Vihreä liitto
Wikipedia
| Vihreä liitto (Vihr.) Gröna förbundet |
||
|---|---|---|
|
|
||
 |
||
|
|
||
| Perustettu | 1987 | |
|
|
||
| Puheenjohtaja | Tarja Cronberg | |
| Varapuheenjohtajat | Janne Länsipuro Ville Niinistö Anni Sinnemäki |
|
| Puoluesihteeri | Ari Heikkinen | |
|
|
||
| Toimisto | Fredrikinkatu 33 A 00120 HELSINKI |
|
| Äänenkannattaja | Vihreä Lanka | |
| Kotisivu | www.vihreat.fi | |
|
|
||
| Kansanedustajia | 15 (vihr) | |
| Europarlamentaarikkoja | 1 (EGP) | |
| Kunnanvaltuutettuja | 314 (2004) | |
|
|
||
| Jäsenyydet (Suomi) | ||
| Jäsenyydet (kansainväliset) | European Green Party | |
Vihreä liitto r.p. (lyhenne Vihr., ruots. Gröna förbundet) eli Vihreät on 1988 perustettu puolue. Suomen vihreiden syntypohja löytyy ympäristöliikkeistä ja muista "yhden asian liikkeistä", joista merkittävimpiä olivat vammaisliike, rauhanliike, ihmisoikeusaktiivit, sukupuolten ja seksuaalisen tasa-arvon puolustajat, lapsiasiain edistäjät sekä liberaalit kulttuurivaikuttajat.
Puoluemuodon omaksumisesta huolimatta vihreissä on korostettu pyrkimystä suomalaisten poliittisten käytäntöjen murrokseen kansalaisyhteiskunnan suuntaan ja herätelty tavallisuudesta poikkeavia poliittisen toiminnan muotoja. Siinä mielessä vihreillä on myös identiteetti osana ennemmin vasta- kuin valtakulttuuria. Suhdetta kansalaisjärjestöihin on pidetty erityisen tärkeänä.
Puolueen vankimmat kannattajakunnat löytyvät suurista kaupungeista ja niiden kehyskunnista, esimerkiksi Helsingissä sen kannatus on noin 20 %. Pienistä paikkakunnista puolueen kannatus on suuri Kaarinassa (7/43 valtuutettua) ja Pirkkalassa (6/35 valtuutettua). Matalimmalla tasolla vihreiden kannatus on puolestaan Kainuussa sekä Lapissa, noin 2 %. Vihreällä liitolla on 15 kansanedustajaa ja yksi europarlamentaarikko.
Puolueen puheenjohtaja on Tarja Cronberg. Puoluetta tukee viikoittain ilmestyvä lehti Vihreä Lanka (perustettu 1983, levikki n. 5000 kpl vuonna 2006), joka ei kuitenkaan ole sidoksissa itse puolueeseen, vaan sitä julkaisee Vihreä Lanka Oy.
Nuorille ja opiskelijoille tarkoitettuna Vihreän liiton jäsenjärjestönä toimii Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ry (ViNO), vastaavasti naisjärjestönä Vihreät Naiset ry ja vammaisjärjestönä Vihreät Vaivaiset ry.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Vihreää liittoa edeltäneen vihreän liikkeen voi konkreettisesti sanoa saaneensa alkunsa Koijärveltä ja Helsinki-liikkeestä 1970- ja 1980-luvuilla. Molempiin osallistui merkittävä määrä vihreiden perustajajäseniä ja nykyisiä vaikuttajia, kuten Osmo Soininvaara, Pekka Sauri ja Heidi Hautala. Liike toimi aluksi verkostona ja liikkeenä, eikä sillä ollut yhtä organisaatiota. Tässä muodossa se onnistui myös saamaan kaksi kansanedustajaa vuoden 1983 vaaleissa: Kalle Könkkölän ja Ville Komsin.
1980-luvun puolessa välissä kasvoi halu ja tarve organisoitua. Vuonna 1987 perustettiin Vihreä liitto useiden järjestöjen kattojärjestöksi, mutta siitä ei ollut tarkoitus tehdä puoluetta. Puolueeksi järjestäytymisellä oli kuitenkin tukea, ja erityisesti tiukat, niin sanotut ekovihreät alkoivat perustaa puoluetta, joka keskittyisi puhtaasti ekologisiin asioihin. Tämä johti maltillisempien toimijoiden järjestäytymiseen ja jopa kilpailevien yhdistysten perustamiseen samoille paikkakunnille. Vaikka monet ekovihreät palasivat lopulta puolueeksi muuttuneeseen Vihreään liittoon, riitely aiheutti vihreille vaalitappion vuoden 1988 kunnallisvaaleissa.
Puolue kuitenkin toipui sisäisistä riidoistaan, ja Eduskuntavaalit 1991 ja Kunnallisvaalit 1992 olivat menestys. Esko Ahon hallituksen kaudella puolueesta muodostui lopullisesti yleispuolue: 90-luvun alun lama siirsi ihmisten huomion arkisiin huoliin, joihin vihreidenkin oli otettava kantaa, kun kansakunta oli itsenäisyyden ajan pahimmassa talouskriisissä. Laman keskellä vuonna 1994 Osmo Soininvaara kirjoitti teoksensa ”Hyvinvointivaltion eloonjäämisoppi” ja puheenjohtajana toiminut psykologi Pekka Sauri nosti esille muita aiheita ympäristöasioiden lisäksi.
Vuoden 1995 vaalit olivat vihreille lievä vaalitappio ja puolue menetti yhden kansanedustajan. Pääministeriksi noussut SDP:n Paavo Lipponen kokosi kuitenkin laajan sateenkaarihallituksen, jossa vihreät olivat mukana. Ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri Pekka Haavistosta tuli Euroopan ensimmäisiä vihreitä ministereitä. Vuoden 1999 vaalit eivät heilauttaneet hallituksen asemaa ja vihreät saivat kaksi lisäpaikkaa ja jatkoivat hallituksessa kahdella ministerillä, jotka olivat Osmo Soininvaara ja Satu Hassi.
24. toukokuuta 2002 eduskunta hyväksyi viidennen ydinvoimalan lupahakemuksen. Tämän seurauksena vihreät päättivät erota hallituksesta. Puolueen mukaan ydinvoimapäätös oli kestävän kehityksen vastainen, moraaliton ja riskialtis, kun uusiutuvaan energiaan perustuvat vaihtoehdot olisivat olleet turvallisempia ja ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta tehokkaampia. Eropäätöksen seurauksena Vihreitä syytettiin laajalti yhteistyökyvyttömyydestä. Puolueen mukaan hallituksesta lähtemättä jättäminen olisi kuitenkin tehnyt puolueesta kansainvälisen "ekomerkin" ydinvoimalle.[1] Ydinvoimakiistan pohjalla oli se, ettei hallitusohjelmassa oltu sovittu mitään tarkkaa ydinvoiman lisärakemtamisen suhteen.[2]
Eduskuntavaaleissa 2003 vihreiden kannatus jatkoi nousuaan ja puolue sai 14 kansanedustajaa, mutta jäi oppositioon. Eduskuntavaaleissa 2007 vihreiden vaaliteemoina olivat ilmastonmuutos, köyhyys ja perustulo. Puolue nosti edelleen paikkamääräänsä eduskunnassa, kun valituksi tuli 15 vihreää. Pohjois-Karjalan vaalipiiristä ehdolle lähtenyt puheenjohtaja Tarja Cronberg ei saamastaan äänivyörystä huolimatta tullut valituksi, mikä oli omiaan nostamaan keskustelua piilevistä äänikynnyksistä ja vaalijärjestelmän demokraattisuudesta.
[muokkaa] Vaalimenestys
[muokkaa] Eduskuntavaalit
| Vuosi | Edustajia | Kannatus | |
|---|---|---|---|
| 1983 | 2 | 43 754 | 1,47 % |
| 1987 | 4 | 115 988 | 4,03 % |
| 1991 | 10 | 185 894 | 6,82 % |
| 1995 | 9 | 181 198 | 6,52 % |
| 1999 | 11 | 194 846 | 7,27 % |
| 2003 | 14 | 223 564 | 8,01 % |
| 2007 | 15 | 234 429 | 8,46 % |
[muokkaa] Kunnallisvaalit
| Vuosi | Valtuutettuja | Kannatus | |
|---|---|---|---|
| 1984 | 101 | 76 441 | 2,8 % |
| 1988 | 94 | 61 581 | 2,34 % |
| 1992 | 343 | 184 787 | 6,9 % |
| 1996 | 291 | 149 334 | 6,3 % |
| 2000 | 338 | 171 707 | 7,72 % |
| 2004 | 314 | 175 933 | 7,37 % |
[muokkaa] Europarlamenttivaalit
| Vuosi | Meppejä | Kannatus | |
|---|---|---|---|
| 1996 | 1 | 170 670 | 7,59 % |
| 1999 | 2 | 166 786 | 13,43 % |
| 2004 | 1 | 172 844 | 10,4 % |
[muokkaa] Ideologia
Muista puolueista poiketen Vihreä liitto ei ole halunnut määritellä itseään perinteisen vasemmisto–oikeisto-jaottelun mukaisesti vaan käyttää Saksan vihreiden luomaa käsitettä, jonka mukaan "vihreät eivät ole vasemmalla eivätkä oikealla vaan edellä".
Periaateohjelmassaan puolue on kritisoinut sekä markkinataloutta että sosialismia, koska vihreiden mielestä kumpikaan talousjärjestelmä ei ota huomioon ympäristöä, kehitysmaita ja tulevia sukupolvia taikka aineettomia, henkisiä arvoja vaan keskittyy liiaksi rahatalouden kasvuun. Omasta vaihtoehdostaan, jossa yhteiskunta asettaa markkinataloudelle sekä sosiaaliset että ekologiset reunaehdot, puolue käyttää nimitystä ekologinen tasapainotalous. Lisäksi puolueen ohjelmassa korostuvat arvolähtöisyys, ympäristönsuojelu, vähemmistöjen asema, kansanvallan laajentaminen ja perustulo. Vuoden 2006 periaateohjelmassaan Vihreä liitto julistautui feministiseksi puolueeksi.
Eduskunnan sekä kaupungin- ja kunnanvaltuustojen istuntosaleissa Vihreän liiton edustajat istuvat SDP:n ja Keskustan ryhmien välissä.
Vihreässä eduskuntaryhmässä ei noudateta ryhmäkuria. [3]
[muokkaa] Henkilöitä
[muokkaa] Vihreiden puheenjohtaja ja puoluesihteerit
Puheenjohtaja valitaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Vuodesta 2004 lähtien puheenjohtajaksi on voitu valita sama henkilö korkeintaan kolme kertaa peräkkäin, ja tätä ennen kaksi kertaa peräkkäin. Pekka Haavisto oli ensimmäinen puolueen puheenjohtaja, joka oli myös kansanedustaja. Aikaisemmin oli pidetty parempana jakaa valtaa niin, että kansanedustaja ei voisi olla myös puheenjohtaja.
| vuosi | puheenjohtaja | puoluesihteeri |
|---|---|---|
| 1987 | Kalle Könkkölä | |
| 1987–1991 | Heidi Hautala | liittosihteerit Tarja Helanen sekä David Pemberton (1988–1990), puoluesihteeri Pekka Sauri (1990–1991) |
| 1991–1993 | Pekka Sauri | David Pemberton |
| 1993–1995 | Pekka Haavisto | Katariina Poskiparta |
| 1995–1997 | Tuija Brax | Sirpa Kuronen |
| 1997–2001 | Satu Hassi | Ari Heikkinen |
| 2001–2005 | Osmo Soininvaara | |
| 2005– | Tarja Cronberg |
[muokkaa] Vihreiden nykyiset kansanedustajat
[muokkaa] Vihreiden europarlamentaarikot
- Heidi Hautala (1995–2003)
- Matti Wuori (1999–2004)
- Uma Aaltonen (2003–2004)
- Satu Hassi (2004–)
[muokkaa] Vihreiden ministerit
- Pekka Haavisto, ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri 1995–1999
- Osmo Soininvaara, peruspalveluministeri 2000–2002
- Satu Hassi, ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri 2000–2002
[muokkaa] Vihreiden presidenttiehdokkaat
- Heidi Hautala 2000
- Heidi Hautala 2006
[muokkaa] Vihreiden entisiä kansanedustajia
|
|
[muokkaa] Lähteitä
- Tanja Remes ja Jemina Sohlstén (toim.) (2007): Edellä! - Vihreä liitto 20 vuotta. Vihreä Sivistysliitto. ISBN 978-952-5078-24-4.
- Anne Brax ja Pauli Välimäki (toim.) (1991): Vihreä ABC-kirja. Vihreä liitto. ISBN 951-95840-1-3.
- Vihreän liiton periaateohjelma, versiot toukokuu 1990, kesäkuu 1994, toukokuu 2006
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Satu Hassi: Miksi lähdimme hallituksesta, luettu 8. huhtikuuta 2007
- ↑ Pääministeri Paavo Lipposen II hallituksen ohjelma 15.4.1999, luettu 8. huhtikuuta 2007
- ↑ Vihreän eduskuntaryhmän esittely
[muokkaa] Sisarpuolueita
- Ruotsi: Miljöpartiet de Gröna (Ympäristöpuolue Vihreät)
- Saksa: Bündnis 90/Die Grünen (Vihreät)
- Tšekki: Strana zelených (Vihreä puolue)
- Ranska: Les Verts (Vihreät)
- Italia: I Verdi (Vihreät)
- Sveitsi: Les Verts (Vihreät)
- Puola: Zieloni 2004 (Vihreät)
[muokkaa] Aiheesta muualla
| Vihreiden piirijärjestöt | ||
| Puolue: Vihreä liitto – Naisjärjestö: Vihreät Naiset – Nuoret: ViNO Häme | Etelä-Savo | Helsinki | Keski-Suomi | Kymenlaakso | Lappi | Oulu | Pirkanmaa | Pohjois-Karjala | Pohjois-Savo | Satakunta | Uusimaa | Vaasa | Varsinais-Suomi |
