Palsamointi
Wikipedia
Palsamointi on menetelmä ihmisruumiin tilapäiseen suojaamiseen mädäntymistä vastaan. Monissa moderneissa kulttuureissa ruumiit palsamoidaan hautajaisissa näytteille asettamiseksi. Suomessa tällainen menettely ei ole kovinkaan yleistä. Palsamoinnilla on pitkä historia ja monissa muissa kulttuureissa se on ollut suurempi uskonnollinen rituaali.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Palsamoinnin historia
Palsamointia on harjoitettu monissa kulttuureissa. Kenties tunnetuin ja merkittävin palsamointia harjoittanut vanhan ajan kulttuuri oli muinainen Egypti, jossa kehitettiin muumioimisen taito. Egyptiläiset uskoivat, että ruumiin muumioiminen auttoi sielua, joka palaisi asumaan säilöttyyn ruumiiseen.
Muita muumioimista harjoittaineita kulttuureita olivat mm. inkat ja muut perulaiset kulttuurit, joiden asuttaman alueen ilmasto suosi muumioimista.
Euroopassa palsamoinnilla on ollut paljon hajanaisempia ilmentymiä. Sitä käytettiin aika ajoin, etenkin ristiretkien aikaan, kun ristiretkeläinen aatelinen halusi ruumiinsa säilöttävän kotona järjestettäviä hautajaisia varten. Ristiretkien jälkeen palsamointi palasi hitaasti takaisin käyttöön kun renessanssin ihmisruumiinrakenteen tutkijat halusivat säilyttää mallikappaleensa.
Modernit palsamointimetodit kehittyivät etenkin Yhdysvaltain sisällissodan aikana samasta syystä kuin ristiretkilläkin. Kaukana kotoa kaatuneiden perheet halusivat ruumiit kotiin hautajaisiin. Myös Abraham Lincolnin ruumis palsamoitiin hautausta varten ja tämä toi menetelmän mahdollisuudet suuremman yleisön tietoisuuteen.
1867 saksalainen kemisti August Wilhelm von Hofman keksi formaldehydin, jonka säilövät ominaisuudet huomattiin pian. Formaldehydistä tuli palsamoinnin modernin taidon peruspilari.
1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella arsenikkia käytettiin usein palsamointinesteenä, mutta se on sittemmin korvattu tehokkaammilla ja myrkyttömämmillä kemikaaleilla. Oli mahdollista, että ruumiissa oleva arsenikki saattoi liueta maahan ja päätyä lopulta pohjavesiin.
[muokkaa] Varhaiset muumiot ja mätänevät ruumiit
Egyptiläisten varhaisimmat muumiot olivat sikiöasentoon taivutettuja vainajia, jotka oli kääritty monikerroksisiin tiukkoihin käärinliinoihin ja asetettu pieniin arkkuihin. Tällä tekniikalla säilytettiin mm. varhaisdynastisen kauden farao Djer, joka haudattiin Abydosiin noin 5000 vuotta sitten. Vaikka hautarosvot olivat muuten puhdistaneet Djerin haudan, löysi englantilainen arkeologi sieltä vielä Djerin toisen hienoon pellavaliinaan käärityn käden. Siinä oli neljä kultaista jalokivin koristeltua rannerengasta. Djerin käsi edusti varhaisinta muumiointitekniikkaa, jonka merkitystä kaikki eivät tuolloin tajunneet. Kairon museon johtaja M. Brugsch heitti pois sekä käden että käärinliinat.
[muokkaa] Menetelmä
Jo 400-luvulla eaa. Herodotos kuvaili palsamointia seuraavasti:
- Ensiksi he poistavat rautaisella koukulla nenän kautta vainajan aivot. Tällä tavalla poistetaan vain osa vainajan aivoja. Loput poistetaan ruiskuttamalla sisään parfyymiliuosta. Sitten tehdään terävällä kivellä viilto nivusiin ja tyhjennetään vatsaontelo sisälmyksistä. Puhdistettuaan vatsaontelon ja pestyään sen palmuviinillä mestarit puhdistivat sen uudelleen jauhetuilla mausteilla. Lopuksi he täyttävät vatsan puhtaalla jauhetulla myrrhalla, kassialla sekä muilla parfyymeillä ja ompelevat kiinni.
[muokkaa] Moderni menetelmä
Moderni menetelmä ei ole tulosta yhden tekijän tiedoista, vaan lähinnä monien vuosikymmenten tai jopa vuosisatojen aikana kerääntyneiden tutkimusten, keksintöjen sekä yrityksen ja erehdyksen kautta. Seuraavaksi on selitetty perustapa, mutta tekniikoiden vaihtelu on hyvin yleistä.
Ennen palsamoinnin alkua ruumis pitää tunnistaa (ranne- tai jalkalappujen avulla) ja sille pitää tehdä normaalit testit, jotka todistavat ettei ihminen todella ole enää elossa. Kuolemasta todistavat muun muassa sumentuneet silmät, ihon lievä lila vivahde sekä kuolonkankeus. Ihmisten herääminen ruumishuoneella on hyvin pitkälle kauhutarinoiden ja urbaanien legendojen aihe, viimeinen tarkistus on silti tarpeellinen. Kaikki ruumiin vaatetus asetetaan sivuun ja koruista tehdään inventaario ennen poistoa. Kunnian ja häveliäisyyden vuoksi ruumiin sukupuolielinten päälle asetetaan kangas. Kaiken tämän jälkeen ruumis pestään desinfioivalla nesteellä, karvat ajellaan ja hiukset kammataan. Palsamoija hieroo ja venyttää raajoja lievittääkseen kuolonkankeutta. Vainajan silmät suljetaan ja niiden päälle asetetaan myssy, joka pitää ne suljettuina ja oikeassa asennossa. Suu voidaan sulkea ompelemalla se neulalla ja esimerkiksi jonkinlaisella liimalla tai langalla. Ilme asetetaan huolellisesti niin rauhalliseksi ja luonnolliseksi kun vain on mahdollista. Usein apuna tässä käytetään tuoretta valokuvaa.
Itse palsamoinnissa on neljä eri osaa:
- Valtimollinen palsamointi, joka sisältää palsamointinesteiden ruiskuttamista verisuoniin, yleensä kaulan oikealla puolella olevaan valtimoon. Veri poistetaan oikeanpuoleisesta kaulalaskimosta. Nesteen ruiskuttamisessa käytetään mekaanista pumppua ja palsamoija hieroo ruumista varmistaakseen nesteiden hyvän leviämisen. Jos vainajalla oli huono verenkierto, useampia ruiskutuskohtia käytetään.
- Ruumiin sisälmysten palsamoinnissa nesteet imetään ensin ulos ja ne korvataan palsamointinesteillä. Tähän käytetään piikkiä ja imevää letkua. Palsamoija tekee pienen leikkauksen navan yläpuolelle ja rikkoo neulalla ontot elimet keräten sitten niiden sisällön letkulla. Formaldehydiä sisältäviä kemikaaleja ruiskutetaan elimiin ja leikkaushaava ommellaan kiinni tai suljetaan eräänlaisella napilla.
- Neuloilla palsamointi ei ole aina tarpeellista. Siinä kemikaaleja lisätään aivan ihon alle.
- Haavoihin ja muihin näkyviin vammoihin käytetään pintapalsamointia.
Useimmat hyvät palsamoinnit suoritetaan muutamassa tunnissa, mutta helpossa tapauksessa voi aikaa mennä vähemmän tai vastaavasti hankalassa tapauksessa voi kestää päiviä.
Palsamoinnin jälkeen ruumis pestään uudestaan ja kuivataan ja vainaja meikataan elävämmän näköiseksi, jotta omaisille jäisi positiivisempi viimeinen muistikuva kuolleesta sukulaisestaan. Meikillä peitetään myös mahdollisia mustelmia tai muuten epänormaalin värisiä kohtia. Yhdysvalloissa ja Filippiineillä vauvan talkkia tai muita hajusteita käytetään antamaan ruumille miellyttävämpi tuoksu.
[muokkaa] Palsamointi eri kulttuureissa
- Melkein kaikki kristinuskon pääsuunnat sallivat palsamoinnin paitsi itäinen ortodoksisuus joka sallii sen vain jos laki tai muu tarve sitä vaatii.
- Buddhalaiset ja taolaiset uskomukset hyväksyvät palsamoinnin.
- Teoriassa hindulaisuus ei hyväksy palsamointia, mutta käytännössä hinduja on valmisteltu näytteille asettamista varten.
- Bahá'í uskon jäseniä ei palsamoida. Sen sijaan ruumis pestään ja verhotaan valkoiseen kankaaseen, mieluiten silkkiin. Vainaja on haudattava hautausmaalle, joka ei ole yli tunnin matkan päässä hänen kuolinpaikastaan.
- Zarathustralaisten perinteinen taivashautaus toimitetaan rakennuksissa joita nimitetään Hiljaisuuden Torneiksi. Vainajan ruumis asetetaan tornin huipulle säiden ja petojen armoille, näin palsamointi käy perinteitä vastaan. Zarathustralaiset uskoivat, että ruumis on epäpuhdas ja niinpä sen ei voi antaa koskea pyhää maata ja tulta. Tätä tapaa ei enää noudateta ja zarathustralaisia tuhkataan ja haudataan maahan normaalisti.
- Muslimeilla on sääntö, jonka mukaan ruumis on haudattava 24 tunnin sisällä kuolemasta jos vain mahdollista. Palsamointi on kielletty.
- Perinteiset juutalaiset lait yleensä kieltävät palsamoinnin ja hautaus tulee suorittaa niin nopeasti kuin vain mahdollista. Kuitenkin tietyissä tapauksissa palsamoinnin voi suorittaa jos on mahdotonta haudata ruumista heti tai jos sille on annettu oikeus tulla haudatuksi Israeliin.
