Olaus Petri
Wikipedia
Olaus Petri (s. 6. tammikuuta 1493 – k. 19. huhtikuuta 1552) oli Wittenbergissä opiskellut ruotsalainen uskonpuhdistaja ja pappi. Hän saarnasi uskonpuhdistuksen puolesta ja käänsi Raamatun ruotsiksi. Olaus Petriä pidetään ruotsin kirjakielen isänä samaan tapaan kuin aikalaistaan Mikael Agricolaa suomen kielen isänä. Olaus Petri toimi 1531–33 Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan kanslerina. Häntä pidetään yleisesti Pohjoismaiden merkittävimpänä renessanssiajattelijana.
Olaus Petri laati lukuisia uskonnollisia kirjoituksia, mutta parhaiten hänet tunnetaan tuomarinohjeistaan, jotka julkaistiin ensi kerran painettuina vuonna 1616. Olaus Petrin tuomarinohjeet ovat olleet jo runsaan 360 vuoden lakikirjan johdantona sekä Ruotsissa että Suomessa. Vuosisatojen kuluessa tuomarinohjeista on tullut olennainen osa pohjoismaista oikeusperinnettä. Oikeusfilosofiassa hänen ajatuksensa luetaan usein luonnonoikeudelliseen koulukuntaan kuuluviksi.
[muokkaa] Olaus Petrin tuomarinohjeet
Olaus Petrin tuomarinohjeet kuuluvat pitkään tuomareille annettavien ohjeiden perinteeseen, jonka edustajia löytyy jo Vanhasta testamentista ja muinaisen Egyptin teksteistä. Ohjeet on kirjoitettu nasevaan tyyliin, ja niissä luetellaan Raamattuun, roomalaiseen ja kanoniseen oikeustraditioon sekä germaanis-pohjoismaisiin perinnäistapoihin liittyviä ohjeita, joista useat ovat edelleen voimassa. Erityisesti mukana olevat jo kirjoittamishetkellä vanhat sananlaskut ovat muodostuneet suomalaisen kansanperinteen osaksi: "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan." Osa valojen vannottamiseen liittyvistä käytännön ohjeista on menettänyt oikeudenkäytön myötä merkityksensä, mutta osa ohjeista on edelleen ajankohtaisia hyvän oikeudenkäytön perusteita: "Tuntemattoman miehen todistus ei kelpaa", tuo esille syytetyn oikeuden kuulustella todistajaa, mikä on herättänyt keskustelua terrorismioikeudenkäyntien yhteydessä.
Tuomarinohjeisiin sisältyy ajatus siitä, että rikollista rangaistaan tämän ojentamiseksi parempaan. Tämä ei ole oikeushistoriallisesti katsottuna mitenkään itsestään selvä ajatus, sillä Olaus Petrin aikana rangaistuskäytäntö pääasiassa ankaroitui, kun Ruotsi kehittyi keskitetysti hallituksi valtioksi. Ajan oikeuskäytännössä rangaistusten päätarkoituksena pidettiin usein kansan pelottamista ja jumalallisen koston toteuttamista jo maan päällä. Olaus Petrin näkemys sai laajempaa kannatusta oikeusfilosofien keskuudessa vasta valistusajalla.
Olaus Petrin myötätunto on tavallisen ihmisen puolella, mikä sopii Olaus Petrin edustaman varhaisen reformaation teologiseen linjaan. Tuomarin vastuuta toiminnastaan Jumalalle korostetaan, ja häntä varoitetaan useaan otteeseen välttämään aiheettomien tai liiallisten sakkojen määräämistä oman voiton toivossa. Ohjeissa painotetaan myös kansalaisten oikeusturvaa sekä yhteiskunnallista ja oikeudellista tasa-arvoa.
