Pelennorin kenttien taistelu

Wikipedia

Pelennorin kenttien taistelu
Osa Sormuksen Sotaa
Päivämäärä: 15. maaliskuuta 3019 Kolmatta Aikaa Paikka: Minas Tirith ja Pelennorin kentät Lopputulos: Gondorin ja Rohanin voitto. Sauronin armeijan tuho.
Taistelijat
Gondor, Rohan	Mordor, Harad, Rhûn
Komentajat
Denethor II, Gandalf, Imrahil, Èomer, Aragorn	Angmarin Noitakuningas, Gothmog
Vahvuudet
2000-5000 gondorilaista 6000 Rohanin Ratsastajaa Tuntematon määrä pohjoisen samoajia ja Gondorin sotilaita (Elokuvassa) Tuntematon määrä Dunghardgin valapattoja	Yhdeksän Nazgûlia. 100,000-200,000 Örkkiä Vähintään 30,000 eteläistä ja itäläistä Tuntematon määrä peikkoja, mûmakilia ja piirityskoneita
Tappiot
Tuhansia Gondorin ja Rohanin sotilaista	Suurin osa Sauronin armeijasta

Sormuksen sodan taistelut
Rautkymin kahlaamoiden taistelut - Rautapihan taistelu - Ämyrilinnan taistelu - Lórienin taistelu - Synkmetsän taistelu - Osgiliathin taistelu - Pelennorin kenttien taistelu - Laakson taistelu - Mustan portin taistelu - Virranvarren taistelu

Pelennorin kenttien taistelu (englanniksi Battle of the Pelennor Fields) on fiktiivinen taistelu, joka käytiin J. R. R. Tolkienin kirjoittaman fantasiakirjan Tarun sormusten herrasta viimeisessä osassa, Kuninkaan paluussa.

Sisällysluettelo 1 Taistelu 2 Lopputulos 3 Armeijat 4 Elokuva

[muokkaa] Taistelu

Sauronin joukot kukistivat gondorilaisten varuskunnan Osgiliathissa ja ylittivät Anduin-joen. Örkit ja eteläiset valloittivat Rammas Echorin ja Pelennorin kentät ja aloittivat Minas Tirithin piirityksen. Sauron lähetti savupilven, joka peitti Gondorin maat pimeyteen. Hyökkääjät kaivoivat juoksuhautoja, jotka he sytyttivät tuleen, ja käyttivät katapultteja tuhotakseen kaupungin rakennuksia. Jotkut rakennukset leimahtivat liekkeihin. Katapultit eivät tulittaneet kaupunkia ainoastaan kivillä, vaan myös ampuivat kuolleiden Gondorin sotilaiden irtihakattuja päitä, jotta puolustajat joutuisivat epätoivon valtaan. Gondorin puolustus piti ja sotilaat ampuivat hyökkääjiä nuolilla. Yhdeksän Nazgûlia pudottautui taivaalta Siivekkäiden Petojen selässä ja monet sotilaat hylkäsivät peloissaan paikkansa. Nazgûlien huudot pelottivat yhä useampia sotilaita karkuun muurilta.

Vihollisjoukot käyttivät piiritystorneja, jotta he pääsisivät kaupunkiin. Mordorin pääsuunnitelmana oli kuitenkin tuhota Minas Tirithin portti, ja örkit yrittivät murtaa sitä lukuisilla pienillä muurinmurtajilla. Portti kesti, mutta Mordor päätti käyttää Grond-nimistä valtavaa muurinmurtajaa. Gondorilaisten nuolet eivät tehonneet Grondiin ja Sauronin armeijaan liittyi peikkoja, itäläisiä ja mûmakilia. Grond mursi muutamalla iskulla portin ja Angmarin Noitakuningas ratsasti portista sisään. Noitakuningas haastoi Gandalfin kaksintaisteluun, mutta silloin kukko kiekaisi ja Rohanin torvet soivat. Kuningas Théodenin johtamat 6000 ratsumiestä saapuivat Gondorin apuun ja Noitakuningas pakeni.

Rohanin joukot olivat ajaneet örkit Rammas Echorilla ja edenneet Pelennorin kentille. Théoden kannusti joukkojaan ja hyökkäsi Mordorin joukkojen kimppuun. Örkit ja haradrim joutuivat kauhun valtaan ja piirityskoneet murskattiin. Théoden hyökkäsi haradrimin ratsuväen kimppuun ja tappoi niiden johtajan. Siivekkäällä Pedolla ratsastava Noitakuningas tappoi Théodenin ratsun Lumiharjan ja haavoitti Théodenia kuolettavasti. Soturi Dernhelm surmasi Pedon ja haastoi Noitakuninkaan. Noitakuningas pilkkasi Dernhelmiä, koska häntä ei ennustuksen mukaan mies voisi tappaa. Derhelm paljasti olevansa nainen, Théodenin sisarentytär Éowyn. Noitakuningas miltei tappoi nuijallaan Èowynin, mutta hobitti Meriadoc Rankkibuk haavoitti häntä ja Èowyn surmasi Angmarin Noitakuninkaan. Mordorin armeijoiden uudeksi johtajaksi tuli Morgulin komentaja Gothmog.

Samaan aikaan Minas Tirithissä Denethor, Gondoria Hallitseva 26. Käskynhaltija, oli nähnyt palantírissä näyn, jossa merirosvojen laivasto saapui Harlondiin. Epätoivoinen Denethor päätti polttaa itsensä elävältä, mutta Pippin kertoi tästä Gandalfille. Vartija Beregondin avulla Gandalf pelasti Denethorin pojan Faramirin palamiskuolemalta, mutta Denethor pilkkasi Gandalfia ja heittäytyi liekkehin. Denethor menehtyi ja Faramir vietiin Parannuksen tarhaan.

Èomer saapui kuolevan Théodenin luokse, joka julisti Èomerin perijäkseen ja Rohanin kuninkaaksi. Théoden kuoli haavoihinsa ja Èomer johdatti joukkonsa hyökkäykseen. Hänen ratsumiehensä puhkoivat aukkoja Mordorin joukkojen linjoihin. Taistelu alkoi kuitenkin kääntyä rohirrimia vastaan, sillä haradrimin mûmakil hyökkäsivät Èomerin sotureiden kimppuun. Rohirrimin hevoset eivät uskaltautuneet lähestyä olifantteja ja monet sotilaat murskautuivat niiden jalkojen alle. Prinssi Imrahilin johtamat Gondorin joukot saapuivat Rohanin apuun, mutta Gothmog lähetti loputkin Osgiliathissa olleet joukot. Gondor ja Rohan olivat häviöllä.

Viisikymmentä merirosvojen laivaa saapui Harlondin satamaan. Gondorin sotilaat soittivat hälytyskelloja ja käskivät joukkoja vetäytymään kaupunkiin, mutta laivasta saapuikin Aragorn, Legolas, Gimli, ja kuolleiden armeija. Mordorin armeijat hämmästyivät ja pakenivat. Imrahilin johdolla Dol Amrothin ritarit ajoivat peikot ja itäläiset pois. Örkit ja haradrim joutuivat Gondorin ja Rohanin joukkojen väliin ja suurin osa Mordorin armeijan sotureista kaatui. Ainoastaan muutama sata pääsivät pakenemaan Osgiliathin kautta Mordoriin tai Haradiin. Gondor ja Rohan voittivat taistelun.

[muokkaa] Lopputulos

Pelennorin kenttien taistelu päättyi Gondorin ja Rohanin kannalta odottamattomaan voittoon. Monet paenneet örkit hukkuivat Anduiniin ja Haradiin ja Rhûniin saapui viestejä Gondorin mahdista. Sauronin armeija oli valtava, mutta se oli vain yksi Vihollisen lukemattomista armeijoista. Suurin osa Sauronin joukoista oli Mordorissa. Noitakuninkaan kuolema oli kuitenkin suuri menetys Sauronille.

Vihollinen lyötiin, mutta useat Gondorin ja Rohanin ruhtinaat kaatuivat, mukaan lukien Théoden. Gondor ja Rohan menettivät hallitsijansa. Èowyn ja Merri vietiin taistelukentältä Minas Tirithiin ja Aragorn paransi heidät ja useita muita haavoittuneita, kuten Faramirin. Gandalf, Aragorn, Imrahil ja Èomer päättivät ratsastaa Mustalle Portille, jotta Sauronin huomio kääntyisi pois Sormuksesta ja antaisi Frodolle enemmän aikaa tuhota se. Kolme päivää taistelusta he lähtivät Minas Tirithistä marssiakseen Mustalle Portille.

[muokkaa] Armeijat

Pelennorin kenttien taistelu oli Sormuksen Sodan suurin taistelu, mutta Tolkien ei ikinä kertonut taisteluun osallistuneiden armeijoiden kokoa, lukuun ottamatta Rohanin armeijaa, johon kuului noin 6000 ratsumiestä. Haradrimin armeijan koko oli luultavasti noin 18,000 sotilasta, sillä Tolkien mainitsi sen olleen kolminkertainen rohirrimiin verrattuna.

Sauronin armeija koostui enimmäkseen örkeistä ja haradrimistä. Örkkejä luultavasti yli 60,000-100,000. Peter Jacksonin ohjaamassa elokuvasovituksessa örkkien lukumäärä oli 200,000. Gondorilla oli luultavasti noin 5000 miestä, joita myöhemmin Aragornin johtamat lisäjoukot vahvistivat.

[muokkaa] Elokuva

Peter Jacksonin ohjaamassa elokuvassa Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu (2003) Pelennorin kenttien taistelu on yksi elokuvan merkittävimmistä kohtauksista. Joitakin tapahtumia on kuitenkin jouduttu muuttamaan elokuvallisista syistä. Merkittävimpänä muutoksena Aragorn murskaa Mordorin armeijan Dunhargin Vainajien avulla.