Ensimmäinen ristiretki
Wikipedia
| Ristiretket |
|---|
| Ristiretket Pyhälle Maalle |
| Ensimmäinen ristiretki (1095–1099) |
| Toinen ristiretki (1147–1149) |
| Kolmas ristiretki (1187–1191) |
| Neljäs ristiretki (1202–1204) |
| Viides ristiretki (1217–1221) |
| Kuudes ristiretki (1228–1229) |
| Seitsemäs ristiretki (1248–1254) |
| Kahdeksas ristiretki (1270) |
| Yhdeksäs ristiretki (1271) |
| Pohjoiset ristiretket |
| Ristiretket Suomeen |
| * Ensimmäinen ristiretki Suomeen (noin 1155) |
| * Ristiretki Hämeeseen (1238/1239 tai 1249) |
| * Ristiretki Karjalaan (1293) |
| * Ristiretket Baltiaan |
| Muut Ristiretket |
| Albigenssiristiretki (1209–1229) |
| Lasten ristiretki (1212) |
Ensimmäinen ristiretki käytiin vuosina 1095–1099. Kristityt valtasivat Jerusalemin takaisin kristittyjen hallintaan muslimeilta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Taustaa
Ristiretket yleensä ja ensimmäinen ristiretki erityisesti johtui varhaisemman keskiajan tapahtumista. Frankkien valtakunnan edellisellä vuosisadassa tapahtunut hajoaminen yhdistettynä suhteelliseen vakauteen Euroopan rajoilla sen jälkeen kun epävakautta aiheuttaneet viikingit ja madjaarit oli käännytetty, johti siihen että Euroopassa oli kokonainen soturiluokka, jolla ei ollut juuri muuta tekemistä kuin taistella keskenään.
Ajatus pyhästä sodasta muslimeja vastaan tuntui Euroopan uskonnollisista ja maallisista vallanpitäjistä sekä väestöstä yleensä hyväksyttävältä useista syistä. Yksi syy oli kristittyjen kuningaskuntien viimeaikainen menestys taistelussa muslimeja vastaan Välimerellä (kuten reconquista Espanjassa ja normannien Sisilian valloitus). Toinen syy oli poliittisen kristillisyyden herääminen. Kolmas syy oli Jerusalemin ja sitä ympäröivien paikkojen näkeminen pyhinä.
[muokkaa] Tapahtumat
Vuonna 1095 Bysantin keisari Aleksios I Komnenos pyysi apua paavi Urbanus II:lta seldzukkeja vastaan. Urbanus innostui tästä ja alkoi saarnata ristiretkeä Jerusalemin vapauttamiseksi. Ristiretkiaate voidaan katsoa alkaneen vuonna 1095 Paavi Urbanus II:n Clermontin kirkolliskokouksessa pitämän saarnan seurauksena.[1] Saarna sai lähes hurmoksellisen vastaaoton nykyisen Ranskan alueella, jossa ryhdyttiinkin kiivaasti saarnaamaan ristiretken puolesta. Jo vuonna 1096 ristiretkiarmeija pääsi lähtemään. Ristiretkiaatteen kantavana voimana oli taistelu vääräuskoisia vastaan, kristityille tärkeän Jerusalemin ja sen lähialueiden valtaus sekä paavin toive saada ristiretken avulla yhdistettyä vuonna 1054 jakautunut itäinen ja läntinen kirkko. Ristiretkien taustalla vaikutti myös herännyt laaja pyhiinvaellusliike Jerusalemiin ja pyhiinvaeltajien mukana kulkeneet raportit muslimien väärinkäytösten kohteeksi joutumisesta.
Ristiretkeläisiä johtivat Flanderin kreivi Robert II, Englannin kuninkaan Vilhelm I:n poika Normandian herttua Robert, Toulousen kreivi Raymond IV. Lothringenin joukkoja johti Bouillonin Godfrey ja hänen veljensä Baudouin. Italian normanneja johtivat Taranton Bohemund ja Hautevillen Tancred.
Heti alkuun syntyi erimielisyyttä siitä, kuka itse asiassa oli ristiretken johtaja. Urbanus oli asettanut oman lähettiläänsä Adhemarin johtoon. Aleksios oli myös hyvin huolestunut, kun suuri ristiretki-armeija saapui Konstantinopolin ulkopuolelle. Hän vaati, että kaikki johtajat vannoisivat uskollisuuttaan keisaria kohtaan ja palauttaisivat takaisin kaikki seldžukkien Bysantilta valloittamat maat. Ristiretkiaatteen saarnaaminen oli lisännyt myös juutalaisvastaisuutta, koska juutalaiset nähtiin samalla tavalla vääräuskoiksi kuin muslimit. Matkalla Lähi-itään ristiretkijoukot pakottivat kohdalleen osuneet juutalaiset ottamaan kasteen kuoleman uhalla, ja ensimmäisen kuuden kuukauden aikana lähes 10 000 juutalaista surmattiin. [2]
Nikea vallattiin vuonna kesäkuussa 1097 ja joukot etenivät Antiokiaan ja valtasivat sen piirityksen jälkeen 3. kesäkuuta 1098. Bohemund vaati kaupungin itsellensä ja perusti Antikian ruhtinaskunnan. Tätä ennen Baudouin oli vienyt omat joukkonsa Edessaan jonka hän valtasi ja perusti Edessan kreivikunnan.
Suurin osa armeijasta jatkoi matkaansa Jerusalemiin joka vallattiin 15. heinäkuuta 1099. Heti valtauksen jälkeen ristiretkeläiset tekivät Jerusalemissa massamurhan, jossa tapettiin kaikki kiinnisaadut kaupunkilaiset. Godfrey oltaisiin kruunattu Jerusalemin kuninkaaksi, mutta hän kieltäytyi ja otti vain arvonimen Advocatus Sancti Sepulchri ("Pyhän haudan vartija"). Godfreyn kuoltua hänen veljensä Baudouin kruunattiin kuninkaaksi vuonna 1100.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Medieval Sourcebook: Urban II (1088-1099): Speech at Council of Clermont, 1095, Five versions of the Speech
- ↑ http://www.humanitas-international.org/holocaust/antisem.htm
[muokkaa] Katso myös
