Metsäkirvinen
Wikipedia
| Metsäkirvinen | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Metsäkirvinen (Anthus trivialis) on västäräkkeihin (Motacillidae) kuuluva lintu (Aves).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Metsäkirvisen pituus on 15–18 cm ja paino 20–24 g.
Metsäkirivinen on kirvismäisen harmaanruskea ja alta vaalea sekä pitkittäisviiruinen. Naaman kuviointi on hieman kontrastikkaampi kuin niittykirvisen, jota metsäkirvinen suuresti muistuttaa. Rinta on rusehtava myös kuluneessa kesäpuvussa, jolloin niittykirvinen on alapuolelta valkoinen. Nokka on hieman lyhyempi ja tukevampi kuin niittykirvisen, ja takavarpaan kynsi on lyhyt ja käyrä, mikä on sopeutuma puissa liikkumiseen. Koivet ovat vaaleanpunaiset. Katso myös taigakirvinen.
Ääni on tunnusomainen surahdus ”bsr”, jota usein kuulee elo–syyskuiselta taivaalta, vaikka itse linnut lentävät korkealla, lähes silmän tavoittamattomissa. Varoittaa itsepintaisella titityksellä. Laulu muistuttaa hieman niittykirvisen laulua, mutta on ponnekkaampi, melodisempi ja pidempi. Koiras esittää sen usein laululennossa, jolloin se kohoaa puun latvasta 20–30 m ylös ja laskeutuu hitaasti kaarrellen puun latvaan. Laulupaikka on tavallisesti metsä, niittykirvisen avomaa.
Käyttäytyminen on rauhallisempaa kuin niittykirvisen. Lentää melko suoraviivaisesti ja voimakkaasti, ja maassa kävelee vähemmän touhukkaasti. Muuttoaikoina pienissä parvissa.
Vanhoilla metsäkirvisillä on sulkasato heinä–elokuussa. Lajin sulkasato on suomalaisista linnuista nopein, kestäen keskimäärin 32 päivää. Nuoret linnut voi syksyllä erottaa vanhoista kuluneemman höyhenpuvun perusteella.
Vanhin suomalainen rengastettu metsäkirvinen on ollut 5 vuotta 8 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut 8 vuoden 2 kuukauden ikäinen ruotsalainen lintu.
[muokkaa] Levinneisyys
Lähes koko Eurooppa ja Siperia Tyynenmeren rannikkoa myöten. Suomessa pesii koko maassa, pohjoisimmassa Lapissa havumetsäalueen ulkopuolella harvinaisena. Suomessa pesii noin 2 miljoonaa paria, ja metsäkirvinen on 3. runsain pesimälintumme. Euroopassa pesii vähintään 15 miljoonaa paria, eli 53–84 miljoonaa yksilöä.
Metsäkirvinen on muuttolintu, joka talvehti Afrikassa. Keväällä se palaa huhtikuun lopulta alkaen, ja syksyllä lähtee elo–syyskuussa. Muuttoaikoina laji liikkuu hajanaisissa parvissa. Muuttaa aamupäivisin. Parhaina syysmuuttopäivinä havaitaan tuhansia muuttavia metsäkirvisiä, muun muassa 24.8.2000 muutti Hangon lintuaseman ohi 5 771 yksilöä.
[muokkaa] Elinympäristö
Suosii avoimia mäntyvaltaisia metsiä, kuten kalliomänniköitä, mäntykankaita, harjuja, rämeitä, siemenpuustoisia hakkuuaukeita ja harvoja sekametsiä. Viihtyy myös puustoisilla jokivarsilla ja pellonreunametsissä. Muuttoaikoina myös kaikenlaisilla avomailla ja ulkosaariston luodoilla.
[muokkaa] Lisääntyminen
Metsäkirvisen pesä on maassa, varvikossa tai mättäässä. Muninta alkaa Etelä-Suomessa tavallisesti toukokuun jälkipuoliskolla. Harmahtavia, pilkullisia munia on tavallisesti 5. Naaras hautoo noin 2 viikkoa. Kummatkin emot ruokkivat poikasia, jotka lähtevät pesästä ennen kuin ovat lentokykyisiä noin 12 päivän ikäisinä. Emot huolehtivat niistä vielä pari viikkoa. Pesii toisinaan kahdesti kesän aikana.
[muokkaa] Ravinto
Metsäkirvinen on hyönteissyöjä, joka syö myös muita selkärangattomia kuten nilviäisiä ja matoja sekä siemeniä ja jyviä.
