P-90
Wikipedia
P-90 on Gibsonin valmistama passiivinen yksikelainen mikrofoni, jota on valmistettu vuodesta 1946. Toisin kuin esimerkiksi Fenderin valmistamat yksikelaiset mikrofonit, on P-90 isokokoisempi ja siksi sitä usein erehdytään luulemaan humbuckeriksi.
[muokkaa] Historia
Gibson toi P-90 mikrofoninsa markkinoille 1946. Alkujaan sitä käytettiin etumikrofonina muutamissa Gibsonin kitaramalleissa, kuten ES-150, mutta jo muutaman vuoden kuluttua se oli yleisesti käytössä kaikissa Gibsonin sähkökitaroissa, mukaan lukien vuonna 1952 esitelty Les Paul-malli. Gibsonin esitteltyä ensimmäisen humbucker-mikrofonin (PAF) vuonna 1957 ryhtyi se pikkuhiljaa käyttämään sitä kaikissa malleissaan. Tämän jälkeen P-90 käytettiin lähinnä halvemmissa kitaroissa, kuten Gibson ES-330, Les Paul Junior ja SG Special, kunnes 1970-luvun alussa muut yksikelaiset mikrofonit, mini-humbuckerit ja koteloimattomat humbuckerit korvasivat P-90 myös halvemissa kitaroissa.
[muokkaa] Yleistä
P-90 mikrofoneissa on isokokoinen litteä kuparisesta käämilangasta käämitty kela, napapaloina säädettävät teräksiset ruuvit, ja pari käämin alle sijoitettua litteää AlNiCo-tankomagneettia. Säädettävät naparuuvit poimivat ja myös johtavat magneettisuutta kielille. Soundiltaan kyseinen mikrofonimalli sijoittuu rinnakkaiskelaisen Gibson-humbuckerin ja yksikelaisen Fender-mikrofonin välimaastoon. Koska P-90 on tyypiltään myös yksikelainen, 50Hz hurinaongelma kuuluu mikrofonin ominaisuuksiin. Korkeammasta induktanssista johtuen hurinan on luonnehdittu olevan voimakkaampaa kuin Fenderin yksikelaisissa. Tästä huolimatta se on saanut lukemattomattomien kitaristien suosion. Jäljellä olevaan hurinaongelmaan toivotaan ratkaisua ominaissoundin (tonen) siitä kuitenkaan kärsimättä.
