Okinawan taistelu

Wikipedia

Okinawan taistelu

Merijalkaväen sotilas tähtää konepistoolillaan japanilaista tarkka-ampujaa

Päivämäärä:	1. huhtikuuta 1945 – 21. kesäkuuta 1945
Paikka:	Okinawa, Japani
Lopputulos:	Liittoutuneiden voitto

Taistelijat

Japani

Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta (osallistui taisteluun vain laivastolla)

Komentajat

Mitsuru Ushijima

Simon Bolivar Buckner, Joseph Stillwell

Vahvuudet

130 000 sotilasta, 24 000 nostoväen sotilasta

aluksi 180 000, lopulta 548 000 merijalkaväen sotilasta

Tappiot

110 000 kuollutta, 7 455 vangittua, 16 laivaa,

7 800 lentokonetta

18 900 kuollut tai kadonnut, 38 000 haavoittunut, 33 096 haavoittunut muualla kuin taistelussa, 38 laivaa, 763 lentokonetta

Okinawan taistelu oli suuri taistelu Toisessa maailmansodassa. Se käytiin Tyynellä valtamerellä Okinawan saarella Japanin ja Yhdysvaltojen joukkojen välillä. Se oli Tyynenmeren sodan viimeinen saaritaistelu, ja suurin maihinnousutaistelu.

[muokkaa] Taustaa

Vaikka 1945 alkuun mennessä oli käynyt jo selväksi, että liittoutuneet voittaisivat Japanin, pelättiin Japanin vastahakoisuuden jatkavan taistelua useita vuosia. Tyynellämerellä kärsimistään takaiskuista huolimatta Japanilla oli tiukka ote Kaakkois-Aasiasta ja Kiinassa se oli jopa saavuttanut sotilaallisia voittoja vuonna 1944. Japanilaiset harkitsivat omien saartensa evakuoimista ja sodan jatkamista Korean, Mantšurian ja Kiinan tukikohdissa. Edeten Tyynenmeren poikki idästä saarelta toiselle amerikkalaiset saavuttivat Iwo Jiman maaliskuussa 1945. Seuraava kohde oli Japanin eteläisin saariso, Riukusaaret Formosan ja Kyushun puolivälissä. Suurin saarista oli Okinawa. Siitä tulisi mainio tukikohta, josta voitaisiin jatkaa itse Japaniin.

[muokkaa] Operaatio Jäävuori

USS Bunker Hilliin osui kaksi kamikaze-lentäjää

Amerikkalaiset kutsuivat Okinawan maihinnousua Operaatio Jäävuoreksi. Amiraali Nimitzin 5. laivastolla oli keskeinen rooli kuljettaa noin 180 000 USA:n 10. armeijan sotilasta. Amerikkalaisten tueksi tulivat neljä brittien lentotukialusta ja yksi taistelulaiva. Ilmaherruudestaan huolimatta amerikkalaiset pelkäsivät japanilaisten jatkuvia ilmahyökkäyksiä. Sekä Formosa ja Kyushu olivat vielä vihollisen käsissä ja japanilaiset turvautuivat yhä enemmän kamikaze-hyökkäyksiin, joilla voitiin tehdä valtavia tuhoja.

Okinawaa puolusti 130 000 japanilaista sotilasta (Japanin 32. armeija) ja saaren väestö oli peloteltu epätoivoisiin tekoihin. He uskoivat, että on parempi tehdä itsemurha, kuin alistua amerikkalaisten valtaan.

[muokkaa] Taistelu

Yhdysvaltain hyökkäyssuunnitelma

Yhdysvaltalaisia maihinnousujoukkoja Okinawan rannikolla 13.4.1945

Japanilaisia sotavankeja Okinawalla odottamassa kuulustelua.

Operaatio Jäävuori alkoi Kyushun ja Formosan lentotukikohtia vastaan tehdyillä iskuilla 1. huhtikuuta. Tarkoituksena oli ehkäistä laivastoa uhkaavat ilmahyökkäykset. Silti japanilaiset saivat satoja kamikazelentäjiä ilmaan. Ne vahingoittivat pahoin mm. USS Franklinia, joka oli pakko hinata pois. Brittien teräskantiset laivat kestivät hyökkäyksiä paremmin kuin amerikkalaisten puukantiset. Näistä tapahtumista huolimatta saattoalukset aloittivat hyökkäystä edeltävän sulkutulen. Keraman saareen saatiin ankkuripaikka hyökkäävälle laivastolle. Saarelta liittoutuneet löysivät uusimman muunnoksen kamikazesta: 350 itsemurhavenettä oli pakattu täyteen räjähteitä, kaikki oli tarkoitettu hyökkäävää laivastoa vastaan. Niiden kaappaaminen poisti suuren uhan liittoutuneiden laivoilta.

Samana päivänä aloitettiin maihinnousut. Harhautushyökkäys tehtiin kaakkoisrannalle, minne japanilaiset keskittivät voimansa. Todellinen maihinnousu tehtiin Hagusin länsirannalle. Se ei kohdannut vastarintaa, sillä japanilaiset aikoivat puolustautua vasta sisämaassa. Kun amerikkalaiset rakensivat sillanpääasemansa, japanilaiset lähettivät yli 350 itsemurhalentäjää. Yhdysvaltojen laivasto menetti kaksi hävittäjää ja muutaman pienemmän aluksen, mutta iski takaisin hyökkäämällä kohti Yamatoa, joka oli siihen mennessä maailman suurin taistelulaiva. Neljän tunnin ilmapommituksen jälkeen taistelulaiva upposi mukanaan neljä hävittäjää ja yhden risteilyaluksen. Tämä teki lopun Japanin laivastosta.

Kun amerikkalaiset etenivät syvemmälle sisämaahan, he törmäsivät Machinato-linjaan, joka oli valtaisa kallioon koverrettu bunkkerien ketju. Niiden tuhoaminen oli hidasta ja veristä. Taistelut vaativat amerikkalaisilta sisua, mitä ainakaan rankkasateet eivät lisänneet. Machinato-linja oli murrettu 24. huhtikuuta mennessä, mutta sitten piti ryhtyä jälleen hyökkäyksen Shurin linnaa vastaan, jonka alla oli tunnelien sokkelo. Se vallattiin 28. huhtikuuta sivustahyökkäyksillä ja lopullisesti vastarinta oli murskattu 21. kesäkuuta. Saaren pääkaupunki oli vallattu 27. toukokuuta. Koko ajan amerikkalaiset saivat vastaansa jatkuvia itsemurhahyökkäyksiä, mikä kulutti Japanin ilmavoimia, mutta teki myös selvää 21 amerikkalaisesta laivasta.

[muokkaa] Tappioista

Yhdysvaltalainen sotilas käyttää liekinheitintä japanilaisia vastaan

Japanilaisten menetykset olivat huikeat, mikä kertoo heidän epätoivostaan. Vähintään 110 000 miestä sai surmansa, mahdollisesti 20 000 lisää, sillä amerikkalaiset hautasivat heidät elävinä luoliin. Amerikkalaiset kun pitivät parempana sulkea puolustajat, kuin vaarantaa oma henki yrittämällä vangita heidät. Amerikkalaisten tappiot olivat 19 000 kaatuneen paikkeilla.

[muokkaa] Jälkiseuraukset

Okinawa oli tärkeä voitto ja Japani oli tuhonnut taistelussa omat meri- ja ilmavoimansa. Amerikkalaisten ilmahyökkäykset Japaniin lisääntyivät saaren valtauksen jälkeen. Mutta taistelu osoitti, kuinka epätoivoisesti japanilaiset puolustivat kotimaataan. Tämä sai amerikkalaiset turvautumaan atomipommiin sodan lopettamiseksi. He järkeilivät, kuinka valtavat tappiot tulisivat, jos Japaniin tehtäisiin maihinnousu. Niihin tuhoihin verrattuna atomipommin teho olisi pieni. Kahden atomipommin pudottaminen näin ollen lopetti sodan Tyynellämerellä ilman "Okinawa-tyylistä" hyökkäystä Japaniin.