Logoterapia
Wikipedia
Logoterapia on wieniläisen neurologin ja psykiatrin Viktor E. Franklin kehittämää henkistä, tarkoituskeskeistä psykologiaa ja filosofiaa.
Logoterapia luetaan kuuluvaksi humanistisen psykologian piiriin ja sitä pidetään kolmantena wieniläisenä psykoterapian koulukuntana. Siinä missä Sigmund Freud näki ihmisten ongelmaksi seksuaalisen turhautumisen (psykoanalyysi), Alfred Adler alemmuudentunteen (individuaalipsykologia), näki Frankl ihmisten suurimmaksi ongelmaksi elämän mielettömäksi kokemisen eli eksistentiaalisen ahdituksen.
Terapia-nimityksestä huolimatta ei ole varsinaista rajattua "logoterapiatekniikkaa" (vrt. psykoanalyysi tai kognitiivi-behavioraalinen terapia), vaan logoterapeutti käyttää parhaaksi katsomiaan tekniikoita.
Logoterapia ei ole vain psykoterapiaa, vaan filosofisena ajattelumallina logoterapiaa voidaan soveltaa kaikilla elämänalueilla kuten työelämässä, perhe-elämässä, kasvatuksessa ja opetuksessa sekä elämäntaidollisissa kysymyksissä. Se tukee ihmisenä olemista ja siihen liittyvien ongelmien tarkoituskeskeistä ratkaisemista tässä ajassa.
Logoterapian ihmiskuva on kolmiulotteinen. Fyysisen ja psyykkissosiaalisen ulottuvuuden lisäksi ihmisellä on henkinen ulottuvuus, jonka ominaisuuksia ovat muun muassa vapaus ja vastuu, aito omatunto ja tahto tarkoitukseen.