vähenemiseen ja valtion tulojen huomattavan suureen kasvuun. Samalla maanviljelijöiden raskasta verotuta alennettiin, sillä valtio sai tulleista hyvin rahaa.

Suomen vaurastumisen myötä liikenneyhteyksien parantaminen alkoi. Haartman uskoi henkilökohtaisesti kanavien hyödyllisyyteen Suomessa ja Haartmanin toimesta rakennutettiin Saimaan kanava, joka oli avainasemassa Itä-Suomen kehittymisessä. Myös rautatieverkosto kehittyi Haartmanin aikana alkaen Helsingin ja Hämeenlinnan välisestä rautatieyhteydestä.

Haartmanin ansioiksi voidaan lukea myös Helsingin, Turun ja Vaasan teknillisten koulujen perustaminen sekä metsävirkakunnan perustaminen, josta myöhemmin kehittyi metsähallitus.

Vuonna 1855 keisari Nikolai I kuoltua ja Aleksanteri II tultua keisariksi, Haartman joutui luopumaan virastaan talousosaston varapuheenjohtajana. Vastentahtoisesti Haartman erotettiin 1858 ja seuraavana vuonna etevä talousmies ja vapaaherra Lars Gabriel Haartman kuoli 70 vuoden iässä.

[muokkaa] Kielipolitiikka

Haartman vastusti fennomaanien, erityisesti J. V. Snellmanin toimintaa suomen kielen aseman edistämisessä. Haartmanin mielestä suomen kieli oli arvoton ja rahvaanomainen. Sen sijaan Haartman piti venäjän kieltä merkittävämpänä Suomen tulevaisuuden kannalta. Haartmanilla meni sukset ristiin myös svekomaanit eli ruotsin kielen puolesta puhujien kanssa hänen venäläismielisyytensä vuoksi.

[muokkaa] "Hänen hirmuisuutensa"

Haarman sai liikanimensä virkavaltaisuutensa ja äreytensä vuoksi. Haartman oli mielipiteissään jyrkkä ja ehdoton, mikä suututti kanssaihmisiä. Haartmania on myös kritisoitu liian talouskeskeisestä ajattelusta, sillä hänen on katsottu pistäneen talouskysymykset kaikkien muiden kysymysten edelle. Joka tapauksessa Haartman on jäänyt Suomen historiaan Suomen talouselämän kehittäjänä ja valtiontalouden lujittajana. Haartmanin ajan olosuhteet, tiukka taantumuksellisuus ja itsevaltaisuus vaikeuttivat kaikkia uudistuksia, mikä lisää Haartmanin saavutusten arvoa.