Markkinatalous
Wikipedia
 |
Tämän artikkelin tai osion neutraalista näkökulmasta keskustellaan. |
| Voit kirjoittaa oman mielipiteesi asiasta artikkelin keskustelusivulle. |
Markkinatalous on talousjärjestelmä, jossa hinnanmuodostus on vapaan kysynnän ja tarjonnan säätelemä.
Markkinataloudessa vapaat toimijat, myyjät ja ostajat, markkinoilla solmivat kauppasopimuksia ja tekevät muutkin taloudelliset päätökset osaksi ilman valtion tai muun ohjausta. Markkinataloudessa päätökset tuotannon ja kulutuksen määrästä ja raaka-aineiden sekä tuotteiden hinnoista tehdään hajautetusti markkinoiden tuottamien hintasignaalien perusteella.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä
Markkinatalouden perusperiaatteiden yksi varhainen esittäjä oli Adam Smith, joka teoksessaan Kansojen varallisuus (An Inquiry into the Nature and Causes of the Wealth of Nations) kuvaili ihmisten yksittäisten vapaaehtoisten vaihtokauppojen verkostoa eli markkinataloutta vastapainona silloin vallinneelle merkantilismille. Smithin keksimä on muun muassa metaforinen näkymätön käsi, joka ohjailee kokonaisuutta vapaassa markkinataloudessa. Historiallisesti markkinat ovat vapautuneet valistusajalta lähtien, kun elinkeinonvapaus on lisääntynyt ja suojatulleja on vähennetty.
Vapaa markkinatalous on teoreettinen talousjärjestelmä, jossa valtio ei puutu markkinoiden toimintaan lainkaan. Vapaiden markkinoiden vastakohtana pidetään suunnitelmataloutta, jossa keskusjohto tekee tuotantopäätökset ja määrää tavoitteet. Yleisin talousjärjestelmä on sekatalous tai puitetalous, jossa yhdistellään sekä vapaiden markkinoiden että suunnitelmatalouden piirteitä. Siinä julkinen valta kontrolloi rajattua osuutta talouden toimialoista sekä toiminnoista ja vaikuttaa talouspolitiikalla markkinamekanismin toimintaan.
Valtion oikea rooli markkinataloudessa on kiistelty asia. Valtiot määrittelevät ja ylläpitävät markkinoiden perussääntöjä, mutta valtion roolin laajuudesta talouden ohjaamisessa ja taloudellisen toiminnan tuottaman vaurauden jakamisesta on erimielisyyttä. Anarkokapitalismin mukaan valtiota ei pidä olla markkinataloudessa.
Myös osa maailman suunnitelmatalouksista sovelsi markkinataloutta osalla talouden aloilla. Neuvostoliitossa ns. NEP-talouspolitiikka oli markkinatalousjärjestelmä, jossa "sosialistiseen talouteen" kuuluvat valtion hallitsemat rautatiet, pankit ja suurteollisuus. Jugoslaviassa markkinasosialismi otettiin käyttöön 1960-luvulla, vastapainoksi Neuvostoliiton stalinistiselle keskusjohtoiselle suunnittelulle, ja Unkarissa 1960-luvun lopussa. Se perustui yritysten julkiseen omistukseen, mutta hintoja, tuotantoa ja kulutusta säätelivät markkinavoimat. Neuvostoliiton markkinauudistushankkeet tunnettiin nimellä perestroika, kun taas Kiinassa "sosialistinen markkinatalous" oli eräs kiinalaisen talousuudistuksen pääkohteita.
[muokkaa] Markkinatalouden rajoitukset
Sekataloudessa markkinataloutta on rajoitettu poliittisen päätösvallan keinoin. Markkinataloudelle on yleisiä rajoituksia, jotka koskevat kaikki ihmisiä ja erityisiä rajoituksia, jotka keskittyvät tiettyjen ihmisryhmien markkinoihin.
Verotuksen lisäksi markkinataloutta ohjaavia toimia ovat:
- Protektionismi eli oman maan talouden suojelu ulkomaankaupan estein
- Tullit eli muiden tuotteiden sakottaminen
- Tukiaiset eli omien tuottajien tukeminen
- Tuontirajoitukset
Markkinataloutta säätelevät lait ja instituutiot:
- Kilpailulainsäädäntö ja muun kilpailunvastaisen toiminnan kieltävä laki
- Lakisääteiset ja valtioiden muodostamat monopolit ja kartellit
- Koulujärjestelmä
- Terveydenhuolto
- Poliisi eli sisäinen turvallisuus
- Armeija eli ulkoinen turvallisuus
- Aluepolitiikka eli julkisen rahan suuntaaminen erityisesti muuttotappioisille seuduille
- Kontrabandit, eli kielletyt hyödykkeet (prostituutio, huumekauppa, alkoholikauppa jne)
Erityisiin talouden osa-alueisiin liittyvät rajoitukset ovat:
- Sopimusvapautta säätelevä työlainsäädäntö, muun muassa
- Työsuojelusäännökset
- Irtisanomissuoja
- Työehtosopimusten yleissitovuus
- Minimipalkkasäännökset
- Ympäristölainsäädäntö
- Kuluttajansuojalainsäädäntö
- Tuotevastuulainsäädäntö
- Tuoteturvallisuuslainsäädäntö
- Pörssikauppaa säätelevä lainsäädäntö, esimerkiksi sisäpiirikauppojen kielto
- Elinkeinovapauden rajoitukset, kuten
- Tarveharkinta (esimerkiksi Suomessa apteekkeja tai kouluja ei saa perustaa kuka tahansa vaatimukset täyttävä henkilö)
- Sääntely: esimerkiksi ruokakauppoja saa pitää vain terveysviranomaisten luvalla
[muokkaa] Markkinatalous ja hyvinvointivaltio
Hyvinvointivaltio eli sosiaalivaltio, joka takaa tietyt taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet kansalaisilleen, saattaa olla olemassa maassa yhdessä suhteellisen vapaan markkinatalouden kanssa. Kaikki yllä olevat yleiset ja erityiset rajoitukset markkinataloudelle olisi purettu, paitsi että verovaroin rahoitettaisiin ihmisille koulutus yksityisestä, normit täyttävästä koulusta, kustannettaisiin sairausvakuutus ja turvattaisiin vähimmäistoimeentulona rahaa asumiseen ja elämiseen. Joidenkin teorioiden mukaan hyvinvointivaltio on mahdollista rakentaa suhteellisen vapaan markkinatalouden rinnalle, koska valtio voi ostaa palvelut kansalaisilleen, vaikkei se niitä tuottaisikaan. Täysin vapaan markkinatalouden käsite kuitenkin sulkee pois sellaisen hyvinvointivaltion ja muun valtion, joka vähentää markkinoiden vapautta.
[muokkaa] Muita termejä
- Markkinataloutta kutsutaan usein myös kapitalismiksi. Termiä kapitalismi käytetään marxilaisessa yhteiskuntateoriassa ja termi tarkoittaa käytännössä markkinataloutta, johon sisältyy pääomien kilpailu. Kapitalismi-sanalla on siis hieman erilainen merkitys kuin tavallisella markkinataloudella ja monet kokevatkin sen hyvin arvoväritteisenä. Marxilaisen näkemyksen mukaan kapitalismissa on kyse pääoman vallasta sekä työn riistosta. Tarkkaan ottaen kapitalismiin kuuluu tuotantovälineiden yksityinen omistusoikeus.
- Friedrich Hayek on ehdottanut yksittäisiin vapaaehtoisiin vaihtokauppoihin perustuvaa järjestelmää kutsuttavan katallaktiikaksi.
