Rauhanturvaaminen

Wikipedia

Rauhanturvaaminen on tapa, jolla yritetään auttaa valtioita ja muita kiistanalaisia osapuolia luomaan olosuhteet pysyvälle rauhalle. Yleensä termillä viitataan YK:n rauhanturvajoukkoihin, joiden mandaatti perustuu YK:n peruskirjan lukuihin VI (riitojen rauhanomainen selvittely: artiklat 33-38 [1]) tai VII (aktiiviset toimenpiteet rauhaa ja turvallisuutta uhkaavissa tilanteissa: artiklat 39-51 [2]).

Sisällysluettelo 1 Rauhanturvaoperaatioita 1.1 Operaatiotyypit 1.2 United Nations Emergency Force (UNEF) - Suez 1956 1.3 UNLOGIL 1.4 UNMOGIP 1.5 UNTSO 1.6 UNFICYP 1.7 UNDOF 1.8 UNIFIL 1.9 UNGOMAP 1.10 OSGAP 1.11 Sotilastarkkailijoita UNTSO:ssa ja UNMOGIP:ssa 1.12 Korean sota 1950-1953 2 Suomalaiset rauhanturvaajat 2.1 Koulutus Suomessa 2.2 Järjestötoiminta Suomessa 3 Rauhanturvaamismaita 4 Ajankohtaista 5 Aiheesta muualla 6 Viitteet

[muokkaa] Rauhanturvaoperaatioita

[muokkaa] Operaatiotyypit

YK:n rauhanturvaoperaatiot jakautuvat kolmeen tyyppiin niissä käytettävän voiman mukaan

• sotilastarkkailijaoperaatiot
• perinteiset rauhanturvaoperaatiot
• alueellisten toimijoiden johtamat operaatiot

Sotilastarkkailijaoperaatiot soveltuvat erittäin hyvin perinteisten asevoimien välisten kriisien jälkiselvittelyyn. Tämäntyyppisessä operaatiossa kriisialueelle lähetetään muutamista kymmenistä upseereista koostuva joukko, jonka tehtävänä on pienin partioin ja tarkkailuasemin valvoa, että osapuolet noudattavat tulitaukoa. Mahdolliset tulitaukoloukkaukset raportoidaan YK:n päämajaan New Yorkiin. Vaikka sotilastarkkailijoilla ei ole mitään keinoja ehkäistä vihollisuuksien puhkeamista, jos tähän on poliittista halua, tahattomat tai yksittäisten henkilöiden aiheuttamat loukkaukset kyetään tehokkaasti selvittämään rauhanomaisesti. Samalla molemmat osapuolet voivat luottaa siihen, ettei vastustaja voi suorittaa merkittäviä sotilaallisia toimenpiteitä salassa. Sotilastarkkailijoiden upseeritausta mahdollistaa järkevän sotilaallisen tilannearvioinnin ja antaa tarkkailijoille kyvyn arvioida, miten merkittäviä erilaiset tapahtumat alueella ovat. Samalla sotilastausta ja -arvo helpottavat vuorovaikutusta kriisin osapuolten sotavoimien kanssa.

Perinteisessä rauhanturvaoperaatiossa YK:n tunnuksin toimivia joukkoja lähetetään kahden aselepoon päätyneen osapuolen joukkojen väliselle puskurivyöhykkeelle varmistamaan tulitauon pitävyys. Joukot on yleensä varustettu kevyellä aseistuksella ja mahdollisesti panssaroiduilla ajoneuvoilla. Joukkojen tehtävänä on partioinnilla ja vartiopisteiden miehittämisellä valvoa aselepoehtojen noudattamista ja estää tahattomat tai yksittäisten toimijoiden suorittamat tulitaukorikkomukset. Joukot eivät kuitenkaan kykene tekemään vastarintaa, jos jompikumpi osapuoli päättää aloittaa sotatoimet. Operaatioon voi lisäksi kuulua sotilastarkkailijoita, jotka on sijoitettu joko rauhanturvajoukon varsinaiselle toimialueelle tai rauhallisemmalle sivusuunnalle. Nykyään perinteisen kaltaisia operaatioita on toteutettu myös sisällissodasta kärsivissä tai sen uhkaamissa maissa.

Perinteisessä rauhanturvaamisessa rauhanturvajoukko toimii YK:n alaisuudessa ja sen komentaja vastaa toimistaan YK:n pääsihteerille. Kotimaalla ei ole oikeutta käyttää joukkoa tiedusteluun tai muuhun mandaatin ulkopuoliseen toimintaan, vaikka se yleensä vastaakin osastonsa huollosta. Operaatioon osallistuvat joukot käyttävät yleensä YK:n sinistä barettia/kypärää sekä valkoisiksi maalattuja ajoneuvoja suurikokoisin UN-tunnuksin.

Muissa operaatioissa, jotka ovat yleistyneet Bosnian sodan jälkeen, YK antaa paikalliselle toimijalle (NATO, EU, ETYJ, Afrikan unioni, Australia) valtuudet sijoittaa joukkoja erottamaan taistelevat osapuolet tai tukemaan paikallista hallintoa. Joukot ovat asettajaorganisaation tai -valtion suorassa käskyvallassa ja niiden valmius voimankäyttöön on melko suuri. Tyypillisesti ne kykenevät vastatoimiin, mikäli jokin osapuoli yrittää aloittaa sotatoimet uudelleen. Aseistus voi sisältää raskasta kalustoa. Myös ilmavoimien tuki on mahdollista. Yleensä YK käynnistää siviilioperaation tämäntyyppisen operaation rinnalle.

[muokkaa] United Nations Emergency Force (UNEF) - Suez 1956

Ensimmäiset rauhanturvajoukot lähetettiin kanadalaisen diplomaatin Lester Bowles Pearsonin aloitteesta 1956 Suezille (ks. Suezin kriisi).

[muokkaa] UNLOGIL

Libanonin operaatio 1958.

[muokkaa] UNMOGIP

Intian ja Pakistanin sotilastarkkailuoperaatio 1961-

[muokkaa] UNTSO

Lähi-idän operaatio kuuden päivän sodan jälkeen 1967.

[muokkaa] UNFICYP

Kyproksen rauhanturvaoperaatio 1964-2005.

[muokkaa] UNDOF

Israelin ja Syyrian operaatio 1979-1993.

[muokkaa] UNIFIL

Libanonin operaatio 1982-2001.

[muokkaa] UNGOMAP

Afganistanin ja Pakistanin opraatio 1988-1990.

[muokkaa] OSGAP

Afganistanin ja Pakistanin operaatio 1990-1992.

[muokkaa] Sotilastarkkailijoita UNTSO:ssa ja UNMOGIP:ssa

Tätä ennen YK:lla oli ollut sotilastarkkailijoita UNTSO-operaatiossa Lähi-Idässä vuodesta 1948 ja UNMOGIP-operaatiossa Kashmirissa vuodesta 1949. Lokakuuhun 2004 mennessä YK on osallistunut 59 rauhanturvaoperaatioon, joista 16 on edelleen meneillä.

[muokkaa] Korean sota 1950-1953

Yhdysvallat kävi Korean sodan Yhdistyneiden kansakuntien nimissä joidenkin avainliittolaistensa kanssa, mutta sitä ei pidetä rauhanturvaoperaationa, vaikka avun tarjoaminen Korean tasavallalle Korean demokraattisen kansantasavallan invaasiota vastaan sinänsä oli Yhdistyneiden kansakuntien hyväksymää puolustuksellista voimankäyttöä. Korean sodan käyminen Yhdistyneiden kansakuntien mandaatilla oli mahdollista siksi, että vielä 1950-luvulla Kiinan kansantasavaltaa liittolaisenaan pitänyt Neuvostoliitto boikotoi Yhdistyneiden kansankuntien turvallisuusneuvoston istuntoja eikä siis ollut läsnä esittääkseen veto-oikeudella Korean tasavaltaa tukevaa päätöslauselmaa. Myöhemmin Neuvostoliitto luopui periaatteesta ja osallistui pysyvänä turvallisuusneuvoston jäsenenä sen istuntoihin myös kantaa ottaen.

[muokkaa] Suomalaiset rauhanturvaajat

Suomalaisia on ollut rauhanturvaamistehtävissä vuodesta 1956 32 000 ja tehtävälähtöjä on ollut 47 000 kolmessakymmenessä operaatiossa.

Ensimmäiset suomalaiset rauhanturvaajat lähtivät Suezin UNEF I -operaatioon marraskuussa 1956. Suomalaiset ovat osallistuneet kaikkiaan noin kolmeenkymmeneen operaatioon. Tällä hetkellä (11/2006) suomalaisia rauhanturvaajia toimii yhdessätoista YK:n tai EU:n operaatiossa:

• ISAF, International Security Assistance Force, Afganistan tammikuusta 2002 lähtien.
• EUFOR Althea, EU:n sotilaallinen kriisinhallintaoperaatio, Bosnia-Hertsegovina vuodesta 2004.
• UNMEE, United Nations Mission in Ethiopia and Eritrea, Etiopia ja Eritrea, vuodesta 2000, suomalaisia on kymmenisen henkilöä sotilastarkkailijoina ja esikuntatehtävissä.
• UNMOGIP, United Nations Military Observer Group in India and Pakistan, Intia ja Pakistan, suomalaisia mukana vuodesta 1961.
• EUFOR RD Congo, YK:n valtuuttama monikansallinen EU-johtoinen sotilaallinen kriisinhallintaoperaatio kesäkuusta 2006
• KFOR, Kosovo Force, YK:n valtuuttama monikansallinen NATO:n johtama rauhanturvaoperaatio, Serbia ja Montenegro kesäkuusta 1999.
• UNIFIL, United Nations Interim Force in Lebanon, vuosina 1982–2001 ja uudelleen 2006–
• UNMIL, United Nations Mission in Liberia, Liberia vuodesta 2003.
• UNTSO, United Nations Truce Supervision Organisation, Egypti, Israel, Libanon ja Syyria suomalaisia mukana vuodesta 1961.
• UNMIS, United Nations Mission in Sudan, Sudan, vuodesta 2005. Esikunnassa työskentelee kolme suomalaista esikuntaupseeria, lisäksi EU Support to AMIS II -operaatiossa on yksi suomalainen esikuntaupseeri.

Lisäksi merkittävä määrä suomalaisia rauhanturvaajia on toiminut:

• UNFICYP, United Nations Peacekeeping Force in Cyprus, Kypros vuosina 1964-2005.

[muokkaa] Koulutus Suomessa

Suomessa vapaaehtoiseksi rauhanturvaajaksi ilmoittaudutaan kaksi kertaa vuodessa lehti-ilmoituksilla ilmoitettuun päivämäärään mennessä omaan sotilaslääniin. Ilmoittautua voivat asepalveluksen suorittaneet reserviläiset. Koulutusta tehtäviin annetaan Suomessa Porin prikaatissa Säkylässä sekä Puolustusvoimien kansainvälisessä keskuksessa Niinisalon varuskunnassa Kankaanpäässä, missä sijaitsee myös Tykistöprikaati. Osa koulutuksesta toteutetaan yhteisesti muiden Pohjoismaiden kanssa valtioiden välisen NORDCAPS-yhteistyön perusteella Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa.

[muokkaa] Järjestötoiminta Suomessa

Rauhanturvaajat ovat Suomessa järjestäytyneet Suomen Rauhanturvaajaliitoksi. Järjestö muutti vuonna 2005 nimensä, aiempi nimi oli Suomen Sinibarettiliitto. Nimenmuutos oli tarpeen sillä kaikki rauhanturvaaminen ei enää tapahdu sinibarettisissa YK-johtoisissa operaatioissa vaan myös NATO-johtoisissa operaatioissa, joilla ei ole YK:n suoraa mandaattia. Näissä operaatioissa palvelevat käyttävät vihreää barettia. Suurin osa sinibarettiyhdistyksistä on muuttanut nimensä rauhanturvaajien yhdistyksiksi.

[muokkaa] Rauhanturvaamismaita

Pientä joukkoa maita, jotka ovat olleet aktiviisia rauhanturvaamisessa 1950- ja 1960- luvuilta alkaen kutsutaan rauhanturvaamisen ystäviksi^lähde?. Näitä maita on ollut 14^lähde?. Viime aikoina rauhanturvaamisesta on tullut suosittu tapa korostaa rauhantahtoista ulkopolitiikkaa ja monet kehitysmaista ovat liittyneet rauhanturvamaiden joukkoon. Nyt rauhanturvamaita on jo vajaat 70.

Yhdistyneet kansakunnat maksaa rauhanturvamaille keskivertaista korvausta, minkä vuoksi osan kalliin palkka- ja hintatason maista saa palautuksena vain osan Yhdistyneiltä kansakunnilta rauhanturvatoimintansa kustannuksista. Toisaalta maat, missä sotilaiden palkkataso on alhainen voivat saada rauhanturvatoiminnasta toimintaylijäämää, joten niille se on myös valtiontaloudellisesti kannattavaa toimintaa. Näin ollen voi muodostua tilanteita, missä saman maanosan maat turvaavat rauhaa Yhdistyneiden kansakuntien mandaatilla toisissa saman maanosan maissa, mihin niillä voi olla hyvä kulttuurinen tuntemus. Näin on tapahtunut erityisesti Afrikan mantereella.

Yleensä vanhat rauhanturvamaat toimivat omalla kalustollaan ja omalla varustuksellaan saaden osan kustannuksista takaisin Yhdistyneiltä kansakunnilta, kun taas uudet rauhanturvamaat, millä on tarjota runsaslukuisesti joukkoa voivat sopia siitä, että Yhdistyneet kansakunnat järjestää varustuksen. Tyypillisesti tällaiset kehitysmaista kotoisin olevat joukot toimivat kriiseissä, jotka eivät ole saaneet laajaa kansainvälistä huomiota, esimerkkinä Liberia.

[muokkaa] Ajankohtaista

• Euroopan unionin taisteluosastoja voidaan käyttää myös Yhdistyneiden kansakuntien johtamissa operaatioissa. Tällainen mahdollinen operaatio, mihin Saksan johtama 2007 päivystysvuorossa oleva joukko voitaisiin lähettää, on YK:n Kongo-operaatio, MONUC.

• Syksyllä 2006 paljastui lahjusepäilyjä kahta rauhanturvaajaa vastaan, joiden epäillään ottaneen lahjuksia vuosina 2004-2006. Esillä olivat EU:n rahoittamat humanitaarisiin rakennusurakat, joissa suomalaiset olivat tilaamassa paikallisilta urakoitsijoilta ja näihin liittyvät kymmenien tuhansien dollarien lahjukset.^[1]

• Lokakuussa 2006 esiin tuli tapaus, jossa suomalainen rauhanturvaaja haavoittui pimeäntoiminnan harjoituksessa Afganistanissa . Tapausta luultiin aluksi paikallisen poliisin luodeiksi. Haavoittunut lennätettiin Suomeen leikattavaksi ja vasta tämän jälkeen selvisi, että hän haavoittui suomalaisten palvelustovereiden luodeista.^[2]

• Joulukuussa 2006 uutisoitiin, että suomalainen rauhanturvaaja oli loukkaantunut vaarallisesti jouduttuaan toisen (suomalaisen) turvaajan pahoinpitelemäksi Bosnia-Hertsegovinassa. ^[3]

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Suomalaisten osanottamat rauhanturvaoperaatiot 1956-2006 [3]
• YK:n peruskirja
• YK:n rauhanturvaoperaatioita koskeva asiantuntijaryhmän raportti
• Puolustusvoimien Rauhanturvaaja-sivusto
• Hölkkäri On Web ry:n sivusto
• Suomen Rauhanturvaajaliiton sivut

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ http://www.yle.fi/uutiset/uutisvuosi2006/paauutiset/id49364.html
2. ↑ http://www.yle.fi/uutiset/uutisvuosi2006/paauutiset/id49364.html
3. ↑ http://www.yle.fi/uutiset/uutisvuosi2006/paauutiset/id49364.html

Nobelin rauhanpalkinto 1976–2000
1976: B.Williams, Corrigan | 1977: Amnesty International | 1978: Sadat, Begin | 1979: Äiti Teresa | 1980: Esquivel | 1981: YK:n pakolaisapujärjestö | 1982: Myrdal, García Robles | 1983: Wałęsa | 1984: Tutu | 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan | 1986: Wiesel | 1987: Arias | 1988: YK:n rauhanturvaajat | 1989: Dalai Lama | 1990: Gorbatšov | 1991: Suu Kyi | 1992: Menchú | 1993: Mandela, de Klerk | 1994: Arafat, Peres, Rabin | 1995: Pugwash-liike, Rotblat | 1996: Belo, Ramos Horta | 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J.Williams | 1998: Hume, Trimble | 1999: Lääkärit ilman rajoja | 2000: Kim DJ
Kaikki rauhanpalkinnon saajat 1901– • Rauhanpalkinnon saajat 1951–1975 • Rauhanpalkinnon saajat 2001–