Teismi
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa parantamaan artikkelia lisäämällä asianmukaisia lähteitä. |
Teismi (kreik. theos, jumala) eli jumalisuus on käsitys, jonka mukaan on olemassa jumala tai jumalia. Niitä, jotka eivät usko jumalan olemassaoloon, kutsutaan ateisteiksi.
Englannin kieleen käsitteen teismi otti käyttöön Ralph Cudworth vuonna 1678. Sana on luultavasti omaksuttu vastakohdaksi sanalle ateismi, joka tunnetaan vuodelta 1587.
Erään suppeamman määritelmän mukaan teismi on uskonnoissa käsitys, jonka mukaan jumala on henkilöllinen ja yliluonnollinen, luonut kaikkeuden ja ylläpitää sitä tai vaikuttaa siinä yhä.
Deismi sekä panteismi eli kaikkijumalisuus luokitellaan usein teismin alalajeiksi.
Ajatusta, jonka mukaan maailman olemassaolon ja luonnonjärjestyksen takana on jumala, mutta tämä ei kuitenkaan enää aktiivisesti toimi maailmassa, kutsutaan deismiksi.
Panteismi eli kaikkijumalisuus tarkoittaa käsitystä, jonka mukaan kaikki on jumalaa. Panenteismi muistuttaa panteismia siinä, että se näkee kaiken maailman olevan jumalassa, mutta jumala on kuitenkin jotain maailmaa suurempaa.
Uskontoihin tutkimuksessa jaotellaan erilaisia uskontoja niiden jumalakäsityksen mukaan. Yhteen jumalaan uskovia kutsutaan monoteisteiksi eli yksijumalisiksi ja moneen jumalaan uskovia polyteisteiksi eli monijumalisiksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Käsitysten luokittelu
Käsitykset jumalan olemassaolosta:
- Teismi, käsitys jonka mukaan on olemassa jumala tai jumalia.
- Ateismi, käsitys jonka mukaan ei ole olemassa jumalaa tai jumalia.
Olemassaoloa eli ontologiaa koskevina käsityksinä teismi ja ateismi ovat ainoat mahdolliset, sillä olemassaolon ja olemattomuuden välillä ei ole välimuotoa. Henkilö on siis joko teisti tai ateisti.
Muut kannat ovat tietoa koskevia kantoja, eivät olemassaoloa koskevia kantoja. Esimerkiksi agnostismi on tietoteoreettinen käsitys, ei ontologinen. Jos henkilö sanoo olevansa agnostikko, hän on joko (agnostinen) teisti tai (agnostinen) ateisti.
Erään uskonnon määritelmän mukaan uskonto on järjestäytynyttä jumalauskoa eli teismiä. Usein ateismista ja (ateistisesta) agnostismista puhutaan yhdessä ei-teisminä tai uskonnottomuutena.
[muokkaa] Monoteismi ja polyteismi
Teismin kaksi pääluokkaa ovat:
- Polyteismi, käsitys, jonka mukaan on olemassa useita jumalia
- Monoteismi, käsitys, jonka mukaan on olemassa vain yksi jumala.
Yksijumalisia uskontoja ovat esimerkiksi juutalaisuus, kristinusko ja islam. Monijumalisia uskontoja ovat esimerkiksi Kreikan ja Rooman vanhat uskonnot, tietyt hindulaisuuden haarat ja monet luonnonkansojen uskonnot mukaan lukien suomenkielisten kansojen vanhat uskonnot.
Muita luokkia ovat:
- Animismi: käsitys, jonka mukaan luonnossa on lukematon määrä jumalia ja henkiä.
- Monolatria: Käsitys, jonka mukaan on olemassa useita jumalia, mutta vain yhtä tulee palvoa
- Henoteismi: Käsitys, jonka mukaan on olemassa useita jumalia, mutta yksi niistä on korkein.
- Katenoteismi: Käsitys, jonka mukaan on olemassa useita jumalia, mutta vain yhtä vuorollaan tulee palvoa.
[muokkaa] Teismi ja uskonnot
On olemassa teistisiä eli jumalauskoisia ja ei-teistisiä eli jumalattomia uskontoja:
- Eräitä teistisiä uskontoja ovat: kristinusko, juutalaisuus, islam, zarathustralaisuus, Bahá'í ja sikhiläisyys.
- Eräitä ei-teistisiä uskontoja ovat: taolaisuus, kungfutselaisuus ja zenbuddhalaisuus.
[muokkaa] Ateismi
Ateismi on (yleisesti ottaen) elämänkatsomus, jonka mukaan jumalia ole olemassa.
Yleisesti erotetaan kaksi ateismin lajia.
- Negatiivinen ateismi, uskon puute jumalaan tai jumaliin.
- Positiivinen ateismi, käsitys, jonka mukaan jumalaa tai jumalia ei ole olemassa.
[muokkaa] Agnostismi
Sanan agnostismi keksi T. H. Huxley, ”Darwinin bulldoggi”, noin vuonna 1869. Tästä lähtien sanaa on käytetty erilaisissa merkityksissä.
Filosofisessa merkityksessä agnostismi on käsitys, jonka mukaan ei ole mahdollista tietää, onko jumalia olemassa vai ei. Tässä mielessä agnostismi on tietoteoreettinen kanta, joka koskee mahdollisen tiedon rajoja. Agnostismin mukaan ei ole mahdollista tietää, onko jumalia olemassa vai ei. Tätä kantaa kutsutaan tietoteoreettiseksi agnostismiksi tai positiiviseksi agnostismiksi.
Toisessa, yleisön keskuudessa tunnetummassa sanan merkityksessä agnostismi on henkilökohtainen kanta. Kun henkilö kuvailee itseään agnostikoksi, hän useimmiten tarkoittaa jompaa kumpaa seuraavista asioista:
- Hän ei ota kantaa jumalan olemassaoloon puolesta tai vastaan.
- Hän ei ole päättänyt, uskooko jumalan olemassaoloon vai ei.
Tätä kantaa kutsutaan henkilökohtaiseksi agnostismiksi tai heikoksi agnostismiksi.
Agnostikko voidaan suomentaa tilanteesta riippuen joko uskonnottomaksi tai epäilijäksi. Jos henkilö sanoo olevansa agnostikko, hän useimmiten on joko uskonnoton (ateisti) tai uskovainen, joka ei ole varma uskooko hän uskontonsa jumalaan vai ei. Ennen agnostismi-sanan tulemista tunnetuksi puhuttiinkin vain uskonnottomista tai (uskonnollisista) epäilijöistä.
Jos Thomas Huxleyn keksimää sanaa ei olisi olemassa, agnostismin sijaan puhuttaisiin siis joko
- uskonnottomista, ei-teisteistä tai ateisteista
- uskonnollisista epäilijöistä tai epäilevistä uskovaisista.
[muokkaa] Katso myös
- Ateismi
- Evidentialistinen teismi
- Jumalan olemassaolo
- Todellisuuskäsitys
- Usko
- Uskonnottomuus
- Vapaa-ajattelu
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Baggini, Julian (2005): Ateismi: Lyhyt johdanto. (Alkuteos: Atheism: A Very Short Introduction, 2003.) Suomentaneet Erkki Hartikainen, Suvi Laukkanen ja Paula Vasama. Kustannus Oy Vapaa Ajattelija. ISBN 951-98702-1-0.
- Churchland, Patricia Smith (2004): Neurofilosofia. (Alkuteos: Brain-Wise: Studies in Neurophilosophy, 2002.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 952-5202-81-X.
- Dennett, Daniel C. (2006). Taika murtuu: Uskonto luonnonilmiönä. (Alkuteos: Breaking the Spell: Religion as a Natural Phenomenon. Penguin Group, 2006.) Helsinki: Terra Cognita.
- Harris, Sam (2006). Uskon loppu: Vetoomus rationaalisuudesta tärkeissä päätöksissä. (Alkuteos: The End of Faith: Religion, Terror, and the Future of Reason. W.W. Norton & Company, 2004.) Helsinki: Terra Cognita.
- Hartikainen, Erkki (1980). Tieteellinen maailmankatsomus. 2., tarkistettu painos. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry.
- Niiniluoto, Ilkka (1994): Järki, arvot ja välineet: Kulttuurifilosofisia esseitä. (2. painos 2001). Helsinki: Otava. ISBN 951-1-13060-9.
- Niiniluoto, Ilkka (1984). Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-08016-4
- Paloheimo, Eero (2002). Megaevoluutio. Porvoo: WSOY. ISBN 951-0-26913-1
- Puolimatka, Tapio (2005): Usko, tieto ja myytit. Helsinki: Tammi. ISBN 951-26-5347-8.
- Pyysiäinen, Ilkka (2005). Synti: Ajatuksin, sanoin ja töin. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30141-8
- Saari, Kari (2000). Vapaa-ajattelijan käsikirja. Helsinki: Oy Vapaa Ajattelija Ab. (Uusintapainos vuoden 1993 teoksesta).
- Selin, Risto (2001): Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa. ISBN 952-5329-19-4.
- Swinburne, Richard: Tuntematon tekijä: Jumalan olemassaolo ja tieteellinen maailmankuva. Helsinki: Kirjapaja, 1997. ISBN 9516254365
- Stein, Gordon (1987): Kuinka väittelet teistin kanssa (ja voitat). (Alkuteos: How to argue with a theist (and win).) Suomeksi toimittanut ja kääntänyt Kimmo Sundström. Helsinki: Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab.
- Tuomela, Raimo (1983): Tiede, toiminta ja todellisuus: Tieteellisen maailmankäsityksen filosofiset perusteet. Filosofian kirjasto 11. Helsinki: Gaudeamus. ISBN 951-662-334-4.
- Uskonnonfilosofia. Toimittaneet Timo Helenius, Timo Koistinen ja Sami Pihlström. Helsinki: WSOY. ISBN 951-0-27403-8
[muokkaa] Englanniksi
- Dawkins, Richard (2006). God Delusion, The. Bantam Books. ISBN 0-618-68000-4.
- Everitt, Nicholas (2004). The Non-existence of God: An Introduction. London: Routledge. ISBN 0415301076.
- Flew, Antony (1966). God and Philosophy. London: Hutchinson & Co.
- Flew, Antony (1984a). God, Freedom, and Immortality: A Critical Analysis. Buffalo, New York: Prometheus. ISBN 0879751274.
- Flew, Antony (1984b). The Presumption of Atheism. Amherst, New York: Prometheus Books.
- Harbour, Daniel (2001). An Intelligent Person's Guide to Atheism. London: Duckworth. ISBN 0715632299.
- Krueger, D. E. (1998). What is Atheism?: A Ahort Introduction. New York: Prometheus. ISBN 1573922145.
- Le Poidevin, R. (1996). Arguing for Atheism: An Introduction to the Philosophy of Religion. London: Routledge. ISBN 0415093384.
- Mackie, J. L. (1982). The Miracle of Theism: Arguments for and Against the Existence of God. Oxford: Oxford University Press. ISBN 019824682X.
- Martin, Michael (1990). Atheism: A Philosophical Justification. Philadelphia, Pennsylvania: Temple University Press. ISBN 0877229430.
- Martin, Michael, & Monnier, Ricki (toim.) (2003). The impossibility of God. Amherst, New York: Prometheus. ISBN 1591021200
- Mills, D. (2004). Atheist Universe. Berkeley, California: Ulysses Press, 2006. Tulossa.
- Nielsen, Kai (1985). Philosophy and Atheism. Buffalo, New York: Prometheus. ISBN 0879752890.
- Nielsen, Kai (2001). Naturalism and Religion. Amherst, New York: Prometheus. ISBN 1573928534
- Sharpe, R. A. (1997). The Moral Case Against Religious Belief. London: SCM Press. ISBN 0334026806.
- Smith, George H. (1990). Atheism, Ayn Rand, and Other Heresies. Buffalo, New York: Prometheus.
- Smith, George H. (1979). Atheism: The Case Against God. Buffalo, New York: Prometheus. ISBN 087975124X.
- Smith, George H. Why Atheism? Amherst, New York: Prometheus Books. ISBN 1573922684
- Sobel, Jordan H. (2004). Logic and Theism: Arguments for and Against Beliefs in God. Cambridge: Cambridge University Press.
- Stenger, Victor J. (2003). Has Science found God?: The Latest Results in the Search for Purpose in the Universe. Amherst, New York: Prometheus. ISBN 1591020182
