Louhisaaren kartano
Wikipedia
Louhisaari (ruots. 'Villnäs') on kartanolinna Askaisissa, joka tunnetaan parhaiten Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimin synnyinkotina.
Keskiajan lopulla Louhisaaren kartanoherrat, Flemingit, rakennuttivat sen kivilinnaksi. Nykyinen kartanokokonaisuus on peräisin lähinnä 1600-luvun puolivälistä. Sarvilahden kartanon ohella se on ainoa myöhäisrenessanssia edustava kartanolinna Suomessa. Se on kuulunut muun muassa Flemingeille ja Mannerheimeille. Carl Gustaf Emil Mannerheim syntyi kartanossa 4.6.1867.
Vuonna 1655 valmistunut kartanon päärakennus on yksi Suomen harvoista italialaisesta palladiolaisesta arkkitehtuurista vaikutteita saaneista linnoista. Päärakennusta sekä sivurakennuksia ympäröi englantilaistyylinen puisto ja kokonaisuus muodostaa yhden Suomen parhaiten säilyneistä kartanomiljöistä.
Kartanon päärakennus on suurelta osalta Herman Klaunpoika Flemingin rakennuttama, se valmistui vuonna 1655. Kartanon yläkerrassa on katto- ja seinämaalauksia 1600- ja 1700-luvuilta.
Varojen puute pakotti Flemingit luopumaan Louhisaaresta 1791. Muutaman vuoden kulutua ensimmäinen Suomeen asettunut Mannerheim, Carl Erik, sittemmin kreivi, osti tilan. Kartanon perinyt Suomen marsalkan isä Carl Robert ajautui rahavaikeuksiin. Hän myi Louhisaaren sisarelleen Eva Vilhelminalle. Tämä tapahtui tulevan presidentin ollessa 14-vuotias. Mannerheimien aika kartanossa päättyi 1903 Eva Vilhelminan myydessä sen talousneuvos Hannukselle ja muuttaessa Ruotsiin.
Suomen valtiolle Louhisaari ostettiin 1961 lahjoituksena varoilla, joita oli jäänyt yli Mannerheimin ratsastajapatsaskeräyksestä. Linna restauroitiin tyylihistorialliseksi museoksi. Kartanolinnan päärakennus avattiin yleisölle kesäkuussa 1967. Nykyisin kartanolinna toimii museoviraston alaisena museona. Museovirasto julkaisi kohteen 350-vuotisjuhlavuonna 2005 kirjan Louhisaaresta.
