Pariisin maailmannäyttely
Wikipedia
Pariisin maailmannäyttely (ranskaksi Exposition Universelle) oli maailmanlaajuinen tapahtuma, joka järjestettiin Pariisissa, Ranskassa vuosina 1855, 1867, 1878, 1889, 1900 ja 1937.
Eiffelin torni rakennettiin vuoden 1889 näyttelyyn.
Näyttelyistä tunnetuin on kenties vuonna 1900 15. huhtikuuta–12. marraskuuta järjestetty. Siihen osallistui yli 50 miljoonaa ihmistä, mikä oli ennätyksellinen määrä. Näyttelyssä oli yli 76 000 näytteilleasettajaa. Suuresta huomiosta huolimatta näyttely oli Ranskan hallitukselle tappiollinen. Näyttelyä varten rakennettiin useita Pariisin tunnettuja rakennuksia kuten Musée d'Orsay.
Suomen paviljonki, jossa oli esillä muun muassa Akseli Gallen-Kallelan töitä, herätti runsaasti kansainvälistä huomiota. Palviljongin suunnittelivat Armas Lindgren, Herman Gesellius ja Eliel Saarinen. Keskuskupolissa oli neljä Gallen-Kallelan Kalevala-aiheista frescoa: Ilmarinen kyntää kyisen pellon, Sammon taonta, Sammon puolustus ja Pakanuus ja kristinusko. Esillä oli myös Emil Halosen ja Albert Edelfeltin töitä. Gallen-Kallela sai yhden näyttelyn kultamitalin ja kaksi hopeamitalia.[1]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Vuosisatamme kronikka, s. 12