Lasten ristiretki
Wikipedia
| Ristiretket |
|---|
| Ristiretket Pyhälle Maalle |
| Ensimmäinen ristiretki (1095–1099) |
| Toinen ristiretki (1147–1149) |
| Kolmas ristiretki (1187–1191) |
| Neljäs ristiretki (1202–1204) |
| Viides ristiretki (1217–1221) |
| Kuudes ristiretki (1228–1229) |
| Seitsemäs ristiretki (1248–1254) |
| Kahdeksas ristiretki (1270) |
| Yhdeksäs ristiretki (1271) |
| Pohjoiset ristiretket |
| Ristiretket Suomeen |
| * Ensimmäinen ristiretki Suomeen (noin 1155) |
| * Ristiretki Hämeeseen (1238/1239 tai 1249) |
| * Ristiretki Karjalaan (1293) |
| * Ristiretket Baltiaan |
| Muut Ristiretket |
| Albigenssiristiretki (1209–1229) |
| Lasten ristiretki (1212) |
Lasten ristiretki oli ristiretkiin liittynyt merkillinen tapahtuma 1200-luvun alkupuolella, jossa joukko lapsia ilmeisesti oma-aloitteisesti pyrki "pyhään maahan". Jotkut ovat kyseenalaistaneet koko tapahtuman historiallisuuden.
Lasten ristiretki käytiin yleisen ristiretki-innostuksen laimettua Euroopassa. Siitä huolimatta onnistui vuonna 1212 Stephen de Cloyes, paimenpoika Vendomesta, Luoteis-Ranskasta innostamaan suuria joukkoja lapsia ja nuoria ristiretkelle. "Jumalan luokse, meren tuolta puolen me tahdomme etsiä pyhää ristiä." Monet aikuisetkin ajattelivat tässä ihmeellisessä innostuksessa olevan jumalaista johdatusta mukana ja liittyivät joukkoon.
Paavi Innocentius III korosti lasten saattavan jo veltostuneet aikuiset häpeään esimerkillään. Lasten hanke sai eri tahoilta runsaasti almuja ja siunauksen toivotuksia. Myös kirkonmiehiä oli mukana retkellä.
Näin noin 30 000 lasta marssi Marseilleen, jossa kaksi laivuria lupasi kuljettaa heidät pyhään maahan. Lapset päätyivät kuitenkin Egyptiin ja heidät myytiin suurin joukoin orjiksi. Näin tämä alun perinkin epärealistinen hanke päätyi tuhoon. Fredrik II hirtätti kyseiset orjakauppiaat 17 vuotta myöhemmin oman ristiretkensä yhteydessä. Myös Saksassa syntyi vastaavanlainen lasten retki-innostus, mutta nämä 20 000 pelastuivat Brindisin satamassa valistuneen kirkonmiehen ansiosta, joka sai lapset palaamaan kotiin.
Innocentius III yritti sittemmin koota oikeaa ristiretkeä lasten antaman esimerkin avulla, mutta ehti itse kuolla 1216 ennen kuin mitään saatiin aikaiseksi.
[muokkaa] Faktaa vai fiktiota?
Jotkut historioitsijat epäilevät koko kertomusta fiktioksi. Heidän mukaansa mitään lasten ristiretkeä ei ole järjestettykään. 1980-luvun alussa alettiin uskoa tarinan muodostuneen vuoden 1212 maattomien köyhien uskonnollisen liikehdinnän vuoksi. 1200-luvun alussa monet talonpojat Pohjois-Ranskassa ja Saksassa pakotettiin luopumaan tiloistaan ja muodostui vaeltavia köyhien joukkoja, joita nimitettiin nimellä pueri (lapset).
Vuonna 1212 nuori ranskalainen puer Stephen ja saksalainen Nicholas väittivät saaneensa näkyjä Jeesuksesta. Ristiretkeläiset marssivat seuraten ristiä ja yhdistivät itsensä Jeesuksen raamatulliseen vaellukseen. Syksyllä 1212 köyhien joukko hajaantui ja katosi.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin kronikoijat lukivat kertomuksesta ja ymmärsivät puerin tarkoittamaan lasta. Ilmaisulla saatettiin kuitenkin tarkoittaa myös köyhiä tai ylipäänsä nuorempia ihmisiä. Kertomus Hamelnin pillipiiparista pohjautunee lasten ristiretkeä koskevaan perinteeseen.
