Kylä
Wikipedia
Kylä on pieni asutuskeskus, jollaisia löytyy pääasiassa maaseudulta. Kylän hallinnollinen merkitys vaihtelee maittain.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kylät Suomessa
Suomessa kylän ovat perinteisesti muodostaneet toistensa läheisyydessä sijainneet maalaistalot. Maalaistalojen joukko muodostaa alueellisen kokonaisuuden, ja usein niillä on aikaisemmin ollut yhteisiä maa- ja vesialueita.
Kylille määriteltiin viralliset rajat 1700-luvun jälkipuoliskolta alkaen toimeenpannussa isojaossa. Tuolloin talot merkittiin maakirjaan kylittäin. Myöhemmin maarekisterissä kunnan alue jakautui kyliin, kylät taloihin ja talot tiloihin. Kyliä on saatettu hallinnollisia tarkoituksia varten liittää toisiinsa tai osia kylistä kameraaliseksi kyläksi.
[muokkaa] Kylätyypit
Eri maiden kylien maanomistusolot, väentiheys sekä kaupunki- ja maaseutuasutuksen suhde ovat hyvin erilaisia. Seuraava kylien tyypittely soveltuu suomalaiskyliin ja tarvitsee uusia kylätyyppejä, jos sitä sovelletaan muihin maihin. Esimerkiksi torin ympärille muodostuneita pyöreähköjä Rundling-kyliä ei Suomessa ole. Aiemman omavaraistalouden aikana kylätyyppi kuvasi melko hyvin kylän olemusta. Nykyisin kun työ- ja asuinpaikka ovat eriytyneet, kylän rakenteen kuvaamisessa tarvitaan muutakin kuin kylätyyppeihin jakoa, erityisesti alueen toiminnallisuuden kuvausta.
[muokkaa] Asumakylä
Talouskylä voi koostua yhdestä tai useammasta asumakylästä. Asumakylän yhtenäinen asuntoalue muodostuu yhtenäisen viljelysalueen tai yhteisen tien lähiympäristöön. Yleiskielen kylä-sanalla tarkoitetaan yleensä juuri asumakylää.
[muokkaa] Rekisterikylä
Rekisterikylä on kameraalinen käsite, joka tarkoittaa kylää hallinnollisena yksikkönä, sellaisena kuin kylän alue on merkitty maarekisteriin. Rekisterikylään kuuluvat ne talot, jotka ennen isojakoa muodostivat oman sarkajakopiirinsä. Alueilla, joilla ei käytetty sarkajakoa, samaan rekisterikylään merkittiin talot, joilla oli yhteinen metsämaa. Rekisterikylän rinnalla tilastoinnissa käytetään kunnan osa-alueita.
[muokkaa] Talouskylä
Talouskylä kuvaa kylää toiminnallisena yksikkönä.Talouskylä muodostaa oman toiminnallisen kokonaisuuden, joka koostuu välttämättömät palvelut tarjoavasta kyläkeskuksesta ja sen vaikutuspiiristä. Alueen rajoja määriteltäessä voidaan käyttää apuna asukkaiden keskuudessa syntyneiden maamies-, nuoriso- ja urheiluseurojen muodostamia alueita.
[muokkaa] Kylätoiminnallinen kylä
Kylätoiminnassa kylä määräytyy sen mukaan, minkä alueen asukkaat alkavat tai ovat alkaneet toimia yhdessä. Kylätoiminnallinen kylä on monesti rajoiltaan suunnilleen sama kuin talouskylä tai esim. entinen koulupiiri.
[muokkaa] Asumusryhmiin perustuvat kylätyypit
Hajakylän talot ovat selvästi toisistaan erillään. Hajakylät voidaan jaotella kolmeen alatyyppiin:
- Asumusrykelmän asumukset ovat haarautuvien teiden tai vesistöjen varsilla. Asumukset ovat melko harvassa ja alueen muoto on pyöreähkö, mutta kuitenkin aika epämääräinen.
- Asumusjonon asumukset ovat joen tai maantien varrella harvakseltaan pitkässä rivissä.
- Asumussarjan asumukset tai pienet asumusryhmät ovat maantiestä haarautuvien teiden varsilla.
Kehäkylän asumukset sijaitsevat aukeaa ympäröivänä kehänä.
Moniryhmäinen kylä koostuu useasta eri kokoisesta asumusryhmästä. Jos talojen tai talouskeskusten välimatka on 100–300 metriä, käytetään kylätyypistä nimitystä tiivis. Esimerkiksi tiivis ryhmäkylä tai tiivis rivikylä. Jos tonttiyhteyttä ei ole on kylätyypin lisämääreenä harva. Jos asumusten välimatka on yli 300 metriä käytetään nimitystä harva-asutus. Asumusten ollessa vielä paljon harvemmassa käytetään nimitystä yksinäistalo. Nimitysten rajat ovat hyvin epämääräisiä ja ovat eri henkilöiden tekemissä kyläryhmityksissä usein erilaisia.
Raittikylän eli rivikylän muoto on pitkä ja kapea. Asumukset ovat riveissä yhden tai useamman pääraitin varrella. Raittikylän erityismuoto on nykyisen tieverkon mukainen risteyskylä, joka on alkanut eriytyä omaksi tyypikseen.
Rykelmäkylän, josta jotkut käyttävät nimitystä ryhmäkylä tai kasakylä, muoto on pyöreähkö. Sen asumukset ovat lähekkäin yhdessä ryhmässä, mutta ilman järjestystä mutkittelevien ja haarautuvien teiden varsilla.
[muokkaa] Peltomuotoon perustuvat kylätyypit
Asumakylien jaottelu kylätyyppeihin perustuu ensisijaisesti kylän peltoalueiden laajuuteen ja muotoon. Peltoalueet ovat olleet ainakin kylätyypin alkuperäisinä määrääjinä. Toissijainen määritysperuste on kylän asutusmuoto eli maatilojen talouskeskusten keskinäinen sijainti. Todelliset kylät sisältävät yleensä useamman kylätyypin piirteitä. Siksi kylätyyppi voidaan valita joko voimakkaimman tunnuspiirteen perusteella tai käyttää useamman kylätyypin yhdistelmää.
Harjukylän hallitseva piirre on pitkä ja kapea viljelysalue, joka seuraa harjua. Talouskeskukset ovat tiiviissä haja-asutusmuodossa harjun rinteellä tai alatasanteella.
Jokikylän viljelysalue on pitkä ja kapea joko joen tai suuren puron varrella. Pohjanmaan ja Etelä-Suomen jokilaaksoissa sijaitsevien jokikylien asutus on yleensä hajallaan tai hajaryhmissä. Maatilojen talouskeskukset ovat jokea seuraavan tien tai tiestä haarautuvien teiden varsilla.
Järvikylää hallitsee järvi ja järveen päin viettävät pellot. Talouskeskukset ovat peltoaukean halki tai sivuitse kulkevan tien varrella hajallaan tai ryhmissä. Tällaisia kyliä tapaa Sisä-Suomen järvialueilta.
Kumpukylän viljelysaluetta hallitsee maaston kumpuilu. Hämelle ja Varsinais-Suomelle tyypillisen kylämuodon talouskeskukset ovat hajallaan tai ryhmissä kylää halkovan tien varrella. Talouskeskukset on rakennettu joko kummulle tai kummun etelä- tai länsirinteelle.
Metsäkyliä on Itä- ja Pohjois-Suomen metsäseuduilla. Asutus on hajallaan ja talouskeskus on rakennettu pellon sille reunalle, joka on lähinnä tietä. Viljelysalueita erottavat toisistaan metsävyöhykkeet.
Tasankokylän hallitseva piirre on yli kilometrin levyinen ja yli kaksi kilometriä pitkä peltotasanko. Maatilojen talouskeskukset sijaitsevat tasangon halki kulkevan tien varrella tai tästä tiestä haarautuvien teiden varsilla. Asutus on yleensä hajaryhmissä.
Vaarakylä on Savossa ja Pohjois-Karjalassa tavattava kylätyyppi. Sen talouskeskukset ovat yksikseen tai ryhmissä pienten peltoalueiden yhteydessä yleensä vaarojen päällä.
[muokkaa] Muita kyläkäsitteitä
Sen mukaan mikä on kylän asema kunnassa käytetään nimityksiä keskuskylä ja sivukylä, myös syrjäkylä. Keskuskylä on kuntakeskusta ympäröivä alue, usein sama kuin kirkonkylä. Sivukylien keskukset ovat yleensä kuntakeskuksesta lähtevien pääteiden varsilla.
Yökylä on käsite, joka tarkoittaa kylää jolla on ollut velvollisuus kestitä päätietä kulkevia kuninkaan miehiä sekä kuningasta. Kyseistä kunniaa jaettiin kylille jotka olivat valtateiden läheisyydessä sopivan välimatkan etäisyydellä toisista yökylistä. Toisin sanoen yökylä toimitti samaa virkaa kuin nykyajan huoltoasemat autoilijoille.
Suomessa ryhdyttiin laatimaan kyläjärjestyksiä vuoden 1742 paikkeilla. Kyläjärjestykset olivat kihlakunnanoikeuden, lääninhallituksen tai senaatin vahvistamia säädöksiä, jotka koskivat kylän asukkaiden keskinäistä yhteistoimintaa. Kyläjärjestyksiä ei ole ollut käytössä enää moneen kymmeneen vuoteen.
[muokkaa] Triviaa
[muokkaa] Kylätappelut
Ennen vanhaan kansanomaisissa kyläyhteisöissä tiettyihin sosiaalisiin käyttäytymisnormeihin liittynyt yleinen ilmiö olivat kylätappelut. Ne olivat varsinkin Suomen lounaisosissa, Etelä-Pohjanmaalla ja Etelä-Karjalassa yleisiä. Ajan saatossa tappelut yleistyivät rajusti, erityisesti 1800-luvun loppupuolella, jolloin kuuluisia olivat muun muassa Pohjanmaan kuulut puukkojunkkarit eli häjyt.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
-
- Virtanen & Rautiainen & Salmi: Maaseutuasutuksen rakenteesta Suomessa. TKK:n kiinteistö- ja yhdyskuntatekniikan laitoksen julkaisu B 18. Otaniemi 1978 ISBN 951-751-500-6.
- Wiiala, Arvid: Maankäyttö ja yhteiskunta. Vammala 1969.
