Mili Balakirev
Wikipedia
Mili Aleksejevitš Balakirev (ven. Милий Алексеевич Балакирев, 2. tammikuuta 1837 – 29. toukokuuta 1910) oli venäläinen pianisti ja taidemusiikin säveltäjä. Hän on nykyään ehkä paremmin tunnettu Viiden ryhmään kuuluneiden säveltäjien teosten yhdistelystä kuin omasta musiikistaan.
Balakirev syntyi Nižni Novgorodissa. 18-vuotiaana hän matkusti Pietariin ja tutustui siellä Mihail Glinkaan, jolla oli voimakas näkemys kansallisesta venäläisestä musiikista. Glinka avasi Balakireville ovia Pietarin musiikkielämään, ja Balakirev tutustui César Cuihin sekä muihin tulevan Viiden ryhmän jäseniin.
Viiden ryhmä muodostettiin venäläisistä säveltäjistä vuonna 1862, ja Balakirev otti siinä johtajan aseman. Ryhmä tavoitteli kansallista venäläistä sävellystyyliä, ja varsinkin Balakirev oli ottanut elämäntehtäväkseen venäläisen musiikin kaikkinaisen edistämisen. Hän perusti mm. koulun, jossa kuka tahansa saattoi saada maksutta musiikillisen koulutuksen. Balakirev keräsi venäläisiä kansanlauluja Kaukasuksella ja Volgan alueella. Alueen väestön, esimerkiksi Kaukasuksen tšerkessien musiikki ihastutti häntä suuresti.
Balakirev ei ollut pidetty opettaja pikkutarkan, jopa tyrannimaisen valvontansa ja kiihkoilevan kansallismielisyytensä vuoksi. Hän muutteli ja viilaili alinomaa oppilaidensa tuotoksia. Henkilökohtainen kriisi, johon yhdistyi uskonnollinen fanaattisuus sai hänet lopettamaan konsertoinnin ja säveltämisen hetkeksi 1870-luvulla. Muutamaa vuotta myöhemmin hän palasi tehtäviinsä ja sävelsi viimeisinä vuosinaan hyvinkin tuotteliaasti. Balakirev kuoli vuonna 1910, ja hänet haudattiin Pietariin.
Balakirevin sävellystyö koostuu suurelta osin lauluista ja kansanlaulukokoelmista, mutta sisältää myös kaksi sinfoniaa, kaksi sinfonista runoa (Venäjä ja Tamara) sekä pianoteoksia, joista tunnetuin on Islamei.
