Meduusat
Wikipedia
| Meduusat | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
 Chrysaora-meduusa |
||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||
|
||||||
| Lahkot | ||||||
|
Meduusat (Scyphozoa) ovat meressä eläviä, verkkaisesti liikkuvia kupolimaisia polttiaiseläimiä. Ne uivat vedessä supistamalla ja laajentamalla hyytelömäistä uimakelloaan, jonka alta purkautuva vesi työntää niitä eteenpäin. Meduusan saalistukseen käyttämät pyyntilonkerot ovat kiinnittyneinä uimakellon reunaan.
Useimpien meduusojen elämänkaari jakautuu kahteen vaiheeseen: merenpohjaan kiinnittyneeseen polyyppivaiheeseen ja vapaaseen meduusavaiheeseen. Varhaisimmat fossiililöydöt meduusoista ovat yli 600 miljoonan vuoden takaa prekambrikaudelta.
[muokkaa] Saalistus
Kaikki meduusat ovat petoja. Ne saalistavat pyyntilonkeroilla, joiden polttiaissolut laukeavat, kun planktoneläin, toinen meduusa, pieni kala tai äyriäinen on kosketuksessa niihin tai ui lonkeroiden läheltä. Meduusasta iskeytyy saaliiseen pieniä kiinnityssiimoilla varustettuja myrkkyharppuunoita, jotka lamaannuttavat saalistuksen uhrin. Kiinnityssiimat estävät saalista pakenemasta. Kun uhri on lamaannutettu, siirtävät pyyntilonkerot sen hitaasti meduusan suuhun, joka johtaa eliön ruoansulatusonteloon. Meduusoilla ei ole mitään varsinaisia elimistöjä, vaan ruoansulatus tapahtuu hyytelömäisessä mesogleassa, joka sijaitsee entodermin ja ektodermin välissä. Ravinnon lopullinen sulatus tapahtuu pieninä hiukkasina mesogleassa olevien yksittäisten solujen sisällä. Tiedetään myös meduusalajeja, joiden sisäkudoksissa elää symbioottisia leviä, jotka antavat meduusalle yhteyttämistuotteitaan korvauksena sen antamasta suojasta. Useimpien meduusojen myrkky on ihmiselle vaaratonta, mutta hiusmeduusan pisto aiheuttaa erittäin tuskallisia oireita, ja meriampiaisen myrkky on yhtä voimakasta kuin aasialaisen kobran.
[muokkaa] Lisääntyminen
Meduusojen sukupuolisolut kehittyvät ruoansulatusontelon katossa taskumaisissa pullistumissa sukupuolirauhasissa. Lisääntyäkseen saman lajin yksilöt kerääntyvät yhteen isoiksi ryhmiksi, jotta jälkikasvu turvattaisiin mahdollisimman hyvin. Hedelmöittyneestä munasolusta kehittyy värekarvoilla vedessä liikkuva planula-toukka. Useilla meduusalajeilla on ruumiin alapinnassa taskuja, joissa toukat saattavat kehittyä hetken aikaa, ennen kuin ne kiinnittyvät pohjaan ja muuttuvat polyyppimaisiksi yksilöiksi, skyfistomeiksi. Ne ottavat ravintoa planktonista ja alkavat kuroutua vaakasuorassa pieniksi lautasmaisiksi ephyra-toukiksi, jotka kehittyvät lopulta jälleen meduusoiksi.
