Patentti
Wikipedia
Patentti on viranomaisen antama määräaikainen yksinoikeus keksinnön käyttämiseen elinkeinotoiminnassa. Patentti on luonteeltaan kielto-oikeus, jonka perusteella sen haltijalla oikeus kieltää muilta keksintönsä ammattimainen hyväksikäyttö. Ammattimaista hyväksikäyttöä on mm. patentoidun tuotteen valmistus, myynti, käyttö ja maahantuonti tai patentoidun menetelmän käyttö. Patentti on voimassa vain sen myöntäneessä maassa. Keksintö on siksi monesti suojattava erikseen eri valtioissa. Euroopan patenttivirasto käsittelee patenttihakemuksia keskitetysti.
Patentin myöntämiselle on alun perin varsin käytännöllinen peruste - tavoite, että hyödylliset keksinnöt eivät mene keksijänsä mukana hautaan. Vastineeksi keksinnön (esim. valmistusmenetelmän) julkistamisesta keksijä saa rajoitetun yksinoikeuden keksinnön hyödyntämiseen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historiaa
Patentin kaltainen menettely, "privilegimenettely", oli hallitsijan oikeus antaa monopoliasema tietyn hyödykkeen valmistamiseen. Vanhimpi varsinaisia patenttilakeja oli Venetsian patenttilaki vuodelta 1474, mutta jo yli sata vuotta aikaisemmin sekä Italiassa että Böömissä oli ryhdytty antamaan patentteja etenkin kaivostoiminnassa tarvittaviin laitteisiin ja järjestelyihin. Tämä takasi innovaation luojalle määräajaksi yksinoikeuden keksinnön hyödyntämiseen. Nykyisen patenttikäytännön vanhin suora edeltäjä on Isossa Britanniassa 1624 annettu laki, Statute of Monopolies joka rajoitti hallitsijan oikeutta antaa monopoleja. Lakiuudistuksen mukaan monopolin sai antaa vain uusien tuotteiden tai valmistusmenetelmien todellisille keksijöille. Tästä kehittyivät modernit patenttilait, joissa tunnustetaan keksijä ja keksijän oikeus saada suoja kaksinnölleen. Yhdysvalloissa moderni patenttilaki saatiin 1790, Ranskassa 1791 ja Suomessa 1898. Patenttilainsäädäntö vaikutti erittäin merkittävästi teollisuuden kehittymiseen etenkin 1800-luvulla, jolloin uudet synteettiset väriaineet ja myöhemmin uudet lääkkeet olivat usein patenttien suojaamia. Samoin etenkin Yhdysvalloissa rautatietekniikka kehittyi patenttien ja niihin myönnettyjen lisenssien turvin. Kehityksen kääntöpuolikin tuli varhain tutuksi. Juuri Yhdysvalloissa ja Saksassa syntyi patentteihin tukeutuvia kartelleja, joita viranomaiset eräissä tapauksissa joutuivat purkamaan. Tämä ilmiö oli keskeinen USA:n radio- ja elokuvatoiminnassa.
[muokkaa] Patentointi Suomessa
Keksinnölle voidaan myöntää patentti jos keksintö on uusi, keksinnöllinen ja luonteeltaan tekninen. Patenttilain 1 § mukaan keksinnöksi ei katsota pelkästään:
- löytöä, tieteellistä teoriaa tai matemaattista menetelmää
- taiteellista luomusta,
- suunnitelmaa, sääntöä tai menetelmää älyllistä toimintaa, peliä tai liiketoimintaa varten tai tietokoneohjelmaa
- tietojen esittämistä
Patenttihakemus tulee julkiseksi jo hakemusvaiheessa 18 kuukauden salassapitoajan jälkeen. Suomeen jätetyttyjen suorien kansalliset patenttihakemusten perustiedot (keksijä, hakija, keksinnön nimi, etuoikeuspäivä jne.) julkistetaan Patentti- ja rekisterihallituksen viikkojulkaisussa. Nämä viikkojulkaisut löytyvät Patentti- ja rekisterihallituksen www-sivuilta. Patenttihakemuksen käsittely voi kestää useita vuosia. Kenellä tahansa on Suomen lain mukaan yhdeksän kuukauden ajan mahdollisuus tehdä väite patenttiviranomaiselle ja vaatia esittämillään perusteilla, että patenttia ei myönnetä. Patentti saa lainvoiman, ellei väitteitä esitetä tai hyväksytä. Patentti on uudistettava vuosittain ja siitä on suoritettava säädetty vuosimaksu. Patentti voi olla voimassa enintään 20 vuotta hakemuksen ensimmäisestä jättöpäivästä (etuoikeuspäivästä) edellyttäen, että hakija on maksanut säädetyt kansalliset vuosimaksut. Vuosimaksujen hinta kallistuu vuosi vuodelta progressiivisesti. Jos hakija ei suorita säädettyä kansallista vuosimaksua, patenttihakemus tai patentti raukeaa ja keksinnöstä tulee vapaata tekniikkaa, jota ei voi patentoida missään maassa. Hakemusmenettely on nimittäin tehnyt siitä julkisen niin että se ei enää täytä uutuusvaatimusta.
Patentointimenettely on verrattain kallista ja patenttioikeudenkäynti (patentinloukkaus tai kanne patentin julistamisesta mitättömäksi) on erittäin kallista. Tästä on usein huomautettu ja sanottu, että yksityinen keksijä ja pieni yritys eivät saa todellisuudessa suojaa patentista, koska niillä ei ole varaa puolustaa patenttia loukkauksilta. Huomautus saattaa pitää paikkansa, koska oikeudenkäynnin kuluihin on varattava vähimmilläänkin sata - kaksisataa tuhatta euroa. Sekä patentin hakeminen että patenttioikeudenkäynti edellyttävät oikeastaan aina patenttiasiamiehen ja patenttiasioihin erikoistuneen asianajajan käyttämistä.
Suomessa patentteja myöntää Patentti- ja rekisterihallitus. Suomessa jätettiin 2059 patenttihakemusta vuonna 2005.[1]
[muokkaa] Patenttisuojan laajuus
Patentti on voimassa vain siinä maassa, jossa se on annettu. Nykyisin on silti tavallista, että uutuustutkimuksen suorittaa Euroopan Patenttivirasto Saksassa ja että patentin hakija harkitsee huolellisesti, missä maissa patenttia haetaan. Samanaikainen patentointi monissa maissa on mahdollista etuoikeuspäivän säilyttäen. Lain mukaan (patenttilaki 39 §) patenttivaatimukset määräävät patenttisuojan laajuuden. Patenttihakemuksessa on selostava osa, joka huipentuu patenttivaatimuksiin. Sekä hakumenettelyssä että oikeudenkäynneissä lähes poikkeukseton sääntö on, että suojaa ei myönnetä laajemmin kuin mitä patenttivaatimuksista on suoraan luettavissa. Patenttivaatimuskin kirjoitetaan useimmiten sellaiseen muotoon, että ensin esitetään lajimääritelmä ja sen jälkeen tunnusmerkkiosa, joka perinteisesti aloitetaan sanoilla tunnettu siitä että. Patentin tulkinnassa riitatilanteessa turvaudutaan kuitenkin joskus ekvivalenssin käsitteeseen. Täysin toisarvoiset muutokset eivät tee keksinnöstä uutta. Luentoesimerkkinä mainitaan usein patenttivaatimuksessa ehkä mainittujen niittien korvaaminen ruuveilla.
[muokkaa] Tietokoneohjelmien patentointi
Tietokoneohjelmia on patentoitu käytännössä sekä Suomessa että muualla Euroopassa jo parikymmentä vuotta, vaikka patenttilaissa tietokoneohjelma mainitaan sellaisena asiana, jota ei voisi patentoida. Jo yli 20 vuotta sitten myönnettiin, että monissa tapauksissa on pelkästään tarkoituksenmukaisuuskysymys, toteutetaanko jokin keksintö "raudalla" vai "softalla". Patentteja alettiin myöntää ensin automaatio- ja säätötekniikassa ja sitten yhä laajemmin, tätä nykyä myös ns. liiketoimintamalleihin, jotka ovat useimmiten tietokoneohjelmalla toteutettuja.
EU-komissio on antanut direktiiviehdotuksen tietokoneohjelmien patentoimisesta. Ehdotus on herättänyt vastustusta ja protesteja. Jotkut korostavat, että tietokonetekniikka kehittyy paljon nopeammin kuin perinteiset teollisuudenalat ja patenteista ei olisi käytännössä hyötyä tekniikan nopean vanhentumisen takia. Tieto- ja tietoliikennetekniikan edustajat ovat vaatineet yhteisöpatenttia. Yhteisöpatentti ei näyttäisi etenevän EY:ssä.
Toistaiseksi monet vaikeat kysymykset ovat avoimia, kuten kansainvälinen eli rajat ylittävä patenttioikeudenkäynti, kansainvälisen (EY:n sisäisen) patenttituomion täytäntöönpano ja se kysymys, miten monilla kielillä patenttiasiakirjat olisi julkaistava.
Europarlamentti hylkäsi direktiiviehdotuksen lopullisesti 6. heinäkuuta 2005.
[muokkaa] Triviaa
- Ensimmäisen modernin patentin sai Samuel Hopkins potaskan valmistusmenetelmästä.
- Vaikka Suomessa oikeus patenttiin kirjattiin lakiin 1898, ensimmäinen numeroitu patentti myönnettiin jo 29.6.1842 silloisen Manufaktuurijohtokunnan esityksestä. Sen sai mekaanikko L. G. Ståhle raudansulatusmasuunin lisälaitteeseen. Ståhlelle annettiin tuolloin lupa ja yksinoikeus viiden vuoden ajan ainoana Suomessa valmistaa kyseessä olevaa laitetta eli puhallinkonetta. Suomen suuriruhtinaskunnassa patentteja myönnettiin myös tilanteissa, joissa nykyisin puhuttaisiin erikoisoikeudesta eli konsessiosta, esimerkiksi patentti höyrylaivaliikenteen harjoittamiseen Saimaalla.
- Yksi kuuluisimmista ja rahallisesti tuottavimmista patenteista lienee ollut Alfred Nobelin johtamalle yhtiölle myönnetty patentti dynamiittiin
- Tietotekniikan ja tietoliikenteen pioneerikeksinnöt on yleensä patentoitu - radioputki, transistori, integroitu mikropiiri, mikroprosessori jne.
- Hauskoja ja enimmäkseen tarkkoja tietoja merkittävistä keksinnöistä ja patenteista esim.: [1]
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Kirjallisuus
- Godenhielm. Berndt: Patentskyddets omfattning i europeisk och nordisk rätt. Helsinki 1994 ISBN: 951-640-695-5
- Haarmann, Pirkko-Liisa: Immateriaalioikeus. Helsinki 2006. ISBN: 952-14-1071-X (sid.)
- Kemppinen, Jukka: Digitaaliongelma. Kirjoituksia ajasta ja oikeudesta. Lappeenranta 2006.Acta Universitatis Lappeenrantaensis , ISSN 1456-4491 ; 242(myös verkkoversio)
- Oesch, Rainer - Pihlajamaa, Heli: Patenttioikeus: keksintöjen suoja.Helsinki 2003 ISBN: 952-14-0734-4
- Välimäki, Mikko: The rise of open source licensing : a challenge to the use of intellectual property in the software industry. ISBN: 952-91-8769-6 (myös verkkojulkaisu)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- PRH:n patenttikäsikirja 2006
- Google sisältää nykyisin erillisen patenttihaun, jossa on muitakin kuin amerikkalaisia patenttijulkaisuja.
Sähköisiä tietokantoja on runsaasti, sekä maksullisia että maksuttomia. Hyvin yleisesti myös patentteja työssään käsittelevät, teknisesti koulutetut henkilöt pitävät patenttien vertailemista työläänä ja epävarmana muun muassa siksi, että patenteille on kehittynyt oma, kohdittain tavallisesta tekniikan alan kielenkäytöstä poikkeava terminologiansa ja että perinteisesti patenttivaatimukset kirjoitetaan pitkin lausein ja vaikeatajuisesti.
