New York Dolls

Wikipedia

New York Dolls

Toiminnassa	1971-1977, 2004-
Kotipaikka	New York, Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Tyylilaji	glam punk protopunk
Levy-yhtiö	Roadrunner Records
Jäsenet	David Johansen (1971–1977, 2004–) Sylvain Sylvain (1971–1977, 2004–) Steve Conte (2004–) Sam Yaffa (2004–) Brian Delaney (2004–) Brian Koonin (2004–)

New York Dolls on yhdysvaltalainen rock-yhtye, joka perustettiin vuonna 1971, mutta hajosi vuonna 1977. Yhtye perustettiin uudelleen vuonna 2003. Yhtye oli sen ensimmäisinä vuosina tyyliltään ja musiikiltaan protopunkia ja lukeutui näin punk rockin edelläkävijöihin. Tämä glam-yhtye sai nopeasti mainetta erikoisen lavapukeutumisensa ansiosta. Alun perin vitsinä lähtenyt meikkaaminen ja naisten vaatteisiin pukeutuminen kuitenkin vakiintui yhtyeen ulkomuodoksi. Yhtyeellä oli suuri vaikutus 1980-luvun alun glam rock-aikakauteen ja tämän ajan menestysyhtyeisiin, kuten Hanoi Rocksiin.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Yhtyeen hajoaminen
- 2.1 Jäsenet yhtyeen hajoamisen jälkeen
3 Yhtyeen vaikutus rock-musiikkiin
4 Yhtyeen uudelleen perustaminen
5 Kokoonpano
- 5.1 Nykyinen
- 5.2 Alkuperäinen
6 Albumit
7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Vuonna 1971 New Yorkissa yhtyeen New York Dolls muodostivat laulaja David Johansen, kitaristit Johnny Thunders ja Rick Rivets, basisti Arthur "Kiler" Kane sekä rumpali Billy Murcia. Rivets kuitenkin korvattiin pian muutaman kuukauden kuluttua Sylvain Sylvainilla. Yhtyeen ensimmäinen esiintyminen oli jouluaattona 1971 huonomaineisessa köyhien yömajassa Endicott Hotelissa.

New York Dolls sai läpimurtonsa, kun Rod Stewart pyysi yhtyettä lämmittelijäkseen Lontoon konserttiinsa. Yhtyeen ensimmäinen suuri takaisku oli rumpali Billy Murcian tahaton tukehtuminen vuonna 1972. Onnettomuus sattui, kun Murcia oli käyttänyt liikaa huumeita yhdessä alkoholin kanssa jo monta yötä. Tämän jälkeen yhtyetoverit laittoivat hänet kylmään kylpyyn ja kaatoivat kahvia hänen kurkustaan alas, jolloin Murcia tukehtui. Onnettomuuden aikoihin yhtye oli tekemässä ensimmäistä levytyssopimustaan Englannissa. Vapaaksi jääneen rumpalin paikan otti vastaan Jerry Nolan.

Yhtyeen musiikkiin vaikutti perinteinen rhythm and blues, varhainen The Rolling Stones, MC5, The Stooges, amerikkalaisten tyttöbändien kappaleet ja glam rockin klassikot Marc Bolan ja David Bowie.

Yhtyeen ulkoasu oli tyypillinen esimerkki glam rock-tyylistä. Yhtye yhdisti perinteisen Rolling Stonesin rock ja rock 'n' roll-tyyliin naisellisen ja transvestiitti-tyylisen pukeutumisen. Yhtye vakiinnutti naisellisen tyylin erääksi yleisimmistä rockin eri genrejen piirteistä ja teki siitä glam rockin kautta hyväksyttyä.

New York Dolls julkaisi ensimmäisen albuminsa New York Dolls vuonna 1973. Levyn musiikillinen tyyli oli aggressiivinen ja räväkkä. Esimerkiksi Stereo Review lehti totesi New York Dollsien kitaroiden kuulostavan kuin ruohonleikkureilta. Levyn tuotti Todd Rundgren ja se julkaistiin Mercury Records levy-yhtiöltä. Levy sai hyvät arvostelut, mutta sen myynti jäi silti heikoksi. Myöhemmin levyn arvostus on kasvanut, esimerkiksi Rolling Stone-popkulttuurilehti listasi ko. levyn maailman 213. parhaimmaksi albumiksi kautta aikojen.

Vuonna 1974 New York Dolls julkaisi toisen albuminsa Too Much Too Soon, jonka tuotti Sex George "Shadow" Morton. Kriitikot ylistivät levyä, mutta itse yleisö oli vielä vähemmän vaikuttunut tästä toisesta levystä kuin ensimmäisestä. Creem Magazinen äänestyksessä yhtye valittiin parhaimmaksi sekä huonoimmaksi vuoden 1973 tulokkaaksi.

[muokkaa] Yhtyeen hajoaminen

Johnny Thunders ja Jerry Nolan lähtivät yhtyeestä vuonna 1975 muodostamaan The Heartbreakersia yhdessä kitaristi Walter Luren ja entisen Television-basisti Richard Hellin kanssa. Hell korvattiin pian Billy Rathilla ja The Heartbreakers esiintyi yhdessä New York Dollsin perillisyhtyeen The Sex Pistolsin kanssa vuonna 1976. Tällä aikaa jäljelle jäänyt New York Dolls esiintyi aina eri muusikoiden taustatuen avulla. Tunnetuin New York Dollsin riveissä tänä aikana ollut muusikko oli Blackie Lawless. Tynkä-New York Dolls hajosi 1977. Hajoamisen syiksi voidaan sanoa Johnny Thundersin ja Jerry Nolanin vakava heroiiniriippuvuus sekä yhtyeen managerin Malcolm McLarenin yhtyeeseen kohdistuneet ulkonäkö- ja aatemuokkaukset.

Yhtyeen hajoamisen jälkeen julkaistiin vielä julkaisemattomista demo-nauhoista kasetti vuonna 1981. Myöhemmin sama nauha julkaistiin CD:nä ja LP:nä vuoden 2006 alussa.

[muokkaa] Jäsenet yhtyeen hajoamisen jälkeen

Tämän jälkeen Johnny Thunders keikkaili The Heartbreakersin kanssa, kunnes tämäkin yhtye passivoitui ja lopulta hajosi kokonaan. 1980-luvulla Johnny Thunders kasasi erilaisia kokoonpanoja ja levytti hyvin vastaanotettun sooloalbumin So Alone, jolla soittivat lisäksi Sex Pistolsin Steve Jones ja Paul Cook. Johnny Thunders ei kuitenkaan koskaan päässyt täysin eroon huumeista vaan hänen soittamistaitonsakin huononivat entisestään. Johnny Thunders katosi vuodeksi vuonna 1990 ja vuotta myöhemmin vuonna 1991 hän löytyi heroiinin ja metadonin yliannostukseen kuolleena neworleansilaisesta hotellista. Samoin pari kuukautta myöhemmin Jerry Nolan kuoli aivohalvaukseen vuonna 1992.

David Johansen siirtyi yhtyeen hajoamisen jälkeen menestyneelle soolouralle. Johansenin yhtyeissä soitti käytännössä koko ajan myös Sylvain Sylvain. Johansen ja Sylvain soittivat New York Dollsin tyyliä mukaillen. Johansen siirtyi poppiin ja teki mm. tanssihitin Hot Hot Hot, kunnes taas 1990-luvulla vaihtoi tyylinsä bluesiin ja folkiin keikkailen nimellä David Johansen and The Harry Smiths.

Sylvain Sylvain perusti oman yhtyeensä The Criminalsin, jonka jälkeen teki yhden soololevyn keikkailen samalla David Johansenin kanssa. Myöhemmin Sylvain alkoi New Yorkissa taksikuskiksi, jota hän kuvaili maailman surkeimmaksi työksi.

[muokkaa] Yhtyeen vaikutus rock-musiikkiin

Yhtye vaikutti koko aikakauden yhtyeisiin ja muusikoihin, kuten KISS, Hanoi Rocks, Blondie, The Ramones, XTC, Mötley Crüe, Guns N' Roses, The Damned ja The Smithsin Morrissey. Yhtyeellä oli myös vaikutus Sex Pistolsiin, jonka kitaristi Steve Jones sanoi häpeävänsä kuinka paljon kopioikaan Johnny Thundersia. Erityisesti 1980-luvun alussa Hanoi Rocks muokkasi, kehitti ja toi uudelleen esille New York Dollsin ja Johnny Thunders & The Heartbreakersin aloittaman hard- ja glam rockillisen linjan, joka poiki useita menestysyhtyeitä, kuten juuri Mötley Crüe ja Guns N' Roses.

[muokkaa] Yhtyeen uudelleen perustaminen

Morissey organisoi yhtyeen perustamisen uudelleen vielä jäljellä olleiden jäsenten eli Sylvainin, Johansin ja Kanen kanssa Meltdown Festivalsilla vuonna 2004. Alku näytti lupaavalta Morisseyn julkaisemien LP:den ja DVD:den ja erityisesti elokuvan New York Doll julkaisemisen myötä. New York Dollissa esiintyivät kaikki elossa olevat New York Dolls-jäsenet ja se kertoi Kanen näkökulman uudelleen syntyvästä New York Dollsista. Arthur Kane kuitenkin kuoli yllättäen 13. heinäkuuta 2004 leukemiaan.

Heinäkuussa 2005 Sylvain ja Johansen ilmoittivat alkavansa keikkailevansa ja julkaisevansa uuden albumi. Uusi yhtyeen historian kolmas albumi One Day It Will Please Us to Remember Even This julkaistiin 25. heinäkuuta 2006. Albumilla soittavat yhtyeen uudet jäsenet kitaristi Steve Conte, rumpali Brian Delaney kosketinsoittaja Brian Koonin ja suomalainen basisti Sam Yaffa, joka on toisen tunnetun glam rock-yhtyeen Hanoi Rocksin alkuperäinen basisti. Heinäkuun 20. päivänä esiintyi Late Night with Conan O'Brien ohjelmassa, jota seurasi live-esiintyminen WXPN All About The Music Festivalilla ja 22. heinäkuuta yhtye esiintyi The Henry Rollins Showssa. Elokuun 18. päivänä New York Dolls esiintyi ilmaiskonsertissa 9000 fanille New Yorkin South Street Seaportissa. Näin yhtye teki erittäin voimakkaan ja muistettavan comebackin.