Operaatio Fortitude
Wikipedia
Operaatio Fortitude oli toisessa maailmansodassa liittoutuneiden harhautusoperaatio, jolla oli tarkoitus suojata Normandiaan tapahtuva maihinnousu 6. kesäkuuta 1944.
Operaatio Fortitude koostui kahdesta harhautussuunnitelmasta. Operaation Fortitude North oli tarkoituksena saada saksalaiset uskomaan, että hyökkäys tulisi Norjaan. Fortitude South oli taas valesuunnitelma hyökkäyksestä Pas de Calais'hen, joka oli kaikkein sopivin ja todennäköisin maihinnousukohde Ranskassa.
[muokkaa] Fortitude North
Fortitude Northia varten luotiin kuvitteellinen yksikkö, brittien neljäs armeija. Väärää radioliikennettä lähetettiin runsaasti saksalaisten kaapattavaksi, ja tiedotusvälineille annettiin lausuntoja. Brittiläiset diplomaatit alkoivat myös tiedustella puolueettomalta Ruotsilta mahdollisuuksia muun muassa lentää tiedustelulentoja ja tehdä lentokoneilla hätälaskuja. Pyynnöt tehtiin ainoastaan, jotta saksalaiset saisivat tietoja niistä.
[muokkaa] Fortitude South
Kokonainen kuvitteellinen ensimmäinen amerikkalainen armeijaryhmä luotiin valerakennuksineen, varusteineen ja väärennettyine radioliikenteineen. Kenraali George S. Patton jopa mainittiin armeijaryhmän komentajana ja Eisenhower passittikin hänet eteläiseen Englantiin muka johtamaan maihinnousua. Saksalaiset olettivat myös, että Patton johtaisi maihinnousua, sillä olihan hän liittoutuneiden parhaimpia miehiä. Saksalaiset olivat luonnollisesti innokkaita löytämään paikan, johon maihinnousu tulisi ja olivat luoneet laajan vakoiluverkoston eteläiseen Englantiin. Valitettavasti jokainen näistä agenteista oli liittoutuneiden vangitsema, ja heidän nimissään lähetettiin viestejä, että hyökkäys tulisi todennäköisesti Pas de Calais'hen.
Samaan aikaan yöllä 6. kesäkuuta 1944 Normandian maihinnousun kanssa tehtiin "valemaihinnousu" Le Havren ja Dieppen väliselle rannikkokaistalle Normandian ja Calais'n välillä. Käytännössä brittien parhaat pommituslaivueet pudottivat kuuden tunnin ajan alumiinisilppua sekuntikellojen avulla siten, että saksalaisten tutkat näyttivät suuren laivaston lähestyvän Cap d'Antiferia. Saksalaiset rannikkopatterit ryhtyivät tulittamaan tutkan avulla lähestyvää saattuetta, jota päivän valjettua ei kuitenkaan näkynyt missään.
Jotta harhautus pysyisi yllä mahdollisimman kauan, sitä jatkettiin, vaikka taistelut Normandiassa olivat alkaneet, tekemällä häirintähyökkäyksiä tutka-asemia ja muita kohteita vastaan Pas de Calais'ssa. Harhautussuunnitelman ansiosta saksalaiset odottivat maihinnousua Pas de Calaishen vielä elokuussa ja olettivat, että hyökkäys Normandiaan on vain harhautus.
[muokkaa] Lähteet
- Brickhill, Paul (1956): Padonmurtajat. Otava.