Lech Wałęsa
Wikipedia
Lech Wałęsa (s. 29. syyskuuta 1943, Popow) oli alun perin sähköasentaja, myöhemmin ammattiyhdistysjohtaja, ihmisoikeustaistelija ja Puolan presidentti vuosina 1990–1995. Hän perusti Solidaarisuuden, neuvostoblokin ensimmäisen riippumattoman ammattiyhdistysjärjestön ja vastaanotti Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1983.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Aikaisemmat vaiheet
Wałęsa valmistui ammattikoulusta automekaanikoksi. Hän työskenteli automekaanikkona konekorjaamolla vuosina 1961–1965. Hän palveli armeijassa vuodet 1965–1967, jossa hänet ylennettiin korpraaliksi. Vuonna 1967 hän meni töihin Gdańskin Lenin telakan (Stocznia Gdańska im. Lenina, nyk. Stocznia Gdańsk) sähköasentajaksi. Vuonna 1968 hän avioitui Danuta Wałęsowan kanssa ja heillä on kahdeksan lasta.
[muokkaa] Pääluottamusmiehenä ja ammattiyhdistystyössä
Wałęsa oli yksi lakkoilijosta työläisten ja hallituksen välisessä lakossa Gdańskissa joulukuussa 1970. Hän toimi telakan pääluottamusmiehenä. Vuonna 1976 hänet erottettiin aktiivisen toiminnan vuoksi. Hän joutui tekemään lyhytaikaisia töitä. Vuonna 1978 hän alkoi muiden aktivistien kanssa järjestellä ei-kommunistista ammattiyhdistysliikettä. Hän otti osaa moniin tapahtumiin rannikolla, hän oli valtion turvallisuuspalvelun tarkkailun alaisena ja säännöllisesti pidätettynä.
[muokkaa] Ammattiyhdistysjohtajana
Elokuussa 1980 hän johti Gdańskin telakan lakkoa, joka johti lakkoaaltoon eri puolilla Puolaa. Hänet nähtiin nyt kansallisena johtajana. Tavoitteena oli lisätä työläisten oikeuksia. Puolan johto oli pakotettuina neuvottelemaan Gdańskin sopimuksesta 31. elokuuta 1980, joka antoi työläisille oikeuden lakkoilla ja muodostaa riippumaton ammattiyhdistys.
Katolinen kirkko hyväksyi liikkeen ja tammikuussa 1981 Wałęsan vastaanotti Paavi Johannes Paavali II:n Vatikaanissa. Paavi Johannes Paavali II oli puolalainen, joka mielihyvin hyväksyi kommunismin vastaisen ammattiyhdistysliikkeen ja vaikutti voimakkaasti asioiden kehittymiseen siten, että kommunistivalta päättyi Puolassa. Tätä tapahtumaa on nykyään pidetty lähtökohtana Itä-Euroopan vapautumiselle ja kommunismin päättymiselle. Wałęsa itse on suuntautunut katoliseen uskoon.
Vuosina 1980–1981 Wałęsa matkusti Italiaan, Japaniin, Ruotsiin, Ranskaan ja Sveitsiin Kansainvälisen työväenliikkeen järjestön vieraana. Syyskuussa 1981 hän oli valittu Solidaarisuuden (Solidarność) puheenjohtajaksi "Ensimmäisen kansallisen solidaarisuuden kongressissa" Gdańskissa. Puolan vapautuminen loppui joulukuussa 1981, kun kenraali pääministeri Wojciech Jaruzelski Neuvostoliiton miehityksen uhan alla määräsi sotatilan Puolaan. Hän kielsi Solidaarisuuden ja vangitsi monia sen jäseniä. Wałęsa vangittiin maatilalle. Marraskuussa 1982 hänet vapautettiin ja hän työskenteli telakalla valvonnan alaisuudessa. Hän onnistui pitämään yhteyttä maanalaisen Solidaarisuuden johtajiin. Sotatila julistettiin päättyneeksi heinäkuussa 1983 ja lokakuussa 1983 Wałęsa vastaanotti Nobelin rauhanpalkinnon. Tämä tapahtuma nosti maanalaisen liikkeen henkeä, vaikka palkintoa vastaan oli hyökätty Puolan hallituksen suunnalta.
Jaruzelski tuli epäsuositummaksi Puolan taloudellisen tilanteen tullessa huonommaksi. Lopulta Puolan hallituksen oli neuvoteltava Wałęsan ja Solidaarisuuden jäsenien kanssa. Tuloksena olivat parlamenttivaalien pitäminen, vaikkakin rajoitetusti. Tämä johti ei-kommunistisen hallituksen perustamiseen. Mihail Gorbatšovin johtama Neuvostoliitto ei käyttänyt sotilaallista voimaa pitämään Puolan kommunistipuoluetta vallassa.
[muokkaa] Presidenttinä
Solidaarisuus-ammattiyhdistyksen johtajana Wałęsa aloitti sarjan neuvotteluja maailman johtajien kanssa. Marraskuussa 1989 hän sai harvinaisen tilaisuuden puhua Yhdysvaltain kongressissa. Huhtikuussa 1990 Solidaarisuuden toisissa kansallisen parlamentin vaaleissa hänet valittiin parlamentin puhemieheksi. Joulukuussa 1990 presidentinvaaleissa hänet valittiin Puolan tasavallan presidentiksi. Hän oli presidenttinä vuoteen 1995. Hän oli menettänyt kansansuosiotaan Puolan heikon taloudellisen kehittymisen vuoksi ja häntä syyttivät entiset kommunistit yksinvaltaisuudesta. Wałęsa kärsi vaalitappion presidentinvaaleissa vasemmiston Kwaśniewskille vuonna 1995 ja vetäytyi poliittisesta toiminnasta vuonna 1997. Sen jälkeen hän on luennoinut ympäri maailmaa.
Wałęsa on vastaanottanut lukuisia huomionosoituksia arvostetuilta yliopistoilta, kuten Harvardin ja Pariisin yliopistoilta. Hänet on palkittu monilla valtionpalkinnoilla (Vapaudenmitali, Philadelphia, USA; Vapaan maailman palkinto, Norja ja Eurooppalainen palkinto ihmisoikeuksista).
Hänen nimensä mukaan on nimetty Gdańskin kansainvälinen lentokenttä huhtikuussa 2004.
Wałęsa ilmoitti elokuussa 2006 eroavansa Solidaarisuudesta; jäsenmaksuaan hän ei ollut maksanut koko vuonna. Wałęsan mukaan viimeinen pisara oli kun liitto ei huomioinut hänen hallitsevaan Laki ja oikeudenmukaisuus -puolueeseen (PiS) kohdistamaansa kritiikkiä. Wałęsa boikotoi myös Solidaarisuuden 26-vuotisjuhlallisuuksia, koska ei halunnut olla samassa tilaisuudessa presidentti Lech Kaczyńskin ja hänen pääministeriveljensä kanssa.[1]
 |
Puolan kolmannen tasavallan presidentit (1989–) |
| Wojciech Jaruzelski (1.1.1990–21.12.1990) | Lech Wałęsa (22.12.1990–23.12.1995) | Aleksander Kwaśniewski (23.12.1995–23.12.2005) | Lech Kaczyński (23.12.2005–) |
| Nobelin rauhanpalkinto 1976–2000 |
|---|
|
1976: B.Williams, Corrigan | 1977: Amnesty International | 1978: Sadat, Begin | 1979: Äiti Teresa | 1980: Esquivel | 1981: YK:n pakolaisapujärjestö | 1982: Myrdal, García Robles | 1983: Wałęsa | 1984: Tutu | 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan | 1986: Wiesel | 1987: Arias | 1988: YK:n rauhanturvaajat | 1989: Dalai Lama | 1990: Gorbatšov | 1991: Suu Kyi | 1992: Menchú | 1993: Mandela, de Klerk | 1994: Arafat, Peres, Rabin | 1995: Pugwash-liike, Rotblat | 1996: Belo, Ramos Horta | 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J.Williams | 1998: Hume, Trimble | 1999: Lääkärit ilman rajoja | 2000: Kim DJ |
| Kaikki rauhanpalkinnon saajat 1901– • Rauhanpalkinnon saajat 1951–1975 • Rauhanpalkinnon saajat 2001– |
