Leonard Pietari Tapaninen

Wikipedia

Leonard Pietari Tapaninen (Pekka Tapaninen, L. P. Tapaninen) (5. huhtikuuta 1893 Hämeenlinna – 24. helmikuuta 1982 Espoo) oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi, Oulun hiippakunnan piispa 1963–1965 ja IKL:n kansanedustaja 1933–1935. Hän toimi vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen saarnaajana mutta eriytyi ns. pappislinjan eli elämänsanalaisuuden piiriin sen syntyvaiheissa 1960- ja 1970-luvuilla.

[muokkaa] Perhe

Tapanisen vanhemmat olivat vanginvartija Pietari Tapaninen ja Elina Vilhelmina Heikkilä. Vuonna 1934 hän avioitui Anna-Greta Forssin kanssa. Lapset Juhani Tapaninen, muusikko (s. 1935) ja Antti Tapaninen, rakennusmestari (s. 2.1.1937).

[muokkaa] Kirkollinen työ

Vuonna 1911 Tapaninen opiskeli ylioppilaaksi, ja teologisten opintojen jälkeen vihittiin papiksi 1915. Pastoraalitutkinnon hän sai valmiiksi 1917. Ennen Ylitornion kirkkoherraksi valintaa 1922 hän ehti olla töissä eri seurakunnissa Iissä, Pyhäjoella, Kolarissa, Rovaniemellä, Kittilässä ja Vesilahdella. Hän oli Ylitorniossa vuoteen 1952, kunnes siirtyi vuoteen 1963 asti Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherraksi. Vuosina 1963–1965 hän oli Oulun hiippakunnan piispa Olavi Heliövaaran jälkeen. Eläkkeelle siirtynyttä Tapanista seurasi Hannes Leinonen.

[muokkaa] Yhteiskunnallinen toiminta

Tapaninen oli Ylitornion kunnanvaltuuston varapuheenjohtajana. Presidentin valitsijamiehenä hän oli vuosien 1931, 1937, 1940 ja 1943 vaaleissa.

Hän osallistui talonpoikaismarssille ja tunsi sympatioita Mäntsälän kapinaa kohtaan, mikä aiheutti paheksuntaa vanhoillislestadiolaisten keskuudessa.^[1] Vuonna 1933 hän pyrki eduskuntaan IKL:n ehdokkaana Oulun pohjoisesta vaalipiiristä ja tuli valituksi. Vuonna 1936 hän ei enää asettunut ehdolle.

Tapaninen oli myös silloin vanhoillislestadiolaisen Ylitornion kristillisen kansanopiston johtokunnan puheenjohtajana sen alkuvaiheissa^[2] ja yksi sen perustajista^[3].

[muokkaa] Teokset

L. P. Tapaninen (1986): Ihmistä etsivä Jumala. Kirjaneliö. ISBN 951-600-702-3.
Lutherin kirkkonäkemys synodaalikirjoitus Oulun hiippakunnan pappeinkokoukseen v. 1942, 1942