Monoteismi

Wikipedia

Monoteismi eli yksijumalisuus on käsitys, jonka mukaan on olemassa yksi jumala. Monoteismi esiintyy useissa muodoissa, esimerkiksi:

• Teismi - jumalisuus, viittaa yleensä uskomukseen henkilöityneestä jumalasta, jolla on oma havaittava persoonallisuutensa.
• Deismi - on yksijumalisuuden muoto, joka uskoo yhden jumalan olemassaoloon ja päätyy tähän tulokseen järjen kautta, mutta hylkää kaikki uskonnolliset ilmestykset kuten Raamattu tai Koraani.
• Panteismi - kaikkijumalisuus, pitää kaikkeutta jumalana. Ymmärrystavasta riippuen tämä voi tarkoittaa ateismia, deismiä tai teismiä.
• Panenteismi - on teismin muoto, joka uskoo kaikkeuden olevan osa jumalaa, mutta ei kuitenkaan koko jumala.

Monoteismi on vastakkainen ilmaisu polyteismille, jonka perusta on käsitys monista jumalista. Dualismi tarkoittaa teismin yhteydessä käsitystä, että on kaksi itsenäistä jumalista olentoa tai ikuista periaatetta, joista toinen on hyvä ja toinen paha. Dualismia edustaa esimerkiksi zarathustralaisuus ja manikealaisuus.

Suurin osa monoteisteista on sitä mieltä, että jo määritelmältään monoteismi on yhteensopimaton polyteismin kanssa. Siitä huolimatta monet polyteististen uskontojen seuraajat usein käyttäytyvät monoteistien tapaan. Polyteistisissä järjestelmissä ihmiset usein uskovat useampien jumalien olemassaoloon, mutta palvovat vain yhtä heistä, jota he pitävät mahdollisena ylimpänä jumalana. Käytäntöä kutsutaan henoteismiksi. Myös polyteististen uskontojen sisällä on monoteistisiä dogmaattisia jumaluusoppeja, kuten esimerkiksi jotkut hinduismin koulukunnat, jotka katsovat monien jumalien edustavan todellisuudessa yhtä jumalista voimaa.

Zarathustralaisuutta pidetään usein varhaisimpana yksijumalisena uskontona, vaikka tämä ei tarkalleen ottaen pidä paikkaansa koska pääjumala Ahura Mazda ei ole ainoa luojajumala.(Ahura Mazda on ainoa luojajumala mistä lähde) . Joidenkin teorioiden mukaan juutalaisuus olisi saanut vaikutteita sekä zarathustralaisuudesta että kreikkalaisesta filosofiasta ennen muuttumistaan nykyiseen monoteistiseen muotoonsa. Varhaisemman juutalaisuuden oletetaan opettaneen ainoastaan, että Jahve on heimojumala, joka oli Abrahamin jälkeläisten suojelija ja herra tai vastaavasti, että Jahven lisäksi on muita jumalia, mutta juutalaisten palvoma oli niistä vahvin. Tämä historiallinen näkemys ei ole sopusoinnussa kolmen monoteistisen uskonnon - juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin itseymmärryksen kanssa, joka sisältää ajatuksen alkuperäisestä, oikeasta jumalasta ja pitää muita jumalia epäjumalina, joita palvotaan vain väärin perustein.

Professori Simo Parpola kirjoitti Helsingin Sanomissa 16.1.1992: ”Juutalaisten väite, että heidän uskontonsa olisi ollut itsenäisesti syntynyt ja maailmassa ensimmäinen monoteistinen eli yksijumalainen uskonto, ei kestä tieteellistä tarkastelua.”

Kristillinen usko kolminaisuuteen on monoteismia sikäli, että kyseessä on kristillisen opin mukaan ainoastaan yhden jumalan monet kasvot. Monet juutalaiset, muslimit ja tietyt kristinuskon haarat kuitenkin kyseenalaistavat tämän näkemyksen. Nämä arvostelijat perustelevat, että kristinusko on itse asiassa "triteismi", jossa on kolme toisistaan selvästi poikkeavaa eri jumalaa - Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Kristillisen väärinkäsityksen mukaan maailman ensimmäisenä monoteistisenä uskontona on joskus pidetty faarao Ekhnatonin luomaa atonismia, jossa auringonjumala, Aton, tunnustettiin ainoaksi olemassa olevaksi jumalaksi. Ekhnaton yritti korvata vanhojen jumalien palvonnan auringon palvonnalla. Varsinkin kristityt historiankirjoittajat ovat nähneet tässä kehitystä yksijumalaisuuden suuntaan. Tämä käsitys sisältää virheen. Auringonpalvonta ei suinkaan ollut Ekhnatonin keksintö, vaan se on peräisin yhteiskuntakehityksen varhaisemmalta kaudelta, ajalta, jolloin palvottiin luonnonilmiöitä.

Kristityt ajattelevat usein, että yksijumalainen uskonto on jotenkin parempi kuin monijumalainen. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että monijumaliset uskonnot ovat yleensä hieman suvaitsevaisempia kuin yksijumaliset. Historia näyttää osoittavan, että uskonnollisen suvaitsemattomuuden nousu osuu yksiin yksijumalaisten uskontojen nousun kanssa.

Muun muassa seuraavia uskontoja on pidetty yksijumalisina:

• Eräät hindulaisuuden muodot
• Islam
• Jehovan todistajat
• Juutalaisuus
• Krishna-tietoisuus (harekrishnalaisuus)
• Kristinusko
• Manikealaisuus
• Myöhempien aikojen pyhien Kristuksen kirkko (Mormonit)