Meksikon espanjalaisvalloitus
Wikipedia
 |
Tämän artikkelin määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. |
| Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Meksikon espanjalaisvalloitus: Espanjalainen Hernan Cortes valtasi asteekkien valtakunnan helposti taitavalla taktiikalla ja hankkimalla intiaaniliittolaisia. Espanjalaisia ajoi vaarallisella valloitusratkellä eteenpäin tarve saada siirtomaita ja kullanhimo. Intiaaneja espanjalaiset kohtelivat julmasti. Espanjalaiset toivat mukanaan sairauksia, joihin intiaaneilla ei ollut vastustuskykyä. Tenochtitlan, asteekkien pääkaupunki, kukistui lopullisesti vuonna 1521.
[muokkaa] Meksikon espanjalaisvalloitus
Asteekkien valtakunnassa kävi ensin Grijalva-niminen espanjalainen purjehtien Jukatanin-Tabascon rannikkoa. 1519 Hernán Cortésin johtamat espanjalaiset rantautuivat Keski-Amerikan rannikolle Cempoalaan Veracruzin tienoille. Cortes päätti upottaa laivat osan miehistöstä yritettyä paeta ja karata eräällä laivalla. Espanjalaisilla oli 400 miestä, 13 hevosta ja hieman tykistöä. Cortes oli joutunut toimintojensa takia Espanjan kruunun etsintäkuuluttamaksi. Kuuban kuvernööri piti häntä vaarallisena kilpailijana. Hänen ainoa mahdollisuutensa pelastaa nahkansa oli vallata Espanjalle arvokasta maata. Cortes taivutti totonaakit, Veracruzin seudun intiaanit, kapinaan asteekkeja vastaan. Väitetään laajalti että asteekit olivat ennustaneet samana vuonna jumala Quezalcoatlin saapuvan, ja luulivat espanjalaisia jumaliksi. Nykyään ollaan useimmiten sitä mieltä että asteekit tiesivät hyvin, ettei espanjalaisten päällikkö Cortes ollut jumala.
On väitetty, että asteekit olisivat pitäneet espanjalaisia jumalina, joiden ennustettiin palaavan juuri vuonna 1519 mutteivat kaikki historiantutkijat ole nykyään tätä mieltä. Cortés lähti marssille kohti pääkaupunkia Tenochtitlánia nousten kosteasta Cempoalan alueesta kohti kylmiä vuoria. He saapuivat asteekkien kanssa sodassa olevan Tlaxcalan alueelle. Alussa Cortes ja tlaxcalteekit taistelivat monta kertaa, mutta pian Tlaxcalan intiaanit päättivät solmia rauhan, koska hävisivät kaikki taistelut espanjalaisille. Köyhät, asteekkien saartamat tlaxcalalaiset antoivat espanjalaisille lahjaksi ruokaa ja naisia, ja espanjalaiset saivat mukaansa 3000 tlaxcalteekkia marssilla kohti Cholulaa, joka oli pyhä kaupunki, ja heikosti puolustettu. Cholulassa Cortes hyökkäsi yllättäen ottaen vangiksi ja tappaen monia aatelisia, hyökäten palatseihin. Kirjeissään Cortes väittää tappaneensa 3000 ja polttaneensa kaupungin.
Viimeinen asteekkien kuningas Moctezuma II (Motecuzoma II, Montezuma II) otti tästä huolimatta espanjalaiset ystävällisesti vastaan Tenochtitlánissa. Asteekien kronikat väittävät, että Moctezuma olisi pitänyt Cortezia jumalana.
Espanjalaiset konkistadorit saapuivat kaupunkiin 8. marraskuuta 1519 ja vangitsivat Moctezuman, asteekkien kuninkaan. Näin he saivat kaupungin valvontaansa, ja asteekit suhtautuivat heihin alussa ystävällisesti mutta aikaa myöten heidän suosionsa laski. Vangittu Montezuma lupasi vapaudestaan suuret kultalunnaat, joita alettiin kerätä.
Cortes, espanjalaisten johtaja, lähti rannikkoa kohti, kun oli kuullut, että joukko espanjalaisia tulee pidättämään häntä hänen omavaltaisten toimiensa takia. Cortes voitti häntä vastaan tulleet epanjalaiset pidättäjät, ja kuultuaan kultaisesta Tenochtitlanin kaupungista hävinneet pidättäjät liittyivät hänen joukkoonsa.
Silloin kun espanjalaisten johtaja Cortes oli poissa kaupungista, espanjalainen luutnantti Alvarado luultavasti päätti etukäteen hyökätä asteekkien kimppuun. Hän väitti jälkikäteen saaneensa kuulla asteekkien suunnittelevan kapinaa espanjalaisia vastaan. Niinpä espanjalaiset 10. maaliskuuta 1520 hyökkäsivät yllättäen pyhällä aukiolla uskonnollisessa Huitzilopochtlin juhlassa asteekkiylimysten kimppuun. Espanjalaiset olivat sulkeneet aseettomien asteekkisoturiylimysten ulospääsytiet, ja he eivät päässeen pakoon tai voineet puolustautua. Espanjalaiset riehuivat miekkojen kanssa raa'asti silpoen asteekkiylimyksiä hillittömästi ja armottomasti järjestäen todellisen joukkomurhan. Espanjalaiset tappoivat kymmeniä tai satoja asteekkiylimyksiä ryöstäen heidän vaatteissaan olevan kullan. Espanjalaiset väittivät jälkikäteen haluavansa estää asteekkien järjestämiä ihmisuhreja, asteekit puolestaan että espanjalaiset halusivat ryöstää heidän kultakorunsa. Sana espanjalaisten tekemästä ylimysten joukkomurhasta levisi asteekkien kaupunkiin, mikä nosti asteekit kapinaan espanjalaisten hallintoa vastaan.
Cortes vapautti Cuitlahuacin, Montezuman veljen, koska uskoi tämän hillitsevän kapinan. Tämän jälkeen asteekit kohtelivat espanjalaisia vihollisinaan ja nousivat kapinaan espanjalaisten hallintoa vastaan, ja valitsivat uudeksi kuninkaaksi Cuitlahuacin. Asteekit saartoivat Montezuman palatsin. Cortes palasi kaupunkiin suuren sotajoukon kanssa ja jäi saarroksiin Montezuman palatsiin.
Espanjalaiset pyysivät Montezumaa puhumaan palatsista kansalle, että se antaisvat espanjalaisille luvan poistua kaupungista ja palata rannikolle. Mutta tähän asteekit vastasivat huutamalla ja heittelemällä kiviä, jotka haavoittivat Montezumaa. Montezuma kuoli tämän jälkeen joko kivien aiheuttamiin vammoihin tai espanjalaisten surmaamana.
Asteekit hyökkäsivät rajusti espanjalaisia vastaan, heitä kaatui jo siihen aikaan vanhentuneiden tykkien tuleen. Vaikka hyökkääjiä kuoli runsaasti, heitä tuli suurina aaltoina. Espanjalaisten asema alkoi näyttää toivottomalta, vesi ja ruoka olivat loppumassa.
Niinpä he päättivät paeta kaupungista erästä pengertietä pitkin. Saarelle olevaan kaupunkiin vievät pengertiet olivat katkonaisia ja asteekit olivat poistaneet katkoksien kohdalla olleet sillat estääkseen espanjalaisia pakenemasta. Niinpä espanjalaiset tekivät oman liikuteltavan sillan.
Espanjalaiset pakenivat 1. heinäkuuta yöllä sateessa palatsistaan kohti Tlacopaniin vievää pengertietä. Hevosten kaviot oli peitetty räteillä, jottei niiden kopina kuuluisi. Erään kertomuksen mukaan vettä kantava nainen, toisen mukaan vartiomies huomasi heidät.
Kun espanjalaiset olivat sijottamassa mukanaan kuljettamaansa siltaa esimmäiseen kohtaan, taistelu alkoi. Asteekit hyökkäsivät kanootein pengertien vierestä, ja myös maalta. Espanjalaiset jäivät kapealle pengertien pätkälle saarroksiin ja paniikki ja sekasaorto valtasi espanjalaiset. Taistelu oli ankara, satoja epanjalaisia kuoli astekkien hyökätessä heitä vastaan kanootein ja myös maalla. Nuolia satoi espanjalaisten päälle. Espanjalaiset joutuivat jättämään kuljetettavan sillan takaansa, ja hyökkäämään kohti asteekkeja ja yrittämään ylittää sillatonta pengertien aukkoa. Monet espanjalaiset hukkuivat Texcoco-järveen pengertien aukkoihin mukaanaan kantamansa kullan ja haarniskojen alas painamina, tai asteekkien tappamana. Eräs espanjalainen hyppäsi pitkän loikan ratsullaan pengertien aukon yli.
Joissakin paikoissa jäljessä tulevat espanjalaiset pääsivät kulkemaan sateessa katkenneita sillan kohtia täyttävien kaatuneiden hevosten ja ruumiiden yli. Sanotaan ettei kukaan espanjalainen selvinnyt haavoittumatta. Yli tuhat intiaaniliittolaista kuoli. Mm Cortes ja hänne Jukatanilta ottama intiaanivaimonsa selvisi hengissä. Vaihtelevien arvioiden mukaan yli 150, jopa satoja espanjalaisia kuoli, ja sanotaan että kaikki haavoittuivat. Sen vuoksi tätä espanjalaisille tappiollista heinäkuun 1. päivän yötä vuonna 1520 on nimitetty sanoilla La noche triste, "murheellinen yö".
Yhä asteekit hyökkäsivät vielä espanjalaisten kimppuun heidän marssiessaan kohti länttä ja Tlaxcalaa, asteekkivihamielistä maata ja lisää espanjalaisia kuoli. 8. heinäkuuta asteekit yrittivät kukistaa espanjalaiset Otumban taistelussa aiheuttaen espanjalaislle kovan paineen, mutta kun espanjalaiset surmasivat erään heidän johtajistaan, asteekit perääntyivät ja espanjalaiset saattoivat paeta Tlaxcalaan. Asteekit kysyivät tlaxcalteekeilta että nousisivatko nämä espanjalaisia vastaan, mutta vanhat viholliset tlaxcalteekit eivät suostuneet tähän. Suurin osa tlaxcalteekkien johtajista tuki Cortesia.
Espanjalaiset saapuivat nopeasti Tenochtitlaniin mukanaan suuri joukko asteekkien vihollisia ja piirittivät kaupunkia, jonka puolustusta johti Quauhtemoc-niminen asteekkipäällikkö. Espanjalaisten intiaaniliittolaisia oli 80000, espanjalaisia alle 600. Espanjalaiset suunnittelivat kaupungin valtauksen: he aikoivat ensin vallata kaupungin ympäristön stategiset kylät ja vasta sitten hyökätä kaupunkiin. Espanjalaiset alkoivat vallata Tenochtitlanin ympäristön kyliä. Cuauhtémoc onnistui torjumaan espanjalaisten hyökkäyksen Tenochtitlaniin Tlacopanissa pitkässä, verisessä taistelussa jota käytiin maalla ja vedessä. Asteekkien voitto aiheutti sen että espanjalaiset menettivät valvonnan monilta valtaamaltaan alueelta. Näihin aikoihin intiaanit joustavasti vastasivat espanjalaisten taktiikkaan.
Mutta he katkaisivat heinäkuussa ulospääsytiet Tenochtitlaniin, ja samoin sinne vievän vesijohdon. Alkoi noin kolme kuukautta kestänyt Tenochtitlanin piiritys. Espanjalaisten mukaanaan tuoma virustauti, jolle asteekeilla ei ollut vastustuskylkyä, tappoi monia kaupungin puolustajia, ja nälkä alkoi tuntua kaupungissa. Espanjalaiset etenivät kaupunkiin, missä alkoi taistelu talo talolta. Monet kaupungin asukkaat pakenivat Tanochtitlanin saaren pohjoisosaan Tlatelolcoon, joka nousi espanjalaisia vastaan.
Lopulta Quauhtemoc, viimeinen asteekkien sotapäällikkö, antautui. He kiduttivat kuoliaaksi tai hirttivät kiinni saamansa vangit. Temppelit, asteekkien historiallisen tiedon sisältäneet kirjat ja asumukset poltettiin ja ihmiset jaettiin orjiksi valtakunnan maiden uusille omistajille.
Asteekkihallitsija surmattiin lopulta Guatemalassa 1522.
Eloonjääneistä asteekeista tuli espanjalaisten orjia. Eurooppalaisten tuomat kulkutaudit, kuten isorokko ja tuhkarokko, tappoivat 75 prosenttia väestöstä. Nahuatl, asteekkien puhekieli, on yhä käytössä ja sitä puhuvat yleensä asteekkien jälkeläiset.
