Osmo Soininvaara

Wikipedia

Osmo Heikki Kristian Soininvaara (s. 2. syyskuuta 1951, Helsinki) on Vihreän liiton kansanedustaja. Hän toimi puolueen puheenjohtajana kaksi kautta vuosina 2001–2005. Koulutukseltaan Soininvaara on kansantalous- ja tilastotieteilijä (valtiotieteen lisensiaatti).

Sisällysluettelo 1 Poliittinen ura 2 Työllisyydestä ja sosiaaliturvasta 3 Esimerkki pääkaupunkiseudun kaavoituksen kritiikistä 4 Triviaa 5 Aiheesta muualla 6 Kirjoja 7 Viitteet

[muokkaa] Poliittinen ura

Soininvaara on tullut tunnetuksi omaäänisenä ajattelijana ja vihreän liikkeen suoranaisena ideologina, jota kuunnellaan laajalti oman puolueensa ulkopuolellakin. Hän on kirjoittanut useita kirjoja, esimerkiksi Hyvinvointivaltion eloonjäämisoppi, joka voitti Suomen Ekonomiliiton Pro Oeconomia -palkinnon vuonna 1995.^[1] Poliittisen uransa Soininvaara aloitti liittymällä Liberaalisesta Kansanpuolueeseen 1968, josta hän 1976 siirtyi sitoutumattoman kunnallispoliittisen Helsinki-ryhmän toimijaksi, vihreiden aihio-organisaatioihin, sekä lopulta muodostuvaan vihreiden puolueeseen. 1980-luvulla Soininvaara oli globaalia ympäristötuhoa povaava radikaalivihreä, mutta alkoi tarkistaa linjaansa jo samalla vuosikymmenellä, ja 1990-luvun alkaessa hänen yhteiskunnalliseksi ihanteekseen oli vakiintunut vihreä markkinatalous. Kansanedustajaksi hänet valittiin ensimmäisen kerran 1987. Hän toimi kaksi vuotta peruspalveluministerinä Paavo Lipposen II hallituksessa (2000–2002).

Soininvaara ei asettunut ehdolle eduskuntavaaleissa 2007. Kansanedustajauransa jälkeen hän aikoo keskittyä kirjojen kirjoittamiseen ja luennointiin.^[2]

[muokkaa] Työllisyydestä ja sosiaaliturvasta

Soininvaara on tunnetuimpia suomalaisia perustuloteoreetikkoja ja saavuttanut työllään arvostusta yli puoluerajojen. Tuloveron ja palkkaverojen osuutta verotuksessa on hänestä vähennettävä ja on verotettava mieluummin maaomaisuutta, energian käyttöä, ympäristöhaittoja, autoliikennettä kaupunkien keskustoissa ja muuta sellaista. Sosiaalipolitiikkaamme ei Soininvaaran mukaan ole suunniteltu suurtyöttömyyden oloihin. Sosiaalipolitiikan ja verolakien yhteisvaikutukset ovat hänestä jopa tuhoisia näissä oloissa. Nykyjärjestelmän huonot kannustinvaikutukset käyvät sitä vahingollisemmiksi, mitä enemmän epätyypilliset työsuhteet yleistyvät. Huonosti tuottavaa työtä ei kuitenkaan pidä hinnoitella pois markkinoilta. Jotta pienipalkkaisuus ei johtaisi kohtuuttomiin tuloeroihin, on pienipalkkaisia tuettava tavalla tai toisella tulonsiirroin ja verohelpotuksin. Perustulon käyttöön otto olisi yksi keino, Edmond Malinvaudin esittämä sotu-maksujen poisto vähätuloisimmilta olisi toinen, maltillisempi. Myös Yhdysvalloissa käytettävää tulotuen mallia kannattaa Soininvaaran mukaan tutkia.

[muokkaa] Esimerkki pääkaupunkiseudun kaavoituksen kritiikistä

Osmo Soininvaara on kritisoinut sitä, että nykyisellään pääkaupunkiseutu kuuluu väljimmin rakennettuihin maailmassa. Tämä aiheuttaa hänen mukaansa sen, että julkista liikennettä ei voida toteuttaa tehokkaasti ja palvelut ovat kaukana tarvitsijoista. Silti Helsingin kahdella naapurikaupungilla on paljon rakentamatonta maata. Syynä tällaiseen on se, että Vantaalla ei ole varaa kasvaa, koska jokainen uusi asukas maksaa kaupungille noin 10 000 euroa ja Espoolla on kaavoitusvaikeuksia. Helsingissä taas pulmia aiheuttaa hintatason hallitsematon kohoaminen, joka säteilee myös Espooseen ja Vantaalle. Korkeiden hintojen vuoksi etenkin lapsiperheet joutuvat muuttamaan kauemmaksi asumaan ja käymään sieltä töissä Helsingissä, tunnetuimpana esimerkkinä Nurmijärvi, josta on kehitetty hajaantumista merkitsevä sana "nurmijärveläistyminen". Lue kolumni.

[muokkaa] Triviaa

• Soininvaara kertoi Helsingin Sanomien NYT-liitteessä pelaavansa Civilization-tietokonepeliä.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Osmo Soininvaaran kotisivut

[muokkaa] Kirjoja

• Soininvaara (2007): Vauraus ja aika. Teos. ISBN 978-951-851-116-1.
• Soininvaara (2005): Vihreät ja talous: oikealla, vasemmalla vai edellä?. Tietokeino. ISBN 9529185960.
• Soininvaara (2002): Ministerikyyti. WSOY. ISBN 9510275689.
• Soininvaara (1999): Täystyöllisyyteen ilman köyhyyttä. Art House. ISBN 9518842523.
• Soininvaara (1996): Ehkä siinä kävikin näin: näkökohtia työllisyyden ja elinkeinojen kehityksestä ja elintapojen muutoksesta. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta. ISBN 9517983980.
• Pursiainen et al. (1994): Vapauden ja vastuun Suomi. WSOY. ISBN 951019848x.
• Soininvaara (1994): Hyvinvointivaltion eloonjäämisoppi. WSOY. ISBN 9510201006.
• Soininvaara (1992): Hyvinvointivaltio ja talouden kriisi. Sosiaali- ja terveysministeriö. ISBN 9514766547.
• Soininvaara (1990): Vihreä markkinatalous. Hanki ja jää. ISBN 9518916225.
• Soininvaara (toim.) (1988): Vihreä metropoli: kunnallisvaalit 1988. Pääkaupunkiseudun vihreät. ISBN 951999842X.
• Linkola & Soininvaara (1986): Kirjeitä Linkolan ohjelmasta. WSOY. ISBN 951014133X.
• Soininvaara (1986): Ratkaiseva aika. WSOY. ISBN 9510140198.
• Soininvaara (1983): Vihreää valoa: kirja Suomen muuttamisesta. Perusta. ISBN 9519585001.

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Pro Oeconomia -palkitut Suomen Ekonomiliitto. Luettu 6. helmikuuta 2007.
2. ↑ Ode jättää eduskunnan Vihreä Lanka. Luettu 6. helmikuuta 2007.

Edeltäjä: Satu Hassi

Vihreän liiton puheenjohtaja 2001–2005

Seuraaja: Tarja Cronberg