Nahkiaiset
Wikipedia
| Nahkiaiset | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
Nahkiaiset (Petromyzonidae) ovat alkeellisia leuattomia selkärankaisia, joilla on sarveishampaiden reunustama pyöreä imusuu. Nahkiaisia ei pidetä kaloina niiden erilaisen ruumiinrakenteen vuoksi. Nahkiaisia on tunnistettu 40 eri lajia. Aikuiset voivat kasvaa 13–100 cm pituisiksi. Suomessa esiintyviä lajeja ovat nahkiainen ja pikkunahkiainen.
Nahkiaisella on kidukset, jotka aukeavat ruumiin sivuille muodostaen seitsemän reiän rivin. Niillä on myös yksi sierain pään yläosassa. Nahkiaisilla on leuaton, hampaallinen ja pyöreä suu, jolla ne imevät verta kaloista. Nahkiaisilla ei ole luustoa, suomuja eikä parillisia eviä.
Nahkiaisten matomaisia toukkia kutsutaan likomadoiksi tai ammokeeteiksi, ja ne elävät pohjaliejussa. Toukat syövät pohjan hajoamatonta orgaanista ainesta ja pikkueläimiä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nahkiainen
Nahkiainen (Lampetra fluviatilis) on vaelluskala, joka nousee loppukesällä tai syksyllä merestä jokiin kutemaan. Elämänsä ensimmäiset 4–5 vuotta se viettää joessa toukkana. Sen jälkeen aikuinen nahkiainen elää 1–3 vuotta meressä ennen paluutaan kutemaan jokeen. Nahkiainen ei ole "jokiuskollinen", niin kuin vaelluskalat yleensä. Kutu tapahtuu keväällä, ja sen jälkeen kuteneet nahkiaiset kuolevat. Nahkiaisia esiintyy yli 30 Itämereen laskevassa joessa. Nahkiaisista on olemassa myös pelkästään sisävesissä eläviä kantoja. Ne nousevat järvistä pieniin virtaaviin vesiin. Näitä järvinahkiaisiksi kutsuttuja kaloja esiintyy Vuoksen, Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöissä. Täysikasvuiset nahkiaiset ovat 25–35 cm pitkiä. Nahkiainen on Satakunnan maakuntakala.
[muokkaa] Pikkunahkiainen
Pikkunahkiainen (Lampetra planeri) on yleinen sisävesissä Lappiin saakka. Se kasvaa 12-18 cm pituiseksi ja elää koko ikänsä pienissä, virtaavissa vesissä. Pikkunahkiaisen ja nahkiaisen erottaminen toisistaan toukkavaiheessa on vaikeaa, mutta täysikasvuisena lajit erottaa siitä, että alle 18 cm pituisella nahkiaisella ei ole vielä täysin kehittynyttä mätiä tai maitia, mutta pikkunahkiaisella on. Toukkavaiheen jälkeen pikkunahkiainen ei enää syö, vaan kutee ja sen jälkeen kuolee.
[muokkaa] Merinahkiainen
Suomessa tavataan satunnaisesti merinahkiaista (Petromyzon marinus), joka on selvästi nahkiaista suurempi ja väriltään kirjava. Merinahkiaisen varsinaista esiintymisaluetta on Pohjois-Atlantti, josta se on levinnyt myös Pohjois-Amerikan suuriin järviin.
[muokkaa] Elintarvikkeena
Nahkiainen on melko rasvainen ja ruodoton. Sitä myydään usein paistettuna tai savustettuna. Lihassa on hienostunut maku, ja se sopii mainiosti myös grillattavaksi ja erilaisiin muhennoksiin. Keskiajalla vaikuttanut italialainen humanisti Platina mainitsee, että hän ostaa päivittäin näitä pienen ankeriaan näköisiä otuksia. Kirjassaan hän selostaa varsin seikkaperäisesti, miten hän paistaa ne uppokeittämällä öljyssä ja kuinka valmistaa kastikkeen.
