Le Villi
Wikipedia
| Le Villi | ||
| [[kuva:|px|center|]] | ||
| alkuperäinen nimi | Le Willis[1] Opera-ballo in una atto |
|
| säveltäjä | Giacomo Puccini | |
| libretto | Ferdinando Fontana | |
| pohjautuu | Alphonse Karrin novelliin Les Wilis 1852 | |
| tyylilaji | opera seria | |
| esityskieli | italia | |
| kantaesitys | 31. toukokuuta 1884 | |
| paikka | Teatro dal Verme, Milano | |
| aikajana Puccinin oopperoista | ||
|---|---|---|
| – |
Le Villi 1884 |
Edgar 1889 |
Le Villi (Lumeneidot) on Giacomo Puccinin säveltämä ensimmäinen ooppera. Milanon konservatorion opiskelijan Giacomo Puccinin alku oopperasäveltäjäksi käynnistyi, kun milanolaisessa teatterialan julkaisussa oli kutsu Edoardo Sonzognon sävellyskilpailuun. Pääpalkintona oli rahan lisäksi kunniaa eli teoksen esitys milanolaisessa teatterissa. Puccinin opettaja Amilcare Ponchielli kuului milanolaiseen taiteilijapiiriin scapigliaturaan. Hän tunsi sitä kautta Ferdinando Fontanan. Pitkien neuvottelujen ja tinkimisen jälkeen Fontana ilmoitti Les Willis’in aiheeksi. Kun kilpailun tulokset julistettiin, Puccinia ei edes mainittu. Hänen teoksensa oli todennäköisesti hylätty myöhästyneenä.
Puccini ei luovuttanut, hän soitti otteita teoksestaan taiteilijapiirin illanvietossa ja kuulijat olivat hämmästyneitä. Arrigo Boito alkoi kerätä rahaa esityksen tuottamiseksi ja järjesti suhteillaan esityksen Teatro Dal Vermeeen. Puccinin koko tulevaisuus riippui Le Willisin menestyksestä.
Le Willis esitettiin yhtenä kolmesta teoksesta (Muut olivat Marchettin Ruy Blas ja baletti La Contessa d’Egmont[2].) vain muutama viikko Sonzognon kilpailun voittajien teosten esityksestä. Sekä kriitikot että yleisö pitivät esityksestä. Intermezzo Noitasapatti piti uusia kolme kertaa.
Giulio Ricordi suostui painattamaan libretot ilmaiseksi ensi-iltaan. Hyvä vastaanotto sai Ricordin tekemään sopimuksen Puccinin kanssa. Sopimuksen mukaisesti Puccini laajensi Le Willis'in kaksinäytöksiseksi ja nimi italialaistettiin Le Villiksi. Fontana teki libreton myös Puccinin toiseen oopperaan Edgariin. Sen ensi-ilta tulisi olemaan La Scalassa.
Laajennetun Le Villin ensiesitys oli Teatro Regiossa Torinossa 26. joulukuuta 1884.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tunnettuja kohtauksia
- "Se come voi piccina io fossi" – Anna, I näytös
- "Noitasapatti" – toinen intermezzo
- "Torna ai felici dì" – Roberto, II näytös
[muokkaa] Hahmot
[muokkaa] Kesto
I näytös 25 min, II näytös 35 min, yhteensä n. 1 h
[muokkaa] Tapahtumapaikka ja -aika
Tapahtuu Mustassa Metsässä Reinin alueella tarunomaisena aikana.
[muokkaa] Ensiesitys Suomessa 8.5.2000
- Roberto – Juuso Hemminki
- Anna – Kirsi Tikka
- Guglielmo Wulf – Peter Nordman
- Kertoja/Giacomo Puccini – Juha Hostikka
- Musiikin johto: Jani Sivén
- Ohjaaja: Markku Arokanto
- Orkesteri: Free Ensemble
- Kuoro: Halikko Enseble
- Esityspäivät: 8., 6., 7. ja 9. huhtikuuta 2000
- Paikka: M/S Silja Europa
- Le Villi on maailman ensimmäinen täysimittainen laivalla esitetty ooppera. Esitykset tapahtuivat välillä Maarianhamina–Turku.
[muokkaa] Lyhyt juoniseloste
I NÄYTÖS
Näytös tapahtuu Gugliemo Wulfin talon edustalla olevalla metsäaukiolla. On kevät ja pöydille on laitettu ruokaa ja juomaa. Vuoristolaiset juhlivat Annan ja Roberton kihlajaisia. Roberton vanhahko naispuolinen sukulainen on jättänyt omaisuuden ja Roberto on lähdössä Mainziin hakemaan perintönsä. Vieraat tanssivat Ländlerin. Anna lähestyy kädessään puska lemmikkejä ja laittaa ne hellästi Roberton matkatavaroihin Se come voi piccina io fossi(Olisinpa niin pieni). Hän toivoo, että kukat nimensä (Non ti scordar di me/Do not forget me)mukaisesti muistuttavat Robertoa Annasta. Roberto palaa ja yrittää piristää Annaa. Anna kertoo nähneesä unen, jossa Roberto on hänet hylännyt. Roberto vannoo ikuista lojaalisuutta. Duetto Tu dall’infanzia mia Lapsuudesta saakka). Tämän lupauksen Anna iloisesti toistaa. Kun lähdön hetki koittaa, niin kaikki yhtyvät turvallisen matkan rukoukseen Angiol di Dio (Herran Enkeli).
II NÄYTÖS
Ensimmäinen intermezzo L'abbandono (Hylkäys). Sitä edeltää runo joka kertoo, että ”seireeni” Mainzista on kokonaan vietellyt Roberton säädyttömissä orgioissa ja Roberto on unohtanut Annan kokonaan. Kun intermezzo lähenee loppuaan, kulisseissa näkyy Annan hautajaissaattue.
Toinen intermezzo on La Tregenda (Noitasapatti). Sitäkin edeltää runo. Tässä kuvataan kuinka Lumeneidot (Villis, eli petettyjen neitojen henget) lepäävät ja odottavat pettäjiään. Kun he tapaavat pettäjänsä, he tanssittavat miehen kuoliaaksi. Runo edelleen kertoo, että ”seireeni” on hylännyt Roberton ja hän on nyt matkalla takaisin kotiinsa. Intermezzo päättyy Lumeneitojen balettiin, jossa he tanssivat läpi talvisen metsän.
Toisen näytöksen aloittaa Gugliemon suru, koska hänen tyttärensä kuolema on kostamatta Anima santa della figlia mia (Oi, tyttäreni siunattu sielu). Gugliemo astuu huoneeseen ja Lumeneitojen pilkalliset äänet kuuluvat ulkoa. Roberto pyrkii sisään. Hän kärsii muistoistaan ja toivoo saavansa anteeksiannon Torna ai felici di (Tuskaiset ajatukseni palaavat). Yliluonnolliset äänet saavat hänet tuntemaan syyllisyyttä.
Annan henki ilmestyy Robertolle ja ilmoittaa kostavansa Annan kuoleman. Henki on kuuro Roberton anteeksipyynnöille. Henki kertoo pettyneestä odotuksesta ja ojentaa kätensä syleilläkseen Robertoa. Roberto ei ymmärrä, että myös Anna on muuttunut Lumeneidoksi ja siksi lähestyy Annaa. Välittömästi heidät ympäröi villisti pyörivät Lumeneidot ja he pakottavat Roberton tanssimaan. Lopulta väsynyt Roberto lysähtää maahan ja kuolee Annan jalkoihin. Lumeneidot laulavat ”Hoosianna”. Roberton ruumiin edessä Gugliemo kiittää taivasta kostosta.
