Lopunajan merkit

Wikipedia

Lopunajan merkit
Ei kansikuvaa
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus
Nauhoitettu	Savonlinnassa elo-syyskuussa 1998
Julkaistu	25. tammikuuta 1999 (CD)
Tuottaja(t)	Timo Rautiainen
Tyylilaji	heavy metal
Kesto	35 min 15 s
Levy-yhtiö	Ranka Recordings
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen albumit
Hävetkää! 1997	Lopunajan merkit 1999	Itku pitkästä ilosta 2000

Lopunajan merkit on Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen ensimmäinen studioalbumi vuodelta 1999.

Albumin pääteemana ovat ympäristöasiat ja esimerkiksi kappaleen "Tyyni" sanoitukset kertovat viimeisestä saimaannorpasta. Ainoa poikkeus on albumin päätösraita, "Häpeän lävistämä", joka kertoo koulukiusaamisen takia itsemurhan tehneestä pojasta. Timo Rautiainen on itse säveltänyt ja sovittanut kaikki albumin kappaleet ja sanoituksia on kirjoittanut Rautiaisen lisäksi Tomi Tuomaala, Anssi Gröhn sekä Arto Revonkorpi.

Sisällysluettelo 1 Ongelmalliset nauhoitukset 2 Albumin julkaisu 3 Kansitaide 4 Promootion ongelmat ja kritiikki 5 Kappaleet 6 Kokoonpano 6.1 Yhtyeen jäsenet 6.2 Vierailijat 6.3 Muu henkilöstö 7 Triviaa 8 Lähteet

[muokkaa] Ongelmalliset nauhoitukset

Yhtyeen keulahahmon Timo Rautaisen mukaan Trio Niskalaukauksen käyttämä Tuomo Valtosen studiotila oli käytännössä pieni teollisuushalli, jonka toisessa päässä oli autokorjaamo. Hallin toisessa päässä siis vuorotellen korjattiin poliisiautoa ja toisessa päässä nauhoitettiin albumia. Hallia lämmitettiin nauhoitusten välissä parin tunnin välein lämpöpuhaltimilla, mikä aiheutti jatkuvasti nousevan ja laskevan lämpötilan. Lämpotilavaihteluista johtuen Trio Niskalaukauksen kielisoittimet eivät pysyneet oikeassa vireessä kuin lyhyitä aikoja. Lisäksi korvamonitoreiden puutteen ja surkeiden soitto-olosuhteiden takia kappaleiden live-taltioimisesta yhteissoittona lopulta luovuttiin ja kitara- sekä bassoraidat tallennettiin yksitellen lyhyissä pätkissä.^[1] Trio Niskalaukaus siirtyikin ensi tilaisuuden tullen viimeistelemään albuminsa studiotilan lämpimään päähän. Alkuvaikeuksien jälkeen albumin miksaus valmistui kahdessa päivässä.^[2]

[muokkaa] Albumin julkaisu

Lopunajan merkit piti alun perin ilmestyä omakustanteena. Spinefarm Records oli kuitenkin kiinnostunut julkaisemaan uuden albumin toimittuaan Hävetkää!-EP:n jakelijana. Värikkäiden vaiheiden jälkeen ja erityisesti Spinefarmin Ewo Rytkösen ja Rautaisen keskinäisen kädenväännön lopputuloksena Trio Niskalaukaus allekirjoitti levytyssopimuksen Spinefarmin alamerkin Ranka Recordingsin kanssa marraskuussa 1998 ja Lopunajan merkit julkaistiin muutaman kuukauden myöhässä alkuperäisestä suunnitelmasta, 25. tammikuuta 1999. ^[3]

Julkaisun yhteyteen kylmänä talvi-iltana 29. tammikuuta 1999 järjestetyssä konsertissa Jyväskylän Lutakossa oli jälleen äärimmäiset olosuhteet, kun lavan ja pukuhuoneen välinen lämpötilaero oli noin kaksikymmentä astetta. Konsertti oli Rautiaisen mukaan "täysi fiasko", kun albumin nauhoitusten aikana juuri lämpötilavaihtelujen takia vaivanneet kielisoittimien vireongelmat palasivat moninkertaisina. ^[4]

[muokkaa] Kansitaide

Lopunajan merkit -albumin kansitaide on edellisen Hävetkää!-EP:n ympäristöaiheisten sanoitusten temaattinen jatko. Kansikuvat ovat Timo Rautiaisen lasten, Jaakko ja Oona Rautiaisen tekemiä mustavalkopiirroksia. Jaakko Rautiainen piirsi isänsä ohjeiden mukaan albumin etukannen tilanteesta, jossa kaikki ihmiset ovat hävinneet maapallolta ihmisen oman toiminnan johdosta ja jäljellä on vain villieläimiä. Takakannessa on Oona Rautiaisen piirtämä tyttöhahmo. ^[5]

[muokkaa] Promootion ongelmat ja kritiikki

Albumin promootiosta muodostui ongelma, sillä pian julkaisun jälkeen Sanna Sillanpää surmasi helsinkiläisellä ampumaradalla kolme ihmistä niskalaukauksin. Muun muassa asiasta laajasti kirjoittaneeseen Helsingin Sanomiin suunnitellut mainokset vedettiin nopeasti pois levy-yhtiön päätöksellä^[6], koska ne sisälsivät tekstin "Kolme pulloa jallua vai Niskalaukaus? Vaikutus on kutakuinkin sama... Me olemme kaikki syyllisiä.". Albumin mainokset ilmestyivät eri medioissa vasta myöhemmin keväällä 1999 ja onnettoman yhteensattuman takia albumin levymyynti esimerkiksi ensimmäisen kuukauden aikana oli olematonta. ^[6]

Albumi sai lehdistössä pääosin hyvän vastaanoton. Kriitikot antoivat tunnustusta muun muassa Rautiaisen selkeälle laulutyylille, raskaille kitarariffeille ja albumille taltioidulle tunnelmalle. Joitakin merkittäviä soraääniäkin kuului, esimerkiksi yhtyeen kotikaupungista: Keskisuomalaisen musiikkikriitikko arvioi levyn olevan "puuduttavaa keskitempoa, tylsiä rakenteita, kierrätettyjä heviriffejä, särmätöntä surinaa, huonoja melodioita, väritön laulaja" (sic). ^[7]

Kappaleesta "Hyvä päivä" tehtiin Tomi Tuomaalan ohjaama, basisti Arto Alaluusuan Multian tilalla talvella 1999 kuvattu musiikkivideo, jonka tuotantokustannukset olivat 3000 markkaa. Yhtyeen sijasta videolla esiintyy neljä näyttelijää, muun muassa Timo Rautiaisen tytär Oona.^[8]

Lopunajan merkit -albumilta ei julkaistu singlejä, eikä se sijoittunut Suomen viralliselle albumilistalle.

[muokkaa] Kappaleet

1. "Venäjän orvot" (san. Timo Rautiainen)
2. "Rekkamies" (san. Tomi Tuomaala)
3. "En katso taakse" (san. Tomi Tuomaala)
4. "Talvi-illan tarina" (san. Arto Revonkorpi ja Timo Rautiainen)
5. "Tyyni" (san. Tomi Tuomaala)
6. "Hyvä päivä" (san. Tomi Tuomaala)
7. "Lajinsa viimeiset" (san. Anssi Gröhn ja Timo Rautiainen)
8. "Alavilla mailla" (san. Tomi Tuomaala)
9. "Häpeän lävistämä" (san. Anssi Gröhn ja Timo Rautiainen)

• sävellykset ja sovitukset – Timo Rautiainen

[muokkaa] Kokoonpano

[muokkaa] Yhtyeen jäsenet

• Timo Rautiainen – kitara, laulu
• Arto Alaluusua – basso
• Seppo Pohjolainen – rummut, taustalaulu
• Jarkko Petosalmi – kitara
• Karri Rämö – kitara

[muokkaa] Vierailijat

• Valtteri Revonkorpi – koskettimet kappaleissa "Hyvä päivä", "Lajinsa viimeiset" ja "Alavilla mailla"

[muokkaa] Muu henkilöstö

• Tuomo Valtonen – äänitys ja miksaus
• Mika Jussila – masterointi
• Timo Rautiainen – tuottaja
• Arto Revonkorpi, Tomi Tuomaala ja Timo Rautiainen – valokuvat
• Riku Jokinen – roudaus, hoidot ja säädöt

[muokkaa] Triviaa

• Lopunajan merkit -albumilla rytmikitararaidoista vastasivat ainoastaan Jarkko Petosalmi ja Karri Rämö. ^[9]

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Timo Isoaho, Matti Riekki (2003): Trio Niskalaukaus, s. 56-57. Ranka Kustannus Oy. ISBN 952-99206-0-1.
2. ↑ Timo Isoaho, Matti Riekki (2003): Trio Niskalaukaus, s. 59. Ranka Kustannus Oy. ISBN 952-99206-0-1.
3. ↑ Timo Isoaho, Matti Riekki (2003): Trio Niskalaukaus, s. 60-61, 64. Ranka Kustannus Oy. ISBN 952-99206-0-1.
4. ↑ Timo Isoaho, Matti Riekki (2003): Trio Niskalaukaus, s. 66. Ranka Kustannus Oy. ISBN 952-99206-0-1.
5. ↑ Timo Isoaho, Matti Riekki (2003): Trio Niskalaukaus, s. 64-65. Ranka Kustannus Oy. ISBN 952-99206-0-1.
6. ↑ ^{6,0 6,1} Timo Isoaho, Matti Riekki (2003): Trio Niskalaukaus, s. 64. Ranka Kustannus Oy. ISBN 952-99206-0-1.
7. ↑ Timo Isoaho, Matti Riekki (2003): Trio Niskalaukaus, s. 67. Ranka Kustannus Oy. ISBN 952-99206-0-1.
8. ↑ Timo Isoaho, Matti Riekki (2003): Trio Niskalaukaus, s. 66-67. Ranka Kustannus Oy. ISBN 952-99206-0-1.
9. ↑ Timo Isoaho, Matti Riekki (2003): Trio Niskalaukaus, s. 58. Ranka Kustannus Oy. ISBN 952-99206-0-1.