Pesiönlahti
Wikipedia
Pesiönlahti on kylä Suomussalmen Kiantajärven läntisimmän lahden rannalla. Lahden länsirantaa seurailee nykyisin Kuusamoon johtava Viitostie. Lähellä lahden perukkaa haarautuu tie länteen Pesiökylälle ja Joukokylään. Kuntakeskus Suomussalmi eli entinen Ämmänsaari on seitsemän kilometrin päässä kaakossa.
Ämmänsaaren rata kulkee Pesiön asemalta maantielinjaa seuraten ensin kohti Pesiönlahtea, mutta ohitettuaan entisen Vähän seisakkeen ja Hirvovaaran rata kaartaa kohti Ämmänsaarta. Henkilöjunat pysähtyivät seisakkeella vielä 1950-luvulla ja toimi puutavaran lastauspaikkana. Seisakkeen purupohjaista kuormauskenttää kylän nuoriso käytti 1960–1970-lukujen taitteessa jalkapalloharjoituksiin. Kylän joukkue kamppaili ajoittain tasaväkisesti paikallisen SuPS:n kanssa.
Hallinnollisesti Pesiönlahti on Pesiökylän itäisintä osaa, mutta oma koulupiiri ja 1959 valmistunut koulurakennus vahvistavat mielikuvaa erillisestä kylästä. Ennen v. 1959 koulua pidettiin ainakin Kerälän, Hirvolan ja Heikkilän taloissa ja koulun pitkäaikainen opettaja Eine Heikkinen aloitti työnsä Pesiönlahdessa noihin aikoihin. Hänen puolisonsa Otto teki elämäntyönsä taksin ja paljolti vielä koulukuljetusten parissa. Koulu oli alun perin 2-opettajainen, mutta 1970-luvun lopulla kouluun alettiin runsaammassa mitassa tuoda oppilaita läheisestä Siikarannan taajamasta ja koulu muutettiin kolmiopettajaiseksi. Enimmillään oppilasmäärä on ylittänyt 80.
Pesiönlahden asutus on alun perin eniten keskittynyt sekä vaaroille että järvien rannoille eikä varsinaisesta kyläkeskuksesta voi puhua. Pesiönlahden rannalla sijaitsi 1960-luvulta alkaen Suomussalmen Puutavara OY:n saha. Myöhemmin saha oli Kajaani Oy:n omistuksessa ja merkittävä seudun työnantaja. Sahan toiminta lakkasi 1990-luvulla ja rakennukset on purettu.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Pesiöjoki on toiminut aikoinaan uittoväylänä ja siitä muistona säilyi vuosikymmenien ajan lahden pohjaan ankkuroidut suuret tukit.
Nykyisen viitostien ja Joukokylän tien risteyksessä sijaitsi sotavuosina vankileiri, jonka Ilmari Kianto mainitsee matkakertomuksessaan. 1950-luvulla paikalla oli muutaman vuoden ajan Suomussalmen vankisiirtola, jonka vangit osallistuivat rautatien ja uusien maanteiden rakennukseen. Myöhemmin puhekielessä Konnalan rantana tunnettu paikka toimi TVH:n varikkona. Alueella, nykyisen viitostien ja rannan välissä oli toimisto ja lukuisia parakkirakennuksia. Pesiönlahden rantamaisemissa on sodan aikana kaivettuja poteroita, jotka lienevät vaatimaton osa pääosin välirauhan aikana rakennua Salpalinjaa.
Talvisodan taistelut eivät laajemmin koskettaneet kylää. Kuitenkin nykyisin vanhainkotina toimiva Kurimon talo oli suomalaisten joukkojen huoltopaikkana. Kurimosta pitäen alkoi hyökkäys Hulkonniemeen, joka johti vuodenvaihteessa 1939–1940 venäläisen 163. divisioonan irtautumiseen alueelta[1].
Pesiönlahden henkistä elämää, kuten suomussalmelaista yleensäkin leimasi viime vuosisadalla usein vahva aatteellisuus, yleensä joko voimakas vasemmistolaisuus tai herännäisyyttä lähellä oleva kristillisyys kotiseuroineen. Porvarillista suuntaa edusti pääasiassa keskustaa lähellä olevat aatteet. Koko pitäjän värikkäimpiä hahmoja oli aikoinaan korven profeetta, saarnaaja Antti Juntunen, Parta-Antti, joka vaikutti 1920-50 -luvuilla. Hänen kerrotaan kokeneen voimakkaan hengellisen herätyksen ja heränneen myös vihaan porvaririistäjiä kohtaan.[2][3].
[muokkaa] Pesiönlahtelaisia
Pesiönlahtelainen sai kutsumanimensä ensisijaisesti kotitalon mukaan ja vasta toissijaisesti sukunimensä mukaan. Varsinkin isäntiä kutsuttiin talonsa mukaan, mutta yhtä hyvin lapsiakin. Niinpä Esko Heikkinen oli Kerälän Esko ja vastaavasti Esko Keränen oli Heikkilän Esko. Joskus talon nimi muuttui kutsumanimeksi, kuten Jukka "Uute" Heikkisellä, Uutelan Jukalla, ainakin kansakouluaikoinaan.
Kirjailija, kulttuurisihteeri Jalo Heikkisen kotitalo Rauhala on Pesiönlahden takana Kylmälläniemellä. Jalon isä Rauhalan Setti oli tunnettuja Kurimon Heikkisiä. Jalo Heikkinen on monissa teoksissaan tallentanut suomussalmelaista elämänmenoa aina lapsuusmuistoistaan alkaen. Myös läheisen Kerälän veljekset Heikki, Jaakko ja Setti olivat samaa Kurimon sukua, Eenok Heikkisen poikia. Kerälän Heikin, Heikki Heikkisen hanuri soi aikanaan myös Iki-Kiannon illanvietoissa.[4].
Heikin veli Alatalon Jaakko tunnettiin kertojana ja kalamiehenä. Hänen sanotaan omanneen hämmästyttävän päässälaskutaidon.
Veljeksistä pisimpään elänyt Sirkkulan vanha-Setti, Seth Heikkinen (1903-2005) ehti nuoruudessaan seikkailla Afganistanissa asti ja työskenteli mm. Puin kaupungin tulitikkutehtaalla.[5].
Samasta sisarusparvesta kylällä asuu vielä Kotilan emäntä Aino, joka aikoinaan avioitui Pesiöltä kotoisin olleen autonkuljettaja Pekka Timosen kanssa. Aino samoin kuin Heikkilän Selma Keränen ja Vilppulan Anna Keränen pitivät kotonaan pyhäkoulua kylän lapsille ainakin 1960-70 -lukujen taitteessa.
Kylän vahvoja ja lahjakkaita tarinankertojia ovat mm. Uutelan isäntä Eemeli Heikkinen ja kirvesmies Sulo Moilanen Koskelasta.
Olympiamitalisti Marko Kemppaisen lapsuudenkoti on Pesiönlahden Myllylässä. Vanhemmat Esteri o.s. Keränen ja Erkki Kemppainen. Viitteissä mainittu Sylvi Keränen (s. 1929) on Markon täti.
Näyttelijä-ohjaaja Markku Keränen on kotoisin Vaaralasta.
Vilppulan isäntä Keijo Keränen on saavuttanut voimanoston Suomen mestaruuden.
Suomussalmen kunnanvaltuustossa kylää (2006) edustavat Vesa Heikkinen Uutelasta ja Veikko Timonen Kotilasta.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Veikko Karhunen: Raatteen tieltä Turjanlinnaan
- ↑ Sylvi Keräsen haastattelu, HS kuukausiliite, huhtikuu 2003.
- ↑ Sylvi Keränen: Piirisihteerinä Kainuun korvessa, artikkeli kirjassa Huomenen tiellä, Sanan tie, Tampere 1960.
- ↑ Iki-Kiannon ilot ja surut, YLE TV2 12.4.1991.
- ↑ Viulu soi vielä satavuotiaan käsissä, Ylä-Kainuu 31.12.2004
