Nuorsuomalaiset

Wikipedia

Nuorsuomalainen Puolue (1994–1997) Nuorsuomalaiset (1997–1999)



Perustettiin	1994
Lopetti toimintansa	1999

Äänenkannattaja	LIVE!

Eduskuntavaalit	1995–1999
paras tulos 2 (1995) 2,81 % (1995)	huonoin tulos - (1999) 1,05 % (1999)

Hallitukset	puolue ei osallistunut hallituksiin


Jäsenyydet (Suomi)
Jäsenyydet (kansainv.)

Nuorsuomalaiset r.p. oli suomalainen 1990-luvun jälkipuoliskon toiminut puolue, jolla oli parhaimmillaan kolme kansanedustajaa. Puolue oli aatteellisesti hieman epämääräinen, mutta se luetaan lähinnä liberaalien puolueiden joukkoon. Puolueen alkuperäinen nimi oli Nuorsuomalainen puolue samannimisen 1894–1918 toimineen puolueen mukaan, mutta nimeä lyhennettiin vuonna 1997. Kannattajien mukaan puolueilla oli sama aatteellinen pohja, kriitikot olivat tästä eri mieltä. Nuorsuomalaisten kansanedustajat olivat Ph.D. Risto E. J. Penttilä, VTT Jukka Tarkka ja Risto Kuisma.

Poliittisena ensijulkaisuna toimi vuonna 1994 julkaistu Ultimatum Isänmaalle, jonka kirjoittivat Penttilä, Jaakko Tapaninen ja Janne Jutila. Historiasta väitellyt Jukka Tarkka oli mm. tunnettu kolumnisti ja tietokirjailija. Puolueen tunnuslauseena oli "Liberaalia talouspolitiikkaa ja humaania sosiaalipolitiikkaa". Jälkimmäisen kulmakiviä olivat mm. perustulo, palvelusetelit ja valinnanvapaus, esimerkiksi puolue vastusti monia tuolloin vähemmistöjen oikeuksia rajoittaneita lakeja.

Kriitikkojen mielestä puolue profiloitui etenkin oikeistolaisilla talouspoliittisilla linjauksilla (tosin niihin kuului mm. vaatimus pääomatuloveron ja perintöveron korottamisesta) sekä kahden tohtorinsa ulkopoliittisella innostuksella. Puolustajat taas korostivat puolueen ohjelman parantavan eniten juuri köyhien asemaa ja johtavan täystyöllisyyteen.

Sen sijaan puolueen liberaalit ja nuoret olivat aika tyytymättömiä puolueen kahden kansanedustajan joihinkin epäliberaaleihin näkemyksiin, kuten asevelvollisuuden kannattamiseen ja henkilökohtaisten vapauksien rajoittamiseen päihdeasioissa, vaikka puolue olikin selvästi eduskunnan liberaaleimpia ellei liberaalein. Lisäksi Ultimatumissa puolustetuista ympäristöhaittaveroista peräännyttiin.

1990-luvun alun lama ja sosiaalivaltion purkamistarpeet oli kasvualusta Nuorsuomalaisiksi kulminoituneelle poliittiselle liikehdinnälle. Puolue käytti ennalta vuoden 1995 vaaleissa lähes kahden kansanedustajan puoluetuen suuruisen summan (n. kaksi miljoonaa markkaa edustajaa kohden). Koska vaaleissa äänisaalis jäi paljon aiempien kyselyjen lupaamaa alhaisemmaksi, kansanedustajia tulikin vain edellä mainitut kaksi, minkä vuoksi puolue joutui toimimaan niukoin resurssein. Puolue joutui jatkuvasti muiden puolueiden hyökkäilyjen kohteeksi, ja vaikka sen kannatus oli mielipidetiedusteluissa välillä 6 prosentin yläpuolella (1996)^lähde?, lopulta puolueen medianäkyvyys lähes katosi. Se ei myöskään onnistunut profiloitumaan selkeän liberaalina tai muutenkaan selkeästi, joten puolueen sanoma jäi kansan enemmistölle epäselväksi, ja vuoden 1999 vaaleissa sen kannatus jäi reiluun prosenttiin.

Sosialidemokraattisen puolueen uusmaalainen kansanedustaja Risto Kuisma teki lyhyen visiitin Nuorsuomalaistenkin eduskuntaryhmän jäseneksi. Kuisman mukaan päästäminen katsottiin liberaaleissa piireissä opportunismin huipentumaksi. Käytännössä Kuisma halusi laajentaa nuorsuomalaisten kannatusta pienen liberaalipiirin ulkopuolelle, jolloin muodostui vedenjakaja Kuisman edustaman populismin ja Tarkan edustaman elitismin välille. Kuisma perusti myöhemmin oman puolueen, Remonttiryhmän, ennen paluutaan SDP:hen.

Vuonna 1998 Nuorsuomalaiset tekivät Liberaalisen Kansanpuolueen kanssa aiesopimuksen puolueiden yhdistämisestä vaalien jälkeen. Maaliskuun 1999 eduskuntavaaleissa sekä Nuorsuomalaiset että LKP jäivät ilman paikkoja. Puoluejohdon ajamana Nuorsuomalaisten enemmistö päätti että puolue lopettaa poliittisen toiminnan ja hakee poistamista puoluerekisteristä. Tällä kannalla oli erityisesti Jukka Tarkka. Vähemmistöön jääneet eivät jatkaneet puoluetoimintaa puolueena. Yhdistyminen jäi toteutumatta ja edellinen puolue käytännössä lakkasi olemasta. Nuorsuomalaisten puolueohjelmasta suurin osa jäi toteutumatta. On arvioitu, että puolueen aktiiveista suurin osa vetäytyi politiikasta, osa siirtyi kansalaisjärjestöjen puolelle ja loput jakautuivat moneen eri puolueeseen.

Nuorsuomalaiset ry:n perustivat syksyllä 1965 eräät Vapaamielisten Liiton puoluekanslian toimihenkilöt. Vuonna 1994 näistä jäljellä olevat valitsivat yhdistyksen puheenjohtajaksi Risto E. J. Penttilän, jonka johdolla yhdistys hakeutui puoluerekisteriin ja osallistui maaliskuun 1995 eduskuntavaaleihin. Yhdistys on nykyään jäljelle jääneiden jäsentensä perinneyhdistys.

1990-luvun Nuorsuomalaisia ei tule sekoittaa autonomian aikana toimineeseen Nuorsuomalaisiin eikä myöskään 1950-luvulla perustettuihin Nuoret Suomalaiset -nuorisojärjestöihin.